Erosta ja rakkaudesta

Erosta. Siitähän tässä pitäisi varmaan kirjoittaa. Minulla on kymmenen muuta asiaa, joista koen tällä hetkellä ylitsevuotavaa tarvetta kirjoittaa, mutta ne eivät ole vielä muotoutuneet päässäni vielä valmiiksi. Ehkä siis täytyy kirjoittaa tämä kutkuttavin, akuutein, ehkä jopa vaikein asia ensiksi auki. Jospa muut ajatukset asettuisivat sen perään sitten jotenkin luontevammin.

Erosta on siinä mielessä vähän hankala kirjoittaa, että kun kerron eronneeni ja kerron, että miksi erosin ja miltä minusta tuntui ja mitä tapahtui, niin tulen itseasiassa samalla kertoneeksi jonkun toisen ihmisen asioita. Sellaisia asioita, jotka ovat hyvin henkilökohtaisia. Erothan ovat hyvin henkilökohtaisia.

Mutta kyllä minuakin kiinnostaa, kun bloggaajat eroavat ja kertovat eroistaan. Onhan ne lähes poikkeuksetta luetuimpia postauksia. Siinä on jotain hyvin inhimillistä ja kiehtovaa. Kun yhtäkkiä kaikki se rakkaus, jota on hehkutettu jo pitkään, onkin murtunut. Miten se uskaltaa puhua asiasta? Mitä se kertoo? Mitä se ei kerro? Kertookohan se mehukkaita yksityiskohtia?Niin paljon kun lukijana haluaisikin kuulla bloggaajan mehukkaat eroyksityiskohdat, sanelee ainakin minun kunnioitukseni ja rakkauteni toista ihmistä kohtaan sen, mitä kerron. En siis juuri mitään. Muuta kun että meidän kahden vuoden mittainen suhde oli todella kaunis ja kaikessa tavallisuudessaan hyvin satumainen. Sain kokea miltä se tuntuu, kun joku välittää, rakastaa ja tukee kaikessa maailman ääriin asti. Se on ollut arvokas ja myös hyvin vaarallinen kokemus. Kaikki päättyi hyvin luontevasti mutta kipeästi ja hitaasti. Minä opin ja kasvoin paljon. Olen kiitollinen ikuisesti, tietenkin. Kaikki rakkaussuhteet ovat kauniita, ainutlaatuisia ja niillä on jokin tärkeä funktio meidän elämässämme.

Enemmän kuin juuri tästä erosta, haluaisin kyllä kirjoittaa eroista ylipäänsä. Olen ehkä aika poikkeuksellisen onnellisessa tilanteessa sen suhteen, että minulla on erittäin lämpimät välit kaikkiin entisiin rakkaisiini. Olemme yhteydessä ja tiedämme mitä toisillemme kuuluu. Ei ole edes yhtään outoa käyttää viestien yhteydessä sanaa ”kulta” tai ”rakas”, sillä sitähän he ovat, vaikkakin nykyään täysin ilman seksuaalista jännitettä. Välitämme toisistamme ja autamme aina kun toinen tarvitsee apua.

Eilenkin menin kesken päivän käymään erään entisen poikaystäväni työpaikalla. Vetelehdin sohvalla, räpläsimme puhelimiamme, kerroin hänelle Bumblesta joka on niin kuin Tinder, mutta siinä naisen täytyy tehdä aloite, kerroimme viime viikkojen kuulumisia ja puhuimme suhteista. Ja puhuimme siitä, kuinka on niin helppoa nähdä extempore juuri siksi, ettei tarvitse esittää tai skarpata toisen seurassa. Saa olla se mikä on, koska ollaan jo tavallaan ”hyväksytty” toisemme täydellisesti vikoineen kaikkineen.Eroissa on vähän sellanen juttu että ne ovat lähes poikkeuksetta hyviä juttuja. Ne tuntuvat usein eron hetkellä pahalta, mutta ne ovat tapahtuessaan aina tarpeellisia. Jos on tarve erota, kannattaa usein erota (huom. en ota kantaa avioliittoihin tai yleiseen vallalla olevaan käsitykseen siitä, että suhteen eteen kuuluu tehdä töitä ja kompromisseja). Mikäli ero olisikin jostain syystä virhe, universumi hoitaa kyllä asiat niin, että te ette kadota toisianne.

On hyvä tietää, että kirjoitan nyt sellaisella elämänkokemuksella, jossa olen joutunut päättämään läheisen suhteen monesti ja romuttanut koko elämäni, intohimoni ja hyvinvointini särkyneen sydämen takia. Ja juuri niiden kokemusten kautta olen vahvempi tänään ja täten voin erota aina vain levollisemmin ja ajatella erosta poikkeuksetta positiivisesti. Se on joka kerta ollut oikea ratkaisu.
Minä tiedän, että rakkaus ei ole kahden ihmisen välistä. Rakkaus vain on. Se on minun, universumini, taiteen tekemiseni, kehoni, hengittämiseni ja kaiken eläväisen välistä. Se on minun ja sinun välistä tässä, kun sinä luet tätä tekstiä näin loppuun asti. Se on tuolla taivaalla lintuna. Se on sinun sydämessäsi ja kaikissa niissä asioissa, joita rakastat tehdä. Se on siinä polussa, joka sinun täytyy kulkea. Jokainen mustikka jonka poimit sen polun varrelta, synnyttää lisää ja lisää rakkautta kehossasi. Se on myös niissä kaikissa ihmisissä, joita polkusi varrella kohtaat, mutta polussa on risteyksiä, ja joskus se toisen polku, joka kerran yhtyi sinun polkuusi, jatkuukin toisesta risteyksestä muualle. Ja eihän se ole kamala asia!

Rakkautta ei voi sitoa yhteen ihmiseen. Sellainen rakkaus ei ole rakkautta. Se on omistamista, pelkoa, surua, vihaa, mustasukkaisuutta, onnettomuutta. Rakkaus ei omista, rakkaus on vapautta. Rakkaus on. Aina. Se on tärkeintä.

Kommentit (17)
  1. Minttu-Maaria
    20.3.2017, 16:16

    sanaton mutta hyvällä tavalla, kiitos tästä oikeesti 😀

  2. Olet asian ytimessä, todella hyvin kirjoitettu! Itse olen miettinyt tätä paljon myös siitä näkökulmasta, miten rakkaus itseä kohtaan vaikuttaa siihen, miten koet sen toista kohtaan. Usein se, ettei toisen kanssa ole hyvä olla, johtuukin lopulta suhtautumisesta itseesi, vaikka tätä harvemmin tiedostetaan. Asian tunnistaa yleensä siitä, että joka suhteessa tulee jossain kohtaa vastaan sama epämukava olo. Olen kokenut omassa elämässä sen, miten omien heikkojen kohtien tiedostaminen ja hyväksyminen voi saada rakkauden toista kohtaan ihan uusiin sfääreihin. Samaa ihmistä kohtaan, jonka kanssa on riuduttu eron partaalla. En tietenkään väitä, että näin on jokaisen eron kohdalla, mutta halusin tuoda esiin tällaisenkin näkökulman! 🙂

    (Voisin kirjoittaa aiheesta romaanin, mutta jätän tämän ehkä tähän :D)

    Kiitos Kaisa inspiroivista teksteistä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *