4 x MIELESSÄ JUURI NYT

1. Katsoimme eilen illalla taas Planet Earth -dokkaria kuumien puurokulhojen kanssa. Kyseisessä jaksossa susi jahtasi peuralaumaa, jossa juoksi peuravauvoja ja niiden äitejä. Yksi poikanen joutui erilleen laumasta ja susi lähti jahtaamaan sitä. Seurasi pitkä takaa-ajo jännitysmusiikilla säestettynä. Selostaja kertoi, kuinka peuravauvan on mahdollista päästä karkuun, mikäli hän ei tee virheitä reittivalinnassa ja jaksaa juosta niin kovaa kuin koivistaan pääsee – tällöin jossain vaiheessa susi luovuttaisi. He juoksivat ja juoksivat ja sydämeni hakkasi. Lusikka lepäsi puurokulhossa ja katseeni oli nauliintunut läppärin näyttöön. Kohtaus kesti aivan liian kauan. Lopulta susi sai kiinni peuran hännästä. EIII! Pieni tiesi kohtalonsa ja kävi maahan. Luovutti. Jäi odottamaan kohtaloaan. Sitten susi kaikessa rauhassa puraisi sitä niskasta, pientä, ja alkoi syömään elävältä. Itkin niin paljon. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä kamalaa elokuvaa. Harkitsin myös erittäin vakavasti kasvissyöjäksi ryhtymistä, sillä tuo mitä luonnossa tapahtuu, on vielä todella kevyttä – ja luonnollista! Se, että eläimiä synnytetään tapettavaksi on jotain niin sairasta, ettei ihmismieli kestä edes ajatella sitä. Siksi kai me syömmekin tehotuotettua lihaa ihan huoletta?

Lisää ajatuksia tästä: Mielipiteeni veganismista

2. Olen syönyt viime aikoina oikeastaan vaan mysliä, jugurttia, jäätelöä, sämpylöitä, marjoja, croisantteja, suklaata ja sipsejä. Ja voinut todella hyvin. Paitsi että olen tullut kipeäksi, heh. Tulen melkein aina, kun alan syömään sokeria, vehnää ja maitotuotteita, kun vastustuskyky laskee niin yhtäkkiä. Olen myös valvonut viime aikoina ainakin yhteentoista. Kivaa vaihtelua! On taas sitten mukava jossain vaiheessa elää rytmikkäästi ja ravinteikkaasti, kun siltä tuntuu.

3. Yritän (tai yritetään) kuumeisesti miettiä Halloween-asua siskoni pirskeisiin, jotka on lauantaina. Olisi kiva lähteä kiertelemään krääsäkauppoja, eikös kaikki halloween-kama ole näin Matti Myöhäsille jo alennuksessa? Ellemme keksi mitään muuta, aiomme olla vessapaperiin käärityt muumiot. Meikkiin panostamalla pääsee jo pitkälle. Harmi vain, että tällä hetkellä meillä sattuu olemaan pinkeillä koukeroilla koristeltua vessapaperia. Ehh.

4. Elämä Kaisambulassa on saattanut viime kuukausien aikana näyttää huolettomalta ja ihanalta. Tämä ei kuitenkaan täysin ole ollut koko totuus. Samuelilla on nimittäin ollut aika vaikeaa. Samaan aikaan minulle on tarjoutunut upeita mahdollisuuksia. Elokuussa Sambun masennus tuntui olevan vain loppukesälle tyypillistä melankoliaa. Sittemmin se on vain syventynyt ja alkanut huolestuttaa meitä molempia.

Mites teidän marraskuu? Onko vinkkejä, joilla selvittäisiin jouluun asti? Meillä on ainakin on hankintalistalla kirkasvalolamppu, jota ei ole vieläkään tullut hankittua, vaikka on tullut kärsittyä jo 22 pimeää talvea. Ja kolmas kysymys: Mikä kirkasvalolamppu on paras?

Ihanaa marraskuuta, kaikesta huolimatta! <3

Kommentit (21)
  1. Hitsi en tiedä menikö kommenttini läpi, mutta tiivistän koska itse entisenä tilallisena en todellakaan allerkirjoita tässä kommenttikentässä esiintyvää tuotannon valkopesua.

    Oleellisin kysymys on se, onko eläin sulle yksilöllinen, tietoinen, arvokas ja elämän ansaitseva olento, vai tuotantoesine josta haen rahallista tai nautinnollista hyötyöä. Eläinlaki ja tehotuotanto tapahtuu tuottajien talouden ehdoilla, ei eläinten hyvinvoinnin .

    Teurastus ei tosiaan ole eettinen, nopea ja inhimillinen prosessi, mitä yllä annetaan ymmärtää. Kuuma auto, vieraat eläimet, pelko ja kovakouraiset kuljettajat. Perillä veren haju, tuskanhuudot ja hämmennys. Tainnuttaminen ei läheskään aina toimi kertalaakista, eläin voi vielä olla elossa kun sen veret lasketaan.
    Kannattaa katsoa MOTin ”kidu ensin, kuole sitten” jos materiaali suomalaisilta teurastamoilta kiinnostaa.

    Ja tilallisena en tosiaan sano, että Animalian propaganda antaa aidompaa kuvaa tilallisista. Paskassaan kierivien, makuuhaavaisten eläinten ja näiden tuottajien ”onnellinen lehmä, kaikki tosi eettistä, voi että miten kivaa eläimillä on olla esineitä” välissä on ihan huuuuuurjan iso harmaa alue. Moni tuottaja tekee toki parhaansa, mutta niistä lähtökohdista että eläin on hyödyke jonka oikeudet on vähäisemmät. Toisalata tuottajien osa on myös tosi raskas. Tuottaminen ei antaisi paljon mitään, ellei sitä raskaasti tuettaisi EU:n ja valtion puolelta.

    On myös vaikea ajatella eläintä arvokkaana, koska se näyttäisi niin räikeästi sen oman toiminnan ja tuotannon ristiriidat. Sitä on tuskallista pohtia, varsinkin jos on kuvitellut välittävänsä eläimistään. Been there, done that. Mun perheeni jopa käänsi mulle selkänsä, kun kokivat mun (itsellenikin tosi vaikean) asenteiden muutoksen niin isona uhkana.

    Mutta pointtina joo se, että tuottajat kaunistelee, eläinoikeusjärjestöt kauhistelee. Totuus löytyy siitä välistä. Tuottajat ei ole pahoja ihmisiä jotka tekee työtään julmuuttaan, enemmänkin vaan meille on normi ajatella eläimiä meitä vähempinä, ja normi ajatella, että eläimillä on pakko tuottaa. Monelle se on myös perintöbisnes jossa on kiinni satoja tuhansia euroja ja elämäntavan muuttaminen saattaa tuntua mahdottomalta.
    Joka tapauksessa se tuotanto ei ole kovin kaunista, eikä se ole kovin kannattavaa, eikä se ole kovin kestävää. Koska vaikka sen tuotannon pyrkisikin toteuttamaan eettisesti (miten se ei käytännössä tosiaan toteudu, tiloilla kuin teurastamoillakaan) niin se lähtökohta on aina kieroutunut:
    eläin on tuotannossa väline.

    1. Kiitos tästä näkökulmasta! Näinhän sen täytyy varmasti olla, että todellisuus on jotain rääkkäyksen ja sateenkaarien välimaastosta. Aivan kuten edellisessäkin kommentissa totesin, olisi kyllä niin pirun mielenkiintoista päästä tsiigailemaan eri tiloille että mikä meininki siellä on. Siistiä kuitenkin että blogin kautta voi oppia näin paljon uutta kun lukijakunnassa on kaiken maailman alojen ammattilaisia! 🙂

    2. 1xmunmielessäjuurinyt
      5.11.2017, 13:14

      Kuten sanoit tällä(kin) alalla on harmaa alue jossa asiat liikkuu laitaan tai toiseen ja ihmiset näkee asiat eri lailla mikä tietenkin vaikuttaa siihen työhön suhtautumiseen. Oma ajattelusi tuntuu olevan vain hieman mustavalkoista ja sain sellaisen käsityksen että koska olet kokenut jotkut asiat tietyllä tavalla niin se on sitten se ainoa oikea totuus eikä muuta ole. Puhut harmaasta alueesta mutta itse asetut välillä ajattelun ääripäähän.

      ”Oleellisin kysymys on se, onko eläin sulle yksilöllinen, tietoinen, arvokas ja elämän ansaitseva olento, vai tuotantoesine josta haen rahallista tai nautinnollista hyötyöä. Eläinlaki ja tehotuotanto tapahtuu tuottajien talouden ehdoilla, ei eläinten hyvinvoinnin . ”

      Tämä aate voi toki toteutua jonkun kohdalla mutta turha lähteä yleistämään. Molemmat lauseet pistivät silmään tuon ehdottomuuden vuoksi: eläin on joko tietoinen, arvokas ja elämän ansaitseva olento TAI vain tuotantoesine josta saa rahallista tai nautinnollista hyötyä. Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Nuo asiat kun voivat kulkea ihan ongelmitta käsi kädessä. Ja tuosta toisesta lauseesta: jos tuotanto tapahtuu tuottajien talouden ehdoilla eikä eläinten hyvinvoinnin ehdoilla, niin tähän uskaltaisin kyllä mennä hokemaan sitä iänikuista mantraa että huonostivoiva eläin ei tuota. En itse tykkää viljellä tuota lausetta sen vuoksi koska siitä saa helposti (ja erityisesti halutessaan) sellaisen käsityksen että se tuotos ja raha on ainoa motivaatio ja syy pitää siitä eläimen hyvinvoinnista huolta. Omalla kohdalla – ja tiedän että en ole ainoa – se hyvinvointi tulee ykkösenä ihan vaan periaatteesta ja koska se on oikein ja niin kuuluu tehdä (eihän lapsiakaan olla pahoinpitelemättä ja jättämättä heitteille sen perusteella että yritetään välttää lastensuojelua ja huostaanottoa, eikö niistä huolta pitäminen ole ainakin useimmille ihan itsestään selvää aivan ihmilisistä syistä ja koska niin kuuluu tehdä). Parempi tuotos olkoon sitten bonus jos on ollakseen. Jos minäkin tuolla navetalla kulkisin pelkät euronkuvat silmissä ja ajattelisin joka napsauksen talouden perusteella, puoli navettaa olisi nytkin varmaan tyhjänä. Tällä tarkoitan sitä että ajan saatossa on tullut monta tapausta vastaan jolloin lehmä olisi ollut taloudellisesti järkevämpää lähettää teuraaksi ja hommata uusi lypsikki tilalle, mutta eipä vaan ole käynyt niin. En nimittäin ole sillä asenteella tuolla liikkeellä että eläin on vaan kertakäyttökamaa joka heitetään pois kun jotain pientä ongelmaa ilmaantuu. Tätä minä kutsun kestäväksi tuotannoksi, vaikka tuo mainitsemasi kannattavuus sen seurauksella kusisikin. Elämä on täynnä valintoja jne.

      ”Teurastus ei tosiaan ole eettinen, nopea ja inhimillinen prosessi, mitä yllä annetaan ymmärtää. Kuuma auto, vieraat eläimet, pelko ja kovakouraiset kuljettajat. Perillä veren haju, tuskanhuudot ja hämmennys. Tainnuttaminen ei läheskään aina toimi kertalaakista, eläin voi vielä olla elossa kun sen veret lasketaan.
      Kannattaa katsoa MOTin “kidu ensin, kuole sitten” jos materiaali suomalaisilta teurastamoilta kiinnostaa.”

      Jos asia olisi järkevästi toteutettavissa, joka ainoa meidän lehmä kohtaisi loppunsa tutulla kotipihalla. Entisenä tilallisena kuitenkin varmasti tiedät millaiseksi säätämiseksi kotiteurastaminen on tehty EU:n myötä. Jos lihoja haluaa myydä eteenpäin, pitää olla eläinlääkärin tekemä lihantarkastus. Suolia ja muita teurasjätteitä ei tietenkään saa haudata vaan pitää tilata Honkajoki joka rahastaa sen päälle satasen siitä ilosta että vie muutaman suolenpalasen toiselle puolelle Suomea poltettavaksi. Tuosta tainnuttamisesta; sen pulttaamisen tarkoitus on tietenkin varmistaa että eläin on tajuton tuossa verenlaskutilanteessa. Verenlasku on se mikä varmistaa kuoleman. Moni kuolee jo siihen pulttaamiseen, mutta jos eläin on selkeästi tajuissaan vielä verenlaskun aikaan, pulttaaminen on (tietenkin!) möhlitty. Eihän ihmistäkään lähdetä leikkaussalissa aukomaan ennen kuin nukutus/puudutus pelaa. Olen muuten parikin kertaa katsonut tuon MOT:in dokumentin silloin kun se julkaistiin ja tympeää nähtäväähän se oli. En lähde puolustelemaan niitä virheitä joita siellä on tehty koska ilman muutahan siellä kaikkea asiatonta esiintyi eikä noita asioita saisi tapahtua. En kuitenkaan lähtisi kaikkia teurastamotyöntekijöitä polkemaan maan rakoon muutaman poikkeuksen takia. Kusipäitä kun nyt eksyy joka alalle. Muistaakseni sieltä oli jo joku niistä tolvanoista potkittu pihalle ennen kuin se dokumentti edes julkaistiin eli kyllä siellä joku on ollut hereillä. Kannattaa ottaa huomioon myös se että kauanko niitä kameroita oli siellä pidetty salaa kuvaamassa, jos esim muutaman kuukauden tai viikon ajalta oli räävitty kasaan muutaman minuutin pätkä niin tuskin teurastustoiminnan kokonaisuudesta silloin kovinkaan realistista kuvaa saa. Sama pätee noihin muihin eläinaktivistien julkaisemiin dokumentteihin.

      ”On myös vaikea ajatella eläintä arvokkaana, koska se näyttäisi niin räikeästi sen oman toiminnan ja tuotannon ristiriidat. Sitä on tuskallista pohtia, varsinkin jos on kuvitellut välittävänsä eläimistään.”

      En tiedä oliko tarkoituksesi tuoda omat tuntemuksesi aiheesta esille vai pitäiskö tämän ajatusmallin ulottua kaikkiin muihinkin tässä ammatin parissa pyöriviin. Sen kyllä tohdin omalla kohdallani luvata että en kuvittele välittäväni eläimistäni vaan ihan oikeasti välitän. Kuulostaa nyt varmaan mielestäsi kaunistelulta ja tuotannon valkopesulta vai miten se meni, mutta itseppä ainakin tiedän totuuden omalla kohdallani. Minä ainakin kunnioitan ja arvostan eläimiäni jo ihan periaatteesta, mutta koska kaikkeen kerran pitää vetää mukaan raha ja talous niin sanompa samalla että kyllä sekin vähän kunnioitusta herättää kun saa tehdä mukavaa työtä ja saa vielä elannonkin siitä. Tämä homma vaatii ihan omanlaisensa intohimon ja rahanahneet joutuvat takuulla pettymään, enkä olisi itsekään tässä työssä jos pelkästään rahan perässä juoksisin. Maailma kun on pullollaan ammatteja joista irtoaisi palkka miljoona kertaa vähemmällä vaivalla.

      Tämä jääköön mun osalta nyt viimeiseksi kannanotoksi tähän aiheeseen, tästä saa kuitenkin aikaan ikuisen väännön…

      1. Ymmärrän hyvin, että tuottajana koet eläinoikeusajattelun ääripäänä. Minäkin pidin, halveksin syvästi (ja ok yhä edelleen ensimmäistä, järkyttävää propagandaa, tekopyhyyttä ja ajattelemattomuutta) esim. PETAa, animaliaa, oikeutta eläimille. Tuottajana on kova halu puolustaa omaa tekemistä, koska tekee kuitenkin parhaansa itsensä ja eläintensä eteen. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että ekologisesti ja jo periaatteen tasolla toiminta on väärin.

        Musta ne aika tiukasti sulkee toisensa pois. Musta ei voi samanaikaisesti pitää elävää olentoa hyödykkeenä ja oikeuksia ansaitsevana olentona.
        On hyvä myös muistaa, ettei se oma toiminta välttämättä ole standardi. Mulla on aina ollut voimakas empatia ja oikeudentaju, mutta siirryin kasvissyöjäksi vasta parikymppisenä. Miksi? No koska luulin että meidän iloiset, intohimolla ja hellyydellä hoidetut lemmikkimullikat oli se, miten tuotanto toimi.
        Sen sijaan emakot emakkohäkeissä, maitolehmien 5 vuoden keski-ikä ja ilman kivunlievitystä tehtävät nupoutukset tuntui absurdeilta, kun meillä eläimillä oli aina tilaa, ikää ja rahaa meni niiden hyvinvointiin. Kuten sanottua, harva tuottaja on tuottaja pahuuttaan. Mä tiedän myös että se on stressaavaa, taloudellisesti vaikeaa ja ruumiillisesti raskasta työtä. Ne alan realiteetit ei vaan mitenkään vastaa nykyajan etiikkaa.

        Mun on oikeastaan tosi vaikea uskoa, että kyse on vaan muutamasta kusipäästä. Meillä oli maitovasikoita jotka kasvatettiin mullikoiksi ja ne kuskin oli usein tosi taitamattomia eläinten kanssa. Aion rohkeasti väittää, että teurastamotyössä juurikaan työskentele ihmisiä joilla on halua tai kykyä toimia eläinten kanssa. Teurastamotyöhän ei muuten ole epäeettistä vaan eläinten kohdalla, vaan aiheuttaa vakavaa psyykkistä oireilua myös ihmisissä. väkivaltaisen työympäristönsä vuoksi
        Tässä esim. yksi artikkeli https://yaleglobalhealthreview.com/2016/01/25/a-call-to-action-psychological-harm-in-slaughterhouse-workers/

        Kai se tekojen ja tunteiden ristiriita lähtee vain sen ymmärtämisestä, että eläimiä ole pakko kasvattaa tapettavaksi vaan ne julmatkin puolet tuotannosta on valinnut itse toteutettaviksi. Eläinten kanssa on tosiaan ihana työskennellä, nautin siitä itsekin kaikesta riskistä ja rankkuudestaan huolimatta. Menetyksistä ja pitkistä päivistä huolimatta.

        1. 1xmunmielessäjuurinyt
          6.11.2017, 15:13

          Mun ei pitänyt tulla enää kommentoimaan mutta tuunpa kuitenkin, haluaisin että tämä päätyisi edes jonkinlaiseen sopuun. Oot ihan oikeassa siinä että oma toiminta ei ole välttämättä standardi. Vaikka itse toimisin asioissa oikein ja tekisin työni mahdollisimman hyvin, se ei tarkoita että kaikilla on juuri se sama asenne kuin minulla. Tiedän että tältä alalta löytyy niitä jotka esim. lähestyvät eläkeikää tai ovat väsähtäneitä alan vaatimusten tai velkataakan olla, paikat on rempallaan ja työt tehdään joskus ikään kuin ”sinne päin” ja jotenkin kitkutellaan siinä arjessa eteenpäin. Mutta tiedän myös senkin että tällä alalla on paljon niitä joille eläinten pito on se elämän suurin intohimo ja koko mieli ja sydän laitetaan siihen työhön. Mulla on luottamusta paljon siihen että tuottajat haluavat toimia oikein niin monessa asiassa kuin vaan pystyvät. Jotenkin sitä vaan ihminen joskus olettaa ehkä jopa hieman naiivisti että koska itse teen parhaani niin kyllähän muutkin silloin tekevät. Joskus tuo käy toteen, joskus ei. Esimerkkinä: Meillä ei nupouteta vasikoita mutta jos nupoutettaisiin, puudutukset ja kipulääkkeet olisi mulle ainakin ihan itsestäänselvyys. Kustannukset on ainakin eläinlääkärin puolelta pudotettu niin pieniksi että taloudesta ei voi tuo asia jäädä kovin monen tuottajan kohdalla kiinni (muistaakseni 7e/vasikka, tuohon kuuluu ymmärtääkseni siis myös kipulääke). Aina sieltä kuitenkin joku junttura löytyy joka ei viitsi tuota rauhoitusta ja kipulääkitystä siihen ottaa. Tuntuu tyhmältä että sääntösuomessa keksitään kaikenlaisia lakeja ja rajoituksia, mutta tuohon ei saada mitään lainsäädäntöä, sillähän siitä selvittäisiin ja olisi kaikille toimijoille yksinkertaisempaa. Toisena esimerkkinä tuon maitorotuisten lehmien keski-ikä. Suomessa keskipoikimakerta on verrattain pieni. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että kyseessä on keskiarvo ja se tilakohtainen luku vaihtelee paljon tuottajien välillä. Vaikka suomalainen lehmä poikii keskimäärin sen pari kertaa, pitää muistaa että noin matalaan keskipoikimakertaan ei missään nimessä kukaan tuottaja pyri vaan päinvastoin. Tuottaja pyrkii kestävään ja terveeseen eläinainekseen. Lehmän maidontuotanto pyörähtää käyntiin kunnolla vasta parin ensimmäisen poikimisen jälkeen joten onhan se jo taloudellisestikin järjenvastaista noin nuoria lehmiä ”huvikseen” laittaa teuraaksi. Siellä on yleensä takana joku painavampi syy, esim. vaikea utaretulehdus tai muu vastaava. Meillä reilu osa lehmistä lähentelee kymmentä ikävuotta ja on siellä yksi 15-vuotiaskin (eikä ole lähiaikoina teuraaksi lähdössä jos musta riippuu, maitoa ei enää paljon tule ainakaan siihen samaan malliin kuin nuoremmilla, mutta koska kyseessä on kaikin puolin perusterve ja kestävä lehmä niin kaikki periaatteet huutaa lopettamista vastaan). Tiedostan kyllä tilanne ei ole sama kaikilla tiloilla vaan ääripäitä löytyy suuntaan ja toiseen. Mutta ihan varma olen taas siitä että siihen nuoreen teurastusikään ei kukaan tuottaja tahallan pyri.

          Meille on onneksi sattunut sellaisia kuskeja jotka osaa käsitellä eläimiä. Vasikat viedään nätisti eikä ”raahaten” vaikka kuskista joskus huomaakin että olisi jo kiire seuraavaan paikkaan.

          Tuosta että ne julmatkin puolet tuotannosta on valinnut itse toteutettaviksi… Ymmärrän kyllä sinänsä mitä ajat takaa. Koska jatkan tätä työtä, samalla tulen siis hyväksyneeksi sen varjopuolet eli juurikin vaikka tuon teuraaksi lähettämisen ja eläimen lopettamisen. Eli ikäänkuin oikeutan tuon toiminnan sillä että jatkan tässä työssä. Nuorempana painiskelin paljonkin tuon asian kanssa ja pitkät ajat tuli pohdittua että lähdenkö tälle alalle ollenkaan ja paljon mietin että onko tuo mukava arki eläinten parissa kuitenkaan sen arvoista kun tietää miten se jokaisen hoidokin kohdalla joskus päättyy. Valehtelisin jos väittäisin etten edelleen noita asioita joskus mieti. Onneksi se teurasauto on verrattain harvinainen vieras meidän pihassa, mutta silloin kun se tulee, ilman muuta se on kaikin puolin paska päivä. Se on ikäänkuin karvas hinta siitä että saa tehdä muutoin palkitsevaa työtä. Säälin silloin itseäni ja sitä omaa luopumisen tuskaa ja säälin tietenkin sitä lähtevää eläintä joka viettää seuraavat tunnit hämmennyksessä. Joskus kun on asiasta tullut jollekin eläimiä kuskaavalle mainittua, mulle on sanottu että eläimet rauhoittuu matkan aikana kun ollaan liikkeessä, ja kuulemma laumaeläimenä nauta rauhoittuu sen toisen lajitoverin läsnäolosta, oli se sitten vieras tai samasta navetasta peräisin oleva.

          Eli summa summarum. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja tiettyyn pisteeseen olen joistakin asioista samaa mieltä. En itse kuitenkaan saisi rauhaa itseni kanssa saatika jaksaisi näin henkisesti ja fyysisesti verottavassa työssä jos jatkuvasti eläisin siinä ”teurasautopäivässä”. Niin kuin tuolla aiemmin jossain kommentissa kerroin, mun tehtävä on pitää huolta siitä että ne eläimet saa parhaan mahdollisen hoidon sinä aikana kun ne mulla on. Sen enempää en itse pysty niille eläimille antamaan tai muuten asiaan vaikuttamaan koska kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu ei ole enää mun käsissä. Ilman muuta kärsin tästä, en siis ikäänkuin pese käsiäni siitä vain sen vuoksi etten voi asialle mitään. Eli ehkä siis passiivisesti hyväksyn sen että siellä teurastamolla on vuorossa joku sadisti/joku muu jolla on nyt vaan huono päivä. Lähtökohtaisesti kuitenkin haluan uskoa siihen että suurin osa on alalle omasta halustaan hakeutuneita ammattilaisia eivätkä ole töissä siellä ikäänkuin ”pakosta.” Mutta eihän se toki totuudeksi ainakaan kaikkien kohdalla muutu vaikka kuinka haluaisin uskoa.

          Jos teurastamolle olisi joku toinen vaihtoehto, ilman muuta valitsisin sen hyvillä mielin. Joskus sitä lapsekkaasti unelmoi että noista isoista teurastamoista luovuttaisiin ja joka pitäjässä olisi vaikkapa omansa. Kuljetuksien ei siis tarvisi kestää kovin kauaa joten viimeinen matka olisi eläimille muutenkin vähemmän stressaava. Toivottavasti nuo ”liikkuvat teurastamot” valloittavat joskus maailmaa, Suomessa moni tuottaja valitsisi varmasti mieluusti tuon jos olisi vaan saatavilla.

          http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/auto-tuo-teurastamon-el%C3%A4imen-luo-1.135460 On vaan semmonen hytinä että joku EU:n lainsäädännön pikkupykälä tuonkin estää…

    1. <3 <3 <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *