Hän on täällä!

Niin siinä kävi, että terve tyttölapsi syntyi Huhtikuun alussa suunnitellulla sektiolla. Äiti ja lapsi voi hyvin.

Arki on lähtenyt pyörimään hyvin haparoiden. Ikinä eläessäni en ole ketään ihmistä yrittänyt lukea ja tulkita kuin nyt. Kaikki suun aukomiset, ähinät, kropan liikkeet… Kaikki on suurennuslasin alla. Yöt on mennyt toistaiseksi vielä ainaki hyvin. Pari kertaa herätään. Itseasiassa herätään aika täsmällisesti kello 02 ja 05 😀

Koska tosiaan itselleni tehtiin sektio,alkaa automaattisesti kiinnostumaan muiden ihmisten kokemuksista. Yllätyin, kuinka monelle se tuntuu olevan asia, jossa on epäonnistunut. Siis että synnytys kokemus oli kauhea, koska ei syystä tai toisesta synnyttänyt alateitse. Mun synnytyskokemus (ja kyllä, puhun synnyttäneeni, vaikken ähkinyt tuota sisältäni ulos. Tästäkin on mielipiteitä,ettei sektio ole oikea synnytys ja että äiti ei voi puhua sektiosta synnytys kokemuksena. Mutta mäpä puhun. Ylpeesti) oli mahtava. Todellakin meillä on osaava hoito henkilökunta!

Olin tietoinen toki kaikista riskeistä sekä siitä,että saattaisin olla pitkän aikaa kipeä. Olihan kyseessä suuri leikkaus. Alkuunhan mua jännitti se, että jos mun kivut leikkauksen jälkeen on niin mahottomat,että joutuisin jäämään pitkäksi aikaa sairaalaan. Tai että kun kipulääkitystä aletaan laskea, niin lähteekö taju kipuihin. Sitten leikkauspäivän lähestyessä aloin mielessäni suunnittelemaan omia hautajaisia tai vähintään millä pyörätuolilla alkaisin liikkumaan.

No mikään peloista ei onneksi käynyt toteen. Istuin ja seisoin jo pari tuntia leikkauksesta ja kävelin samana iltana. Toki leikkaus kohta oli kipeä. Ja vatsa! Vatsastahan jää sellanen tyhjä pussukka synnytyksen jälkeen. Mä kuvailin mun massua puolisolleni isoksi vesi ilmapalloksi. Ei ollut ensinnäkään lasta sielä enää eikä vatsalihaksia ja musta tuntuu että elimetkin oli vähän hukassa vielä. Ja on varmaan edelleen. Kyllä kait tämä toipuminen etenee. Ylöskin pääsee jo ilman pekkaniskaa 😉

Mutta mepä mennään vaipan vaihtoon. Yritän keksiä tänne lisää laatu kontenttia

Kommentit (1)
  1. Onnea pienestä!

    En kyllä ihmettele, että olet pelännyt sektiota noin paljon. Siitä liikkuu paljon huhuja ja jopa Terveyskirjastossa kirjoitetaan siitä aivan höpöjuttuja, mm. että vahvoja kipulääkkeitä tarvitaan useiden päivien ajan. Yleinen lääkesuunnitelma sektion jälkeen on 3 x 1 mg parasetamolia ja 3 x 600 mg ibuprofeenia vuorokaudessa. Että niinkin vahvoja kipulääkkeitä sitä käytetään. Tietysti jotkut tavitsevat lisääkin, minä tarvitsin ensimmäisen leikkauksen jälkeisen vuorokauden aikana 2 kertaa oxynorm-liuosta. 2 kertaa, en siis useiden vuorokausien ajan. Lisäksi kerrotaan, että toipuminen on hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Juu, joillekin voi ollakin ja joillekin ei, sillä olen kuullut myös alatiesynnytyksistä, joiden jälkeen ei ole istuttu 3 kuukauteen, harrastettu vuoteen seksiä tai ulosteenpidätyskyky on pitänyt korjata leikkauksella, koska synnytyksessä on saatu 3. tai 4. asteen repeämät. Minä en osannut pelätä keisarileikkausta, sillä olin kuullut kokemuksia siitä tuttavilta ja sukulaisilta. Enemmän pelkäsin alatiesynnytystä (josta siitäkin olin kuullut kokemuksia). Pelkoni olisikin ollut turha, sillä synnytyskokemukseni oli tosi hieno!

    Muistan tuon tunteen, kun vatsa oli tyhjä ja tuntui, että koko lihaksisto oli aivan levällään. Niin kuin varmasti olikin. Ihanaa, että synnytys meni sinulla (kin) hyvin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *