Kuolema sypressin varjossa

kuolemasypressi.jpg

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa, Gummerus, 2012

Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kirjaston lukupiirin kautta Lappeenrannan kaupungikirjastosta (kaukolaina)

Syksyn lukupiirin aloitimme Vera Valan Kuoleman sypressin varjossa.  Kirjasta keskustelemme vasta seuraavassa tapaamisessa, mutta tässä minun ajatuksia kirjasta.

Miksiköhän olen ajatellut että kaikki dekkarit ovat verta ja murhia tihkuvia tarinoita –  jännityskirjallisuuttahan ne sellaiset ovat.  Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa teini-iässä luettuna oli niin pelottava ja jännittävä kokemus, että kesti melkein kolmekymmentä vuotta ennenkuin olen voinut lukea kenenkään muunkaan kirjailijan dekkareita.  Silti lempitv-sarjojani ovat lähes kaikki englantilaiset, saksalaiset ja ruotsalaiset etsivä/poliisisarjat.  Ja pitkään ajattelinkin, etten voisi lukea kirjoja, kun olen katsonut kirjoihin perustuvia tv-sarjoja. Tänä kesänä luin ensimäisen Colin Dexterin Komisario Morse-tarinan ja oivalsin että kirjaa voi lukea nauttien ja jännittäen vaikka onkin katsonut ensin tv-sarjan.

Vera Valan romaanin myötä minusta tuli myös Italian ystävä ja nautin lukea kuvauksia italialaisista ruuista, illallisista, ympäristökuvauksista.  Hieno oivallus ja lisä tarinaan oli italiankieliset sanat, osan sanoista osasin päätellä itse mitä ne tarkoittavat, osan sanoista tarkistan mielenkiinnosta sanakirjasta.

Minulle dekkarissa on kiehtovaa, että voin lukemisen edetessä pohtia, että onko tämä murhaaja ja silti jännitys kestää kirjan loppuun asti.  Tässä tarinassa se onnistui täydellisesti.

Intohimo- ja rakkauskuvaukset olivat kiehtovia ja lämmittivät romanttista sydäntäni  Silti tarinassa oli hauskoja tilannekuvauksia ja repliikkejä.

Odotin jännityksellä selviääkö Veran mystiset kolme vuotta, mutta arvasin, että tarina jatkunee seuraavissa kirjoissa.  Samoin Veran ja Bartolomeon tarina jäi kihelmöivästi kesken – tekisi mieli heti lukea Veran kirjoittama toinenkin kirja.  🙂

Vera Vala oli sitten 13.  kotimainen kirjailija haasteeseen Koen 13 kirjailijaa vuonna 2013

17 002/30 000 30Koetus

 

Kommentit (3)
  1. Onpa mukava kuulla, että muitakin on ”peloteltu” Agatha Christien dekkareilla. Sinänsä on hassua, kun olen silti tuolloin katsonut tv:stä kaikenmaailman dekkari/poliisisarjoja. Tässä siis tulee todistetuksi miten valtava voima kirjan lukemisella onkaan.  Ja toisaalta miten erinomainen kirjailija Agatha Christie on ollut, kun saa aikaa näin valtavia tunteita – vaikkakin pelottavia ja puistattaviakin. Ehkäpä nyt uskaltaisin lukea, jonkun toisenkin Agathan dekkarin.

  2. Olipa kiva kirja-arvio! Pitkään on tehnyt mieli tarttua Vera Valan kirjoihin, mutta olen vältellyt niitä ja muitakin dekkareita melkein täsmälleen samasta syystä kuin sinä: teini-ikäisenä luettu Agatha Christien Ikiyö oli liian pelottava… Italialaisen kulttuurin kuvaus kiinnostaa kovasti, joten kritiikkisi ansiosta lisään kirjan saman tien lukulistalleni :). 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *