Seksuaalisen hyvinvoinnin kolme tasoa

Järjestin viikonloppuna yhdessä Brunssibeiben eli Elisa Vihosen kanssa tapahtuman Sexful Brunch. Brunssista on tulossa postaus myöhemmin, mutta sitä ennen ajattelin jakaa tapahtumassa luennoimiani ajatuksia seksuaalisesta hyvinvoinnista.

Mitä seksuaalinen hyvinvointi tarkoittaa ja oletko kuullut tuollaista käsitettä aiemmin? Henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista puhutaan paljon ja seksuaalinen hyvinvointi on tulossa hyväksi kolmanneksi ulottuvuudeksi jo julkisessakin keskustelussa, mikä on upea juttu.

Kun mietin seksuaalista hyvinvointia – sitä, miten se on vaikkapa omalla kohdallani toteutunut ja miten olen löytänyt tieni sen luokse kulttuurin ja koulujärjestelmän aivopesusta huolimatta – tulin päätelmissäni kolmeen kohtaan, joiden kautta seksuaalinen hyvinvointi ainakin minulle tuntuu rakentuvan.

1. Seksuaalinen itsetietoisuus

Ensimmäinen kohta on sitä, että löydetään mistä tykätään. Se on tutkimista, etsimistä, seikkailua, mokailua, onnistumisia, uskaltamista, vanhojen mallien työstämistä pois ja uudelle antautumista. Se on sitä, että uskaltaa katsoa syvälle minuuteen, ydinminään. Käytännössä seksuaalinen itsetietoisuus voi olla sitä, että  tunnustetaan oma seksuaalinen suuntautuminen tai se, mikä minua kiihottaa ja mistä innostun seksuaalisesti.

Haasteet tässä:

Meitä ei varsinaisesti kannusteta missään tutustumaan seksuaalisuuteemme, oikestaan koko elämämme aikana. Meille ei anneta vinkkejä tai muutenkaan raoteta sitä isoa maailmaa, mikä seksuaalisuuteemme kätkeytyy, ellei eksy tantrapiireihin tai joihinkin aikuisviihdealan hyviin paikkoihin. Koulukirjat varoittivat meitä sukupuolitaudeista, raskaudesta ja namusedistä, mutta entä nautinto? Entä kaikki se, mikä tapahtuu penetratiivisen heteroseksin ulkopuolella ja sen lisäksi?

Tästä syystä seksuaalinen itsetietoisuus saattaa monilla olla aika alkutekijöissä, tai muovautunut sillä, mitä meidän kaikkien seksuaalikasvattajasta eli pornosta on jäänyt mieleen tai sillä, mitä edellisten kumppaneiden kanssa rutinoiduttiin tekemään.

2. Seksuaalinen hyväksyntä

Hyväksyntä on sitä, etten taistele sitä vastaan, mitä seksuaalisuuteni minulle elämästä ja minuudesta piirtää. Se on sitä, että hyväksyn fantasiani, kiihokkeeni, fetissini, suuntautumiseni, libidoni ja mieltymykseni sellaisena, kun ne tässä hetkessä itsestäni löydän ja hyväksyn myös sen, että ne voivat muuttua. (Pakkolisäys: Jos seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin, väkivaltaisiin tekoihin tai on muutoin laitonta ja muita satuttavaa, tulee tässä kohtaa hakeutua apuun, ei kolmanteen kohtaan.)

Sen lisäksi, että itse hyväksyy seksuaalisuutensa, tulisi hyväksyntä saada myös ympäristöstä. Tämä on kaikille kuuluva seksuaalioikeus, jota edelleen rikotaan radikaalisti vaikkapa puuttumalla naisten pukeutumiseen tai erilaisiin suhdemuotoihin. Ketään ei siis tuomita, sheimata, leimata, kiusata tai syrjitä seksuaalisuutensa takia, tarkoitti se sitten sitä, että tykkää samasta sukupuolesta tai sitä, pukeutuu sukupuolelleen epätyypillisellä tavalla, tai sitä, että on seksuaalisesti aktiivinen ja näyttää sen tai vaikka sitä, ettei ole ollenkaan aktiivinen. Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikista seksuaalisen identiteetin ja toiminnan alakulttuureista, mutta kaikille tulisi antaa tilaa olla omia itsejään, kunhan he eivät satuta muita.

Haasteet tässä: 

Joskus (usein) omasta seksuaalisuudesta voi löytyä asioita, jotka ovat vastoin omaa rationaalista ajattelua ja järkeä, tai ne tuntuvat epätavallisilta, noloilta ja oudoilta. Moni taistelee omaa seksuaalisuuttaan vastaan, koska pelkää olevansa epänormaali. Mielestäni on hyvä ymmärtää, ettei seksuaalisuudella ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä mieltä olet järkevänä ihmisenä asioista, sillä seksuaalisuus on kehon ja tiedostamattoman mielen yhteinen primitiivinen tanssi, ei poliittinen tai älyllinen kannanotto. Yllä sanottu disclaimer huomioon ottaen kaikki on normaalia. Anna mennä!

3. Seksuaalisuuden toteutuminen arjessa

Kun tietää mistä tykkää ja hyväksyy sen, on tässä kohdassa kyse konkretiasta eli siitä, miten oma seksuaalisuus tulee arjessa kohdatuksi ja toteutetuksi. Jos aiemmat vaiheet oli siemenen istutus sekä sen kastelu, on tämä se kohta, missä taimi puskee ulos mullasta ja puhkeaa kukkaan. Tässä kohdassa kerätään se seksuaalisen hyvinvoinnin hedelmä. Ah – tätä kohtaa on myös ihanin toteuttaa!

Haasteet tässä:

Monille seksuaalisuuden toteutuminen arjessa vaatii kumppanin, jonka kanssa sitä toteuttaa. Toki paljon voi tehdä yksinkin ja masturboiden voi voida seksuaalisesti erinomaisesti, mutta esimerkiksi itsensä sitominen ei välttämättä ole paras mahdollinen sitomiskokemus, jos se on se juttu. Moni myös kaipaa läheisyyttä ja kontaktia toiseen ihmiseen, mitä vaikkapa seksilelut ei tarjoa. Pitää siis ensinnäkin löytää kumppani tai kumppaneita, joiden kanssa seksuaalisuuttaan toteuttaa, mutta myös varmistaa, että se, mitä tehdään, on molemmille/kaikille kivaa ja tyydyttävää. Tässä haasteita saattaa tulla esimerkiksi parisuhteessa, kun libidot tai seksiin liittyvät mieltymykset ei kohtaa.

Tällainen! Miltäs kuulostaa? Onko samaistuttava? Onko lisättävää?

Ja kun tämän seksuaalinen hyvinvointi -pelin on pelannut läpi, niin eipä se matka siihen lopu! Sitä tehdään läpi elämän palaten aina ykköseen ja löytäen uutta, hyväksyen uutta ja kokeillen uutta.

Kuvat: Meri Björn

Kommentit (2)
  1. Lisäyksenä vielä edelliseen: toivon, että kyseessä ei ollut koulun virallinen linja, vaan asiat tulivat esille hieman kyseenalaiseen sävyyn, todennäkösesti tarkoituksena oli painottaa ehkäisyn tärkeyttä. En usko, että tilanne olisi kaikissa kouluissa yhtä lohduton. Toivon myös, että muut mainitsemani asiat ovat tulleet esille myöhemmässä opetuksessa eikä opettaja jostain syystä niitä halunnut keskustelussa tuoda esille. Tämmöisiä ajatuksia vielä. Silti koin tunnin sisällön osin haitallisena oppilaille. Mitä ajatuksia tämä herättää ja onko muilla vastaavia kokemuksia yläasteilta?

  2. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta! Olin taannoin vierailemassa yläasteella työn puolesta, ja kasiluokkalaisilla oli menossa seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvä tunti. Tunnin aikana käytiin läpi seksitaudit ja kondominkäyttö. Riskikäyttäytymisestä kerrottiin sävyyn, jossa yhdenillanjutut olivat täysin vastuuttomia ja seksitauti on nolo ja tuomittava asia. Jos asiaa lähestytään näin, miten nuori uskaltaa mennä testeihin? Nautinnosta tuskin mainittiin sanallakaan. Sukuelinten lisäksi mitään muita erogeenisiä alueita ei käsitelty, eikä itsetutkiskelusta ja -tyydytyksestä puhuttu mitään. Opettajalta kysellessäni sain valitettavasti kuvan, että nämä eivät kuulu siihen perusajatukseen, jota koulussa käsitellään. Koin suurta pettymystä, sillä ajattelin, että asiat olisivat menneet jo parempaan suuntaan. Työtä on jäljellä vielä paljon. Yläastekokemus sai minut haluamaan seksuaaliterapeutiksi tai-kasvattajaksi kahta kauheammin. Seksuaalisuus on valtava voimavara ja ihana asia, kunhan se osattaisiin nähdä kauniina kaiken tabuisuuden ja hyssyttelyn ohi. Kiitos kaisa, olet lumoava niin sanoissasi kuin kuvissakin <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *