Some(ahdistukse)sta

Kaikesta kyllä selviää

 

 

Luen mielenkiinnolla ihmisten kokemuksia someahdistuksesta. Siitä, kuinka somen sisältö, sen jatkuva seuraaminen ja käyttäminen on alkanut aiheuttaa erilaisia ahdistusoireita. 

Luen, koska olen aika varma, että voisin olla yksi heistä. Jos siis käyttäisin somea. Tai no, tässähän sitä juuri käytelläänkin, mutta tämä onkin tällä hetkellä ainut somekanavani – lukuun ottamatta whatsapp-ryhmiä. 

Käväisin facebookissa kymmenisen vuotta sitten pyörähtämässä – ja ahdistuin heti. Liikaa informaatiota puolitutuilta, en halunnut edes tietää sitä kaikkea. Saati sitten jakaa laajalle laumalle omaa ja lasteni elämää kuvineen. Stalkkerin rooli ei myöskään tuntunut omalta. Lähdin pois sillä ajatuksella, että kirjaudun heti takaisin, kun koen jääväni jostakin paitsi. Vielä ei ole tuntunut siltä (muuta kuin hetkittäin, siitä lisää kohta). 

Instagramiin kirjauduin pari vuotta sitten siksi, koska lapsenikin meni sinne. Halusin olla tietoinen siitä, minkälaisella alustalla omat lapseni operoivat. No, se osoittautuikin hiljaiseksi paikaksi (koska snapchat), unohdin koko homman ja jätin seuraamispyynnöt vanhenemaan. En siis käytä sitäkään kanavaa, muuta kuin joskus harvoin kuvavirran pläräämiseen (mistä harvoin - tuskin koskaan inspiroidun millään tasolla).

Blogia olen kirjoittanut aiemminkin valitulle ryhmälle, tämä on siis jo toinen blogini. En ota tästäkään minkäänlaista stressiä, vaan kirjoitan silloin kun ehdin ja innostun. Asian laita olisi tietenkin toinen, jos tekisin tätä työkseni. En seuraa aktiivisesti blogin analytiikkaa, vaan käyn satunnaisesti kurkkaamassa ja ilahtumassa, että oho, vieläkin täällä näyttää käyvän lukijoita. 

Luin joskus jonkun toimittajan (en muista kuka) sanoneen, että facebookista lähteminen on toimittajan työitsemurha. Ja ymmärrän hyvin, mitä hän tällä sutkautuksellaan tarkoitti. Siellä pysyy kätevästi kärryillä pinnalla olevista aiheista ja onhan niitä haastateltaviakin helpompi saada sitä kautta. Otin siis tietoisen riskin jäämällä viestinnän ammattilaisena (silloin opiskelijana) pois somekentiltä. Välillä olen meinannut laittaa facebookiin työprofiilin, mutta jättänyt sen kuitenkin aina tekemättä. Ja hyvinhän tässä on silti pärjätty, ihan elossa ollaan ja töitäkin tehdään, terveisiä vaan kollegalle!

Jokin aika sitten puhuin tästä aiheesta kaverini kanssa ja mietin, pitäisikö sitä kuitenkin lähteä isommin mukaan someen, ihan vain helpottaakseni omaa työtäni. Ja onhan se outoa, että tällä alalla oleva ei siellä ole. Ja mitä työnantajatkin siitä ajattelevat (vaikka eivät mitään sanoisikaan). Kaverini sanoi siihen heti, että se on sun vahvuus. Katsot asioita tavallaan vähän ulkopuolelta ja se pitää sun ajatukset tuoreina, eikä somekansan ääni pääse niihin vaikuttamaan.

Enhän minäkään tietenkään aivan ulkona ole siitä, mitä somessa tapahtuu ja minkälaisia keskusteluja siellä käydään. Välillä saan nähtäväkseni ja kuultavakseni sellaista soopaa, joka vahvistaa päätöstäni pysytellä sieltä poissa. Joskus tuntuu, että somekansa on oma väestönsä, jolla on omat säännöt ja tavat, jotka ovat aivan irrallaan todellisesta elämästä. Esimerkkinä nyt vaikkapa Juliaihmisen esiin nostama ilmastosheimaus, joka on silkkaa kiusaamista. Tekisi mieli ravistella näitä kiusaajia ottamaan päänsä pois somesta ja katsomaan elämää laajemmin. Ilmasto on todella tärkeä asia, mutta niin on myös jokainen ihminen, virheineen ja vikoineen. 

 

                                   "Kiusaaminen" Kuva: Janne Virkki

Somessa joidenkin ihmisten myrkyllisyys pääsee vapaasti valumaan ja myrkky leviää ympäriinsä. Yleensä fiksuimmat silloin vaikenevat ja poistuvat – koska kokevat yrityksensä tuoda toisenlainen ajatuksensa esiin liian turhauttavana ja turhana. Mikä on hyvin harmillinen asia, mutta ymmärrän heitä. Näin myrkky saa rauhassa levitä ja velloa ja antaa siten vääristyneen kuvan todellisuudesta. 

Se, että olen vain vähän somessa, ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö olisi tietoinen merkityksellisistä tapahtumista ja asioista. En vaan ole tietoinen jokaisen mauripetriteijaraijan mielipiteistä kyseiseen asiaan. Keskustelen kyllä paljonkin kasvotusten ihmisten kanssa, joilla on erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia asioista.

Kaikessa on aina kaksi puolta, niin somessakin, ja sen hyvistä puolista voisi kirjoittaa varmasti yhtä pitkä jutun (jätän sen jollekin asiantuntijalle). En ole sosiaalista mediaa vastaan, enkä kiellä esimerkiksi lapsiani sitä käyttämästä, vaikka haluankin opettaa heille kohtuutta sen käytössä. Itselleni poimin sieltä sen, mikä sopii minulle ja edistää tyytyväisyyttäni, eikä vähennä sitä.  

Mutta siis paluu alkuun ja jutun pääpointtiin: Jos some ahdistaa, lähde pois. Tai operoi vain niillä alustoilla, jotka sopivat juuri sinulle. Kokemuksen äänellä voin sanoa, että elämä jatkuu hyvänä, jollei parempana. Voit jäädä paitsi joistakin tykkäyksistä ja seuraajista, mutta se on pieni hinta sen rinnalla, mitä saat tilalle.

Saat lisää vapautta ja riippumattomuutta ja enemmän aikaa keskittyä tähän oikeaan ja konkreettiseen elämään.

 

Kommentoi