Synnytyskertomus!

Jotenkin edellistä postausta kirjoittaessani ajattelin, että mulla on vielä aikaa kirjoittaa ennen synnytystä kuulumisia. Kuitenkin harvoin asiat menevät kuten suunnittelee ja viime viikolla ihana tyttäremme saapui maailmaan. Yritän asia ja postaus kerrallaan lähteä purkamaan missä mennään ja loogisimmalta tuntuu lähteä liikkeelle synnytyksestä.

Sunnuntai 27.10.

Verenpaineet ovat tässä kohtaa seilailleet puolentoista viikon ajan. Arvot ovat koholla, mutta eivät ole lähteneet mitenkään hurjaan nousuun. Vietän iltapäivän vanhempieni ja siskoni kanssa. En malta jättää koiraa vielä hoitoon, koska ajattelen että lähtö Naistenklinikalle on vasta tiistaina. Koira onkin melkoinen sylivauva, liekö aavistanut jotain. Illalla stiksaan pissan ja sieltä löytyykin valkuaista kahden plussan verran.

Maanantai 28.10.

Aamupissasta löytyy jälleen valkuaista ja verenpaine on 164/104. Mies lähtee töihin ja soitan Naistenklinikalle varmistaakseni, että onhan ok odotella tiistaihin vielä kotona. Kätilö kertoo soittavansa takaisin konsultoituaan lääkäriä ja hetken kuluttua saankin puhelimitse käskyn lähteä kohti Helsinkiä. Tavarat siis kasaan, mies kotiin, takapihalta puutarhakalusteet pois, koira hoitoon ja sitten menoksi.

Saavumme iltapäivällä Naistenklinikan päivystykseen, jossa otetaan veri- ja pissakokeet. Makaan käyrillä ja vauva on reipas ja hyvävointinen. Päivystyksessä on ruuhkaa ja joudumme odottamaan melko pitkän aikaa. Kokeiden ja tilanteen perusteella todetaan raskausmyrkytys, pre-eklampsia. Lääkärin vastaanotolla todetaan, että kohdunkaulaa on hieman jäljellä ja kohdunsuu on täysin kiinni. Kuitenkin sisätutkimuksella saadaan paikat provosoitua sellaiseen kuosiin, että synnytys päätetään käynnistää ballongilla. Normaalisti ballongin kanssa pääsisi vaikka kotiin tai potilashotelliin, mutta mut päädytään ottamaan ihan käynnistysosastolle. Ballonki alkaakin aiheuttamaan mulle kipeitä mutta epäsäännöllisiä supistuksia. Kipua hoidetaan Panadolilla, lämpöpussilla ja Tensillä, joka onkin aivan mahtava apu mulle. Mies on onneksi mukana osastolla ja rauhoitutaan illalla nukkumaan tai ainakin horrostamaan.

Tiistai 29.10.

Aamuyö menee jonkinlaisessa unen ja valvetilan välimaastossa. Aamulla klo 6 ballonki tulee ulos ja myöhemmin lääkärinkierrolla lääkäri toteaa kohdunsuun olevan 4cm auki ja päätyy puhkaisemaan kalvot. Samalla vihdoinkin mun verenpainearvoihin reagoidaan ja aloitetaan verenpainelääkitys.Keholle annetaan tunnin verran aikaa reagoida ja käynnistää supistukset, jotka ovat yön aikana hiipuneet, mutta ikävä kyllä näin ei tapahdu. Aloitetaan oksitosiinitippa synnytystä vauhdittamaan. Hyvin pian kivut alkavat yltymään ja saan Oxanestia lihakseen. Päivän kuluessa kivut äityvät koviksi, mutta kohdunsuun tilanne ei muutu.

Noin klo 16 eli 6 tuntia oksitosiinin aloittamisesta olen todella kipeä ja lääkäri päätyy siirtämään mut synnytyssaliin, jossa kipua voidaan hoitaa paremmin vaikka olen edelleen sen saman 4cm auki. Synnytyssalissa saan ilokaasun käyttöön ja lupauksen epiduraalista heti kun vain koen sille tarvetta. Jossain kohtaa kivunsietokykyni ylittyy ja anestesialääkäri pyydetään paikalle. Mulle on aiemmin laitettu spinaalipuudutus onnistuneesti, joten en osaa odottaa että epiduraalin laitossa olisi mitään ongelmaa. Kuitenkin jostain tuntemattomasta syystä epiduraalin laitto on vaikeaa ja hidasta. Tämä on mulle jostain syystä henkisesti tosi raskasta ja alan itkemään. Lopulta pitkän taistelun jälkeen epiduraalikatetri saadaan paikoilleen ja kipu helpottaa.

Saan myöhemmin toisen annoksen kipulääkettä epiduraaliin ja sen avulla torkahdankin hetkeksi. Kuitenkin siinä torkkuessa alan saamaan vilunväristyksiä ja kätilö mittaa lämmön: 37.8. Hän tekee sisätutkimuksen ja olen edelleen vain sen 4cm auki. Tässä kohtaa kätilö mainitsee ensimmäistä kertaa, että on mahdollista että päädytään sektioon.

Keskiviikko 30.10.

Vuorokausi kerkeää vaihtumaan kun lääkäri tulee tutkimaan ja toteaa, ettei synnytys ole edennyt tai oikeastaan edes kunnolla käynnistynyt, vaikka käynnistys on aloitettu 30 tuntia aiemmin. Kuumetta on 38.2 ja tehdään päätös kiireellisestä sektiosta. Mua aletaan valmistelemaan ja ehkä ennen yhtä kätilö saattelee mut saliin. Mies jää vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan, että tulee pian perässä saliin. Salissa mua aletaan valmistelemaan, eli laitellaan lisää tippakanyyleita ja virtsakatetri. Anestesialääkäri laittaa puuduteaineet epiduraalikatetriin, leikkausaluetta aletaan pesemään ja mun mies pääsee saliin mun viereen. Kirurgi on valmiina ja nipistää mua pinsetillä, jolloin säpsähdän kivusta.Todetaan, että puudutus on epäonnistunut ja lisää puudutetta ei voi laittaa. Kerkeän kuulla kun joku salissa sanoo, että ”isä pois” ja samassa mua aletaan nukuttamaan.

Havahdun hereille kun mua kuljetetaan sängyllä salista heräämöön. ”Onnea, teille syntyi tyttö klo 1.36. Kaikki on hyvin, isä on  vauvan luona”, mulle sanotaan ja huokaisen helpotuksesta. Musta on tullut äiti.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *