Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja

muttakuvittelin.jpg

Tua Forsström: Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja, Teos, 2008

(alkuteokset ruots. Mineraler ja Sånger)

suom. Caj Westerberg

Mistä hankittu: ostettu alekirja kirjakaupasta

 

Noin vuosi sitten luin tämän runokirjan ensimmäisen kerran. Halusin aloittaa lukutaitokampanjani runokirjalla – sen ehdin lukea tunteella tänä aamuna. Olisin lausunut runoja, mutta muu perhe vielä nukkuu. Pihalla on vielä sen verran hämärää ja viileätä, ettei sinnekään voinut mennä. Vaikka toisaalta näihin runoihin olisi sopinutkin aamuhämäryys.

Viheriöi niin kuin toukokuussa viheriöi

sataa niin kuin sataa toukokuussa kun viheriöi

Kirkkaassa unessa me tiedämme uneksivamme

Sataa, hevoset juoksevat sateessa

Kirjan ensimmäisen runon kohtaan olen kirjoittanut sanan hevoslaidun.  Näe sieluni silmin vehreät laitumet jossa villihevoset juoksevat sateessa. Katselen unessani aavalla maalla liikuvia hevoslaumoja. Jokin tässä runossa vetää puoleensa, kevät ja kesän alku, uuden elämän alku ja voima.

 

Tiedän että olet aika lähellä tässä jossain ja hohde pimeässä

Luin tätä runokirjaa Siiri-koiramme kuoleman jälkeen.  Tämän lyhyen, kaiken kertovan runon viereen olen kirjoittanut Siiri ♥

 

Mutta eihän sen tarvitse olla hyvää vaan

puhdassydämistä ja sade on puhdassydäminen, sade huuhtoo

pois pölyn ja hilseilevän maalin ja pauhaa

syöksytorvissa ja ellei olisi galvanoitua peltiä ja

räystäskouruja ja syöksytorvia talo lahoaisi

 

Tämän runon kohtaan olen kirjoittanut sanan elämä. Välillä elämässä tulee huuhdottua pinnalta pölyt ja hilseilevä maali. Kestääkseen sadetta ettei elämä kokonaan lahoaisi on turvana räystäskourut ja syöksytorvet ja galvanoitu pelti. Silti toisinaan saattaa sade tulvia yli kourujen ja syöksytorvet tukkeutuvat roskista – kaikesta huolimatta sade on puhdassydäminen. 

Runous on minulle tulkintaa ja tunteita.  Sama runo luettuna ja lausuttuna tuo erilaisia vivahteita. Myös ajankohdalla ja paikalla on merkitystä missä runoa lukee tai lausuu.

Aikaisemmin pidin enimmäksen hyvin suorasanaisista luonto- ja rakkausaiheisista runoista.  Vuosi runonlausuntapiirissä opetti tulkitsemaan hyvinkin erilaisia runoja – kuitenkin itselle on tärkeätä, että runon tunne tuntuu omalta eikä väkinäiseltä lausua. 

Tua Forsströmin muihinkin runoteoksiin aion tutustua.  Haluan myös lukea ne ruotsinkielisinä,  kielellä jolla Tua on ne kirjoittanut.

14 408/30 000 30Koetus

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *