Näkijän tytär

resize (4).jpg

Kristiina Vuori: Näkijän tytär, Tammi, 2012

Ns. tiiliskiviromaanien (tässä kirjassa oli 569 sivua kun laskee jälkisanat ja sanojen selitykset mukaan) lukeminen on minulle melkoista urakkalukemista.  Vaikka kirjan tarina vie mukanaan, tulee välillä tunne että nyt tarvitsee hetken huilausta lukemisesta. Kahdessa päivässä tämän romaanin luin mikä on minulle normaalia nopeampi lukutahti tälläiselle monisatasivuille

Tässä tarinassa viehätti Eiran parantaja/tietäjä-kyvyt – jokin kiehtoo itseäkin suomalaisen luonnon mystiikassa.  Tarinan mieshenkilöillä oli komeita nimiä ja muutenkin tarinassa  käytetyt aikaan sopivat sanat elävöittivät kieltä.

Rakkaustarinan lopun arvasin – jatkuuko Eiran ja Rickhardin tarina joskus tai Eiran ja Elofin lasten. Ihan heti en jaksa Kristiina Vuoren toista romaania Siipirikkoa lukea – tarvitsen aina tälläisten suurromaanien jälkeen hiukan taukoa 🙂

Huumoriakin löytyi kirjan henkilöiden sanailuista mikä oli virkistävä lisä kaiken ilkeän ja sotaisankin tarinoinnista.  Sitä ihmettelen että miten ne ihmiset oikein selvisivät kaiken sen lian keskellä – ja oliko niin ettei kesäisin saanut/voinut  uida/kylpeä vesistöissä mikäli niitä oli lähettyvillä. Talvella ja kaukana vesistöistä ymmärrän että vettä säästettiin.  Vai olisiko sitä sittenkään pysynyt puhtaana kovin kauan kun asumukset olivat mitä olivat siihen aikaan.

Romaanin kiihkeät rakastelukohtaukset jäivät mieleen ja minusta ne olivat kauniisti kirjoitettuja – ei mitään pornojuttuja.

En tiedä huomioinko nykyään romaneissa liiaksi (johtuneeko sitten nykyajan tv:n tarjonnastakin) kaiken homoseksuaalisuuteen liittyvän ja miksi sitä sitten mietin tai ihmettelen kun se on omaan maailmankäsitykseen kuuluva luonnollinen asia.  Kai se kuitenkin on jotenkin tabu asia puhua kuten noiden rakastelukohtauksienkin kommentointi – ja tunnustaa että pitää niistä 🙂 Ehkä sitä jonain päivänä on fiiilistä lukea loppuun vaikka se Fifty Shades-kirjan tai jokin Erotica-kirjasarjaan kuuluva ja sitten rohkenen niistä blogikirjoituksen tehdä.

Mutta jottei  tämä nyt ihan rakkauden hedelmien ylistämiseksi mene niin rakastan historiallisia romaaneja jotka kertovat erityisesti ajasta ennen 1800-lukua. Tässä Kristiina Vuorenkin romaanissa on mielenkiintoisesti kuvattu ihmisten vaatetusta, asuinoloja, ruuan laittoa, juomia jne. Minua ne auttavat kuvittelemaan romaanin ympäristöä ja henkilöitä.  Kaari Utriota olen luonnollisesti lukenut muutaman romaanin verran mutta oma lempisarjani on tällä hetkellä Paula Havasteen kolmen romaanin sarja  (Kymmenen onnen Anna, Kotasavun Marja ja Lapinmaan Niila). Suunnitelmissa on kuitenkin lukea kaikki Utriot läpi (niinkuin monen muunkin mielikirjailijan, harvoin luen kirjalijan teoksia putkeen ellei ole jokin kiva haasten kuten viime kesän Märta Tikkanen-viikko : ) )

Nyt olenkin jo seitsemännessä uudessa kotimaisessa kirjalijassa – haaste etenee mutta vielä on matkaa 13. kirjailijaan ja onhan tässä vielä monta kuukautta vuottakin jäljellä.  Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

8089/30 000 30Koetus

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *