Elämästä, kuolemasta ja matkustelusta

Olen aina ajatellut, että meihin on syntyessämme istutettu tutkimusmatkailusiemen. Se, milloin siemen alkaa itämään, vaihtelee eri ihmisillä, mutta uskon, että jokaisella meistä tulee jossain vaiheessa halu lähteä maailmalle. Se voi tulla 17-vuotiaana tai kuusikymppisenä. Mutta siemen meillä kaikilla on.

Ihmettelin 18-21-vuotiaana, kun minulla ei ollut kertakaikkiaan minkäänlaista halua matkustaa. Monet tuttuni lähtivät heti lukion jälkeen maailmanmatkalle kuka minnekin, mutta minulle parasta oli kaksio Hakaniemessä ja leppoisat sateiset sunnuntait. En pitänyt matkustamisesta. Halusin asettua, tehdä töitä, toteuttaa itseäni ja helsinkiläistyä. 

Tiesin kuitenkin aina, että meissä kaikissa on tämä siemen. En olisi esimerkiksi koskaan halunnut kuolla hakaniemeläiskaksiooni, vaan mielummin vaikka Kuolleeseenmereen.

kaisaminni-puhdistamo-magnesium-5.jpg

Viimeisen seitsemän kuukauden ajan olen saanut kokea, miltä matkakuume tuntuu. Ei mikään viikko lämpimässä -matkakuume, vaan ulkomaille muuttaminen. Pelkkä menolippu ja soronoo. Miksi juuri nyt? En tiedä. Ei se hinku kysele, ei oikea aika kysele, se vain tulee ja ilmoittaa olemassaolostaan. Se puskee mullasta vihreänä.

Olen myös saanut kokea, miten turhauttavalta tuntuu jahkailut, syyt olla lähtemättä ja käytännön järjestelyt. Olen tullut siihen tulokseen, että koska olemme ihmisiä yhteiskunnan jäseninä, matkustamiselle ole ikinä oikeaa aikaa. Tiedän niiiin monia tyyppejä, jotka haluaisivat lähteä maailmalle, mutta heillä kaikilla on esteitä; ei ole rahaa, on poikaystävä, vakituinen työpaikka, vuokrasopimus, asuntolaina, koira, henkisesti hankala hetki tai mitä ikinä. 

Mutta hei, harva meistä pääsee kokemaan sellaista luksusta, että yhtäkkiä elämään asettuisi täydellinen rako, joka ilmoittaa: ”No niin, olen valmis Madagaskarille.” Joillain sellainen kolo asettuu, useimmilla ei. Oikea aika ei siis välttämättä tule odottamalla, kun on kyse jostain sellaisesta, jossa elämä täytyy raivata aivan tyhjäksi. Siksi kannattaa harkita, että oikean ajan vain runnoisi johonkin väliin. Kun sen tekee, käytännön asiat tuppaavat asettua itsestään uomiinsa. Parisuhde näyttää todellisen nahkansa, rahaa saa vaikka kiivejä poimimalla ja alivuokralainen löytyy nopeasti facebookista. 

kaisaminni.jpg

Minua kaduttaisi jos en ehtisi näkemään maailmaa edes vähän. Edes 1/100 siitä. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä, mutta minulla on aina ollut sellainen kutina, että se, mitä maailmalta voi löytää, on liian arvokasta lykättäväksi eläkepäiville. Siis tiedättekö, että löytää jonkun niin ison osan itsestään, että mikäli sitä ei olisi löytänyt nuorena, olisi elänyt vähän vinoon koko elämänsä. Nuotin vierestä.

Tai sitten yksinkertaisesti ehtii kuolemaan ennen sitä sitku-päivää. Sekin minulla tuli mieleen, kun paluulennollamme Marokosta Suomeen joku mies sai sairaskohtauksen lentokoneessa ja pääsin kokemaan ahdistavia tunteita ja ajatuksia aina omasta kuolemasta vanhempien kuolemaan ja siihen, miten pienestä tämä elämä täällä on kiinni. Se on niin pienestä kiinni, ettei elämällä voi olla kai muuta tarkoitusta, kuin elää vain.

 

Kommentit (11)
  1. Kaisaaa, teettekö te vielä Kaisambu-podcasteja? 🙂 Tehkää jo lisää! Ja videoita!

    Kiva postaus tämä 🙂

    1. Meillä on Kaisambun suhteen pieni tauko meneillään, mutta ihana kuulla että on toiveita materiaalin suhteen! <33

  2. Hyvä kirjoitus! Matkalla voi todella löytää uuden ja tärkeän puolen itsestään, eikä aina tarvitse edes lähteä maailman ääriin. Itselleni lukukauden mittainen opiskelijavaihto Saksassa oli mullistava, elämän suuntaa muuttava kokemus. Vasta vaihdossa ollessani tajusin, kuinka paljon olin tarvinnut irtiottoa arjestani ja ihmissuhteistani. Siellä maailma aukeni minulle uudella tavalla ja löysin ilon ja hetkessä elämisen – Saksasta, yllättävää kyllä 😀 Näin vuosia myöhemmin olen todella kiitollinen siitä että uskalsin lähteä vaihtoon. Se ei ollut minulle itsestäänselvyys kun olen helposti turvallisuushakuinen ja stressaan käytännön järjestelyjä. Eli rohkeasti vaan seikkailuun jos vähänkin siltä tuntuu! 🙂

    1. Ihana! <3 Ja ps. jostain syystä tykkään itsekin juuri SAKSASTA todella paljon ja siellä tuntuu aina hyvältä olla. 😀 Weird. Ehkä se on ainoa maa, jossa suomalaisella on sellainen olo, että homma on hallussa, kun ne ovat vähän vielä tarkempia kuin me 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *