Asiakaspalvelija vai tekiskö sitä vihdoin jotain muuta?

Niinkuin tuossa mainitsin, olen asiakaspalvelija. Tai teen sitä palkkani eteen. Aloitin vuonna 2012 urani eräässä pikaruoka ravintolassa. Olin tuona vuonna mopoiässä joten tein töitä juurikin rahoittaakseni skootterilla ajelun ja kylällä hengailun. Eihän siitä rahasta muuhun olisi jäänytkään, kun töitä teki viikonloppuisin pääsääntöisesti. Silloin sen työn otti rakkaudella ja uuden viehätyksen tavoin vastaan joka vuoro. Olipa kiva päästä työhön, jossa saa olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa!  Nuorena ihmisenä ei osannut vielä suhtautua asiakkaiden tökeryyteen juuri mitenkään. Sitä vaan pahoteltiin kaikkea ja yritettiin tehdä kaikki oikein ja hymyssä suin. No aika monta vuotta vierähti kyseisessä paikassa. Tykkään edelleen olla vuorovaikutuksessa ihmisiin. Vaikkei se aina helppoa ole. Usein kun kiitos ja anteeksi ja ihan vaikka tervehtiminen unohtuu ihmisiltä. Ne perus käytöstavat siis.

Kerkesin vielä etelässä asuessani aloittaa ensihoitaja opinnot. Olin todella ylpeä itsestäni, että pääsin kouluun(siis korkeakouluun!) ja koulussa pääsi tekemään todella monipuolisesti asioita ja siellä oikeasti oppi. Vaikka melkosen tiuhaan tahtiin opeteltiin ns perusasioita, ihan haavan sitomisesta kanyylin laittoon ja katetrointiin. Viime vuoden syksynä ystäväni kuoli, ja opinnot alkoi oman jaksamisen takia laahata perässä. En päässyt kursseja läpi, kun en jaksanut osallistua tunneille tai keskittyä tentti materiaalien lukuun. Tämä tuli ongelmaksi, kun alettiin muuttoa valmistelemaan pohjoseen, että kuinkas saisin koulupaikkani siirrettyä tänne. No empäs saa, koska tarvittavia opintopisteitä ei ole. Olin yhteydessä uuden paikkakuntani

kouluun ja kyselin miten saisin siirtoni järjestymään. En saa, ellen hae vaikka polkuopiskelijaksi tai yhteishaussa uudestaan. Todella turhauduttavaa. Elämäntilanteeni muuttui, ja aloin pääni sisällä priorisoida asioita. Toivottavasti pääsen vielä joku päivä jatkamaan opiskeluja. Nyt sen aika ei ole. (lapsi tulossa ja kaikkea, kyl te tiedätte)

Ihmisten kanssa voi toimia usealla tapaa. On asiakaspalvelija, joka nimenomaan palvelee asiakasta vaikkapa kaupassa. Ja on asiakkaan kanssa toimiva henkilö, niinkuin vaikkapa poliisi.  Asiakaspalvelu on jees ammatti, ja todella aliarvostettu työ, kun ottaa huomioon mitä kaikkia palveluita kyseinen ammatti tuottaa.

Nyt ennenkun jatkan joskus tulevaisuudessa opintoja haaveammattiin, tarvitsen aikuisen ihmisen työn (eli vakituisen, koko-aikaisen, edes kohtuu tuloilla olevan työn)  joku toimisto työ vaikkapa. Päivä työ, viikonloput kotona perheen kanssa. Ei tarvitsis valita onko pääsiäisen vai juhannuksen kotona. Tai jännittää miten on joulun töissä. AV, YV, jono.

Tää kirjottaminen on todella terapeuttista. Kiitos tästä. Katsokaas kun lisäsin kuvia! Eikä mennyt kun todella kauan saada ne tänne 😉

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *