Ajatuksia rakkaussuhteista

Kiitos ihanista kommenteista ja kysymyksistä liittyen edelliseen postaukseen. <3 Te annatte minulle voimaa! Vastaan kommentteihin pian.

Sain hyvän kysymyksen. Entä jos ei koe omakseen aivan yhtä vapaata suhtautumista rakkauteen, mutta ajatukseni vapaudesta ja toisen omistamattomuudesta resonoivat. Voiko näitä ajatuksia soveltaa myös perinteisempään suhteeseen ja miten?
Syy, miksi koen tarpeelliseksi jakaa ajatuksiani liittyen rakkauteen ja ihmissuhteisiin aika rohkean henkilökohtaisestikin ei ole se, että minulla olisi hallussani jokin absoluuttinen totuus, jota haluan julistaa kansalle.

Ei. Minulla on aito toive siitä, että alkaisimme kaikki yhdessä tietoisemmin miettimään suhteiden merkitystä elämässämme. Joskus katson vierestä pariskuntien tapaa kommunikoida keskenään tai siirtää energiaa toisilleen ja ihmettelen, että oikeastiko? Tätäkö me olemme tulleet tänne tekemään, ymmärtämään toisiamme tahalleen väärin? Tuomita en voi, sillä enhän minä tiedä, mitä kaikkea heillä mahdollisesti on meneillään ja niin kauan, kuin osapuolet itse kokevat olevansa onnellisia, ei kenelläkään voi olla suhteeseen mitään sanottavaa. Mutta silti, ihmettelyni on johtanut minut tutkiskelemaan suhteita, lähinnä siis omia.

Fun fact: Suhteemme ovat meidän itsemme luomia olosuhteita meille itsellemme. Huvittavaa, mutta kun sen oivaltaa, tajuaa kuinka kaikki kokemamme tuska ja onni suhteissamme on täysin säädeltävissä. Uskon, että voimme säästää kakun ja syödä sen myös.Haluan korostaa, että ”vapaa rakkaus” (tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua), josta minä puhun omana totuutenani, ei ole mikään absoluuttinen totuus tai sovi kaikille. Ei todellakaan. Tiedän, että minulla on ja on aina ollut suuri tarve vapaudelle. Sydämessäni asuu vesimiehen vapaudenkaipuu, joka tukahtuu helposti, jos lukittaudun asioihin, teen lopullisia päätöksiä tai jos joku toinen (tai minä itse) koittaa rajoittaa minua. Vapaus ja ”epävarmuus” siis antavat minulle voimaa ja saavat silmäni säihkymään. Siksi kai tämä ammatinvalintakin, heh.

Jollain toisella taas voi olla aivan yhtä vahva tarve turvallisuudentunteeseen, kun minulla vapauteen. Hänelle ajatukseni saattavat kuulostaa ahdistavilta ja täysin rakkauden vastakohdalta. Tarpeemme ja kaipuumme muodostuvat varmaan jossain varhaisissa kokemuksissamme tai ovat liitettyinä horoskooppiimme tai elementtiimme tai silmien väriimme tai mitä ikinä. Sillä ei sinällään ole väliä, mistä tarpeemme liittyen suhteisiin ovat tulleet (elleivät ne sitten häiritse elämää, silloin niiden syntyperää voi alkaa pohtimaan). Tärkeintä on, että henkilöllä, jonka kanssa koemme halua suhteen muodostaa, on samanlainen näkemys suhteesta, ja eritoten siitä, mitä on luottamus.Minulle luottamus merkitsee sitä, että luotan toisen olevan riisutun rehellinen itselleen. Luotan, että hän tietää tarpeensa, unelmansa ja kehityskohtansa. Luotan, että hän käyttää aikaansa täällä pallolla sellaisiin asioihin, jotka antavat hänelle energiaa ja saavat hänen silmänsä säihkymään. Luotan, että hän viettää aikaansa ihmisten kanssa, jotka haluavat hänelle aidosti pelkkää hyvää. Luotan, että hän on läsnä omille tunteilleen, käsittelee niitä, tiedostaa ne ja toimii aina aidosti sydämestään käsin. Luotan, että hän poistaa elämästään ihmiset, jotka jarruttavat häntä tai haluavat hänelle pahaa. Luotan, että hän haluaa itselleen pelkkää parasta, eikä koe mitään tarvetta valehdella itselleen. Ja kun minä luotan johonkin tyyppiin tällä tasolla, suurin rakkaudenosoitus mitä hän ikinä voi minulle antaa, on hänen aikansa ja huomionsa. Sillä se tarkoittaa, että sillä hetkellä kun hän on kanssani, hän ei olisi missään muualla mielummin. Luotan myös, että mikäli minä en ole hänelle parasta, hän osaa kävellä pois luontani käyttämään aikaansa paremmin. Se on vapauttava ajatus. Se poistaa minulta paineet olla yhtään mitään muuta kuin mitä olen.Siis, ajatuksiani voi todellakin hyödyntää inspiraationa omaan suhteeseen, olipa se millainen tahansa. Vaikka suhteessa tuntuisikin molempien mielestä hyvältä luvata toiselle ikuinen yhteinen elämä, voi silti olla upeaa ja hedelmällistä keskittyä työstämään esimerkiksi mustasukkaisuuden tunteita, jotka tuntuvat olevan vähän jokaisen suhteen haaste. Eli muuntamaan ajatus toisen tunnemaailman ja seksuaalisuuden ”omistamisesta” toisen valinnanvapauden arvostamiseksi.

Suhde on aina kahden ihmisen muodostama (olo)suhde, johon parhaiten pystyy vaikuttamaan oman henkisen kasvun lisäksi avoimella keskustelulla toisen kanssa. Kun uskaltaa rehellisesti nostaa pöydälle asioita, jotka kumpuavat sydämestä, suhteen luottamus saa uuden tilaisuuden syventyä.

Kuvat: Samuel Glassar

Kommentit (11)
  1. Todella asiallista pohdintaa tässä ja toisessa kirjoituksessa, jonka luin. Keep up..

    1. Kiitos! 🙂

  2. Tosi mielenkiintoista lukea sellaisen ihmisen näkemyksiä, jolla on tavallaan tosi samanlainen ja tavallaan myös tosi erilainen näkemys rakkaudesta ja ihmissuhteista 🙂 Minulle rakkaudessa kaikista tärkeintä on turvallisuuden tunne, oikeastaan en edes usko, että (minulle) rakkautta voisi olla ilman sitä, luottamusta ja vakautta. Tietysti oma persoonallisuus ja tausta vaikuttavat aina paljon, arvojen ja unelmien lisäksi. Olen välillä suorastaan ihmetellyt, mikä ”vika” minussa on, kun en edes tunne juuri minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa muihin kuin ihmiseen, jota rakastan – tuntuu aina yhtä suurelta arvoitukselta, miten kukaan voi esimerkiksi haluta seksiä ihmisen kanssa, jota ei ollenkaan tunne (en tuomitse, mutta tuntuu todella vieraalta itselle) 😀 Mutta supermielenkiintoista ja avartavaa lukea toisten erilaisista ajatuksista 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *