Apua, herkkukierre!

IMG_6142.JPG
Mulla oli eilen herkkupäivä. Siis ihan oikea epäterveellisten herkkujen herkkuherkkupäivä. Oikeastaan mulla on ollut tässä jo herkuttelupäiviä aika monia, mutta eilen vedin ihan kunnon tietoisen överiherkkupäivän.

Huomasin nimittäin että olin joutunut kamalaan herkkukierteeseen. Tiedättekö, kun koko ajan tekee mieli kaikkea hyvää, ja tuntuu että vaikka olisi syönyt jo sinä päivänä ties mitä hyvää niin vielä vaan tekee mieli lisää? Pahinta on se, että samaan aikaan on huono omatunto siitä, että jatkaa vaan herkuttelua, koska se himo ei laannu ei sitten millään!

En järjestä mitään suurta haloota sillon tällöin nautituista herkuista, mutta toisinaan tulen sellaiseen tilanteeseen, että huomaan napsineeni herkkuja sieltä sun täältä useamman päivän ajan, jollon ikään kuin olen ajautunut sellaiseen kierteeseen että ”no söin aamulla jo pari keksiä, voin ottaa ihan hyvin nyt pari lisää.”

Nyt ei siis puhuta pelkästä herkkuhimosta, joka tyydytetään syömällä jotain hyvää, vaan herkkukierteestä, joka syntyy kun yksittäinen herkku ei tyydytä tarpeeksi, vaan jää haluamaan lisää ja lisää ja se johtaa kummalliseen naposteluun pitkin päivää päivästä toiseen. Voi kyllä, mullakin esiintyy näitä, olenhan ex-sokerihiiri.

Herkkuhimo on oikeasti aika helposti hoidettu pois alta. Ostat jätskiä, syöt sen ja olet taas motivoituneempi kuin koskaan. Herkkukierteeseen sen sijaan kuuluu olennaisesti se, että mitä enemmän random-herkkuja napsitaan, sen huonompi omatunto siitä tulee, ja sen vaikeampaa se on lopettaa. On vaikeaa päättää että ”nyt loppu”, kun sitä napostelua on jatkunut jo vaikka parin päivän ajan.

Mua kiinnostaisi todella tietää, mikä tällaiseen kierteeseen ajaa. Stressi, nukkumattomuus, hormonit, vai yleinen alakuloisuus? Myös pienen pieni motivaation lasku vaikkapa laihdutusprojektissa saattaa johtaa herkkukierteeseen. Oli syy mikä tahansa, luulen että olen keksinyt herkkukierteelle selätyskeinon.

Pidä herkkupäivä! Vaikka minulla oli takana jo pari päivää huonoa syömistä, en soimannut itseäni lainkaan siitä, että pitäisin kunnollisen oikean herkuttelupäivän, sillä tunnen itseni ja omat mieltymykseni ja tiedän että tulen ennen pitkää kyllästymään epäterveelliseen ruokaan. Herkkupäivä eroaisi herkkukierteen päivistä niin, että sillon tietoisesti seurataan mielihaluja ja syödään sitä mitä tekee mieli milläkin hetkellä. Siksi herkkukierre onkin itsenään niin vaikea katkaista, kun syömiseen pitää kuitenkin koko ajan jonkin asteista kontrollia, jolloin herkkujen himoaminen vain kasvaa. Me ihmiset kun tuppaamme himoitsemaan juuri sitä, mitä kiellämme itseltämme.

IMG_6144.JPG
Itseasiassa herkkupäivä alkoi aika hyvin. En ollut syönyt yhtä ainuttakaan herkkua, mutta pelkkä ajatus siitä että voisin syödä mitä vaan mieleen juolahtaa sai minut jo motivoituneeksi terveelliseen ruokaan. Halusin kuitenkin katkaista herkkukierteeni, joten ajattelin että huomenna sitten terveellistä, nyt mättöä.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan avartava. Söin hyvillä mielin mm. äidin tekemää omenakaurapaistosta vaniljajätskin kanssa ja maapähkinävoita lusikkakaupalla ja taas vähän jätskiä omilla tuunauksillani. Suunntelmissani oli myös heti alkajaisiksi, että syön päivälliseksi pestopastaa ja illalla Ben&Jerry’siä. En kuitenkaan koskaan päässyt näihin herkkuihin, sillä iltapäivään asti kestäneen jätskin, maapähkinävoin ja leipien syömisen jälkeen olo oli sanoisinko herkkujen osalta erittäin tyydytetty, eikä minun enää tehnytkään mieli mättää.

Tällainenkin terveysintoilija osaa nauttia tuollaisesta herkkupäivästä ilman omantunnon tuskia, sillä se tieto, että tämä kestää vain tämän päivän on ihanan huojentava. Katselin ilolla Instagramista timmejä mimmejä samalla kun vedin jätskiä ja ajattelin että ”Vau, minäkin haluan!” ja jatkoin syömistä. Enää ei ollut herkkukierteelle tyypillistä ahdistusta, ”apua, mitä minulle tapahtuu, enkö enää olekaan motivoitunut terveellisiin elämäntapoihin” ”miksi tämä herkuttelu vain jatkuu ja jatkuu enkä osaa lopettaa sitä” ”en pysty hallitsemaan himojani”

Nyt puhun siis ennen kaikkea terveellisiä elämäntapoja noudattavien ihmisten random-herkkukierteistä, jotka iskevät vain kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se, että ruokavalio on ollut retuperällä jo pidemmänkin aikaa, eikä terveellisiä tapoja ole koskaan oikeastaan opeteltu onkin sitten jo eri juttu. Silloin en ehkä suosittele pitämään niinkään herkkupäivää, vaan vieroittumaan sokerista vaikkapa marjojen ja hedelmien voimin. Tai täältä blogista löytyvien reseptejen!

Jos omat mieltymykset ruuan parissa ovat terveelliset, mutta syystä tai toisesta napostelukierteeseen on jouduttu, niin tällainen ”sitä saa mitä tilaa” -kettuilu omalle keholle voi olla aika hyvä ratkaisu. Omalla kohdallani se toimi ainakin paremmin kuin hyvin! Ennemmin ”järkytän” kehon ja aivot kerralla kunnolla, kun jatkan napostelua viikosta toiseen kunnes salakavalasti pikkuhiljaa kovan treenin tulosta peittää jo hieman paksumpi rasvakerros.

Omalla kohdalla tällaiset napostelukierteet ovat harvinaisia, mutta olen silti altis puhkeamaan niille, sillä vielä vuosi sitten olin oikea sokerihiiri. Vanhat tavat ne vaan välillä puskee esiin…

IMG_6148.jpg
Vielä loppukevennykseksi jaan reseptin ihanaan maapähkinävoikastikkeeseen, jota söin vaniljajätskin, mansikoiden, banaanin, hunajan ja rusinoiden kanssa (kuvat!) N-A-M!!!

Makea maapähkinävoikastike

1 rkl maapähkinävoita
n. 2-3 rkl kevytmaitoa (riippuen kuinka löysää tai jäykkää haluat kastikkeesta)
pikkuripaus suolaa
1 steviapuriste-tabletti (tai muuta makeutusta, esim. hunajaa)
halutessasi aavistus kanelia

Mittaa maapähkinävoi ja maito kulhoon ja laita sellaisenaan mikroon n. 10-20 sekunniksi. Sekoita maapähkinävoiköntti lämpimään maitoon ja mikrota vielä tarvittaessa. Varo ettei kiehu. Sekoita kunnes seos on tasaista. Lisää mausteet ja lisää tarvittaessa maitoa. Nauti vaikkapa marjojen ja hedelmien tai vaniljajätskin kanssa. Tai vaikka puuron päällä!

Tänään on ihana olo. Tankattu ja tyytyväinen! 
Mukavaa torstaita!

Kommentit (52)
  1. Moikka!

    ihan ensiksi kiitokset hyvästä blogistasi! 🙂 Olen itse opiskelijaMIES ja arvostan itsekkin terveellisiä elämäntapoja ylikaiken ja myönnän itseni todelliseksi treenihulluksi… Myönnän kuitenkin samalla vihaavani yli kaiken ns. Fitnesshömpötystä, kuten juuri smoothiereseptejä ja paastovinkkejä pullistelevia fitnessblogeja… Sinun blogissasi on kuitenkin jotain erilaista 😀 ehdottomasti hyvällä maualla ja pilke silmäkulmassa kirjoitettua asiallista, eikä turhan pinnallista tekstiä, kiitos siitä.

    Mutta asiaan! Oma tarinani on sellainen, että sairastin viime keväänä pahemman luokan ortoreksian, ahdistuin jopa porkkanasta vältellessäni hiilareita kuin viimeistä päivää – samalla kun vietin 12 tuntia viikossa kuntosalilla… Ei ihme ettei kahvakuula enää loppuvaiheessa noussut… Koska loppukevät meni toipuessa ja ajatuksia kerätessä, motivoin itseni kuluneena kesänä treenaamaan itseni järkevällä tavalla, terveys etusijalla fyysisesti hyvään kestävyyskuntoon. Asetin tavoitteeksi lähinnä hyvän kestävyyskunnon ja liikunnan aiheuttaman rakkauden palautumisen. ( Rakastuin juoksemiseen ja uintiin ) Koska taustani on kuitenkin varsin huolestuttava, otin koko kesän kestäneelle treenikaudelle syömiseen liittyvän ” syö mitä ikinä mieli tekee – ansaitset sen kuitenkin ” – aseneteen ja sain samalla melkoisen sokerikoukun 😀 pari viikkoa sitten sain tarpeekseni jatkuvasta sokerihimosta ja pidin todellisen yltäkylläisen kolmen päivän herkutteluputken… Ahh elämäni paras päätös ikinä 😀 Ravintoni koostui kolme vuorokautta kaikesta mahdollisesta mitä mieli ikinä teki, vietin tuosta viikonlopusta kaksi ensimmäistä päivää Tukholmassa, mikä helpotti asiaa. Pannukakkuja, irtokarkkeja, jäätelöä, jättikorvapuusteja, kermavaahtoa 😛 nams… Suosittelen lämpimästi. Tuon jälkeen kaurapuuro ja maitorahka alkoivat taas maistua poikkeuksellisen hyvältä ja samalla katosi himo sokeriin. Viikonlopusta jäi kuitenkin positiivinen ja hauska muisto. Nyt on ollut huomattavasti motivoituneempi ja helpompi elää terveellisesti.

    Energistä syksyä: Eetu

  2. Löysin blogisi noin puoli tuntia sitten. Itselläni on tässä ollut överimättöherkkuputki päällä kohta kolme viikkoa ja olo on ihan kamala! Nää viikot on tuntunu et kaikki on menny ihan hukkaan ja että huomenna taas alotan alusta ja reenaan taas… huomenna ja sitte taas lupaan että huomenna… Oon jo pelänny että oon jotenkin sairas, että miten tällanen voi olla normaalia. Tää postaus ja kaikki kommentit pysäytti mut, on älyttömän huojentavaa huomata että en ehkä ookkaan ihan yksin. Kuu vihtuu ja uusi viikko käynnistyy joten jos HUOMENNA olis se päivä että otan itteeni niskasta kiinni. Se siitä vuodatuksesta 😀 Sain taas uutta toivoa ja tsemiä muillekki terveellisempää elämää tavoitteleville ja jatkan ehottomasti tutustumista blogiisi!

    1. Kiva kuulla! Toivottavasti oot päässyt taas takaisin homman pariin 🙂 Kerran se kirpasee mutta sit tuntuu jo paremmalta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *