Hemoglobiinihavahdus vol. 20

Aina välillä jossain satunnaisissa vaiheissa elämää muistan, että minulla on luonnostaan alhainen hemoglobiini. Se on hassu juttu. Yhtäkkiä keksin aina uudelleen, että hei, rautalisä vois olla kova sana. Sitten bulkkaan vatsaystävällistä nestemäistä rautavalmistetta, joka maistuu niin hyvältä että sitä tekee koko ajan mieli naukkailla, ja tunnen kuinka oloni kohenee päivä päivältä. Sitten hyvällä mielellä ja ololla unohdan taas koko jutun vuodeksi.

Ja se on muuten ollut hauska kokea näin käytännössä, että kun noudatti paleo-goji-lehtikaali-villiyrtti-luomuhanhi -ruokavaliota, niin puutostiloja ei juuri ollut. Olo oli koko ajan ”täydellinen.” Sitten kun alkoi taas elää reunalla ja syödä vähän rennommin (ns. yhteiskunnan mukana), niin johan alkoi päätä särkeä ja väsyttää ja kaikki veren arvot laskea niin että suonissa kohisi.

”Tältä varmaan normaaleista ihmisistä tuntuu. Ei ihme että ne on niin yrmeänä aina, kyllähän tämä pistää vituttamaan”, sanoin muutama päivä sitten nojatessani metron rullaportaiden kaiteeseen elinvoimattomana. Tuntui kuin sisuskalut olisivat tapelleet keskenään. Täydessä elinvoimassa ollessaanhan tuntuu kuin ne pitäisivät toisiaan tiukassa mutta lempeässä halissa.

IMG_4235

Puutostilassa yksinkertaisesti sopeutuu tähän yhteiskuntaan paremmin. Kaikki muutkin ovat niin aneemisia ja flegmaattisia, ja mistä muustakaan sitä työkavereiden kanssa puhuisi kuin päänsärystä ja muista oudoista vaivoista, joiden syyt eivät juuri kiinnosta, ainoastaan niiden päivittely? Se on sosiaalista kanssakäymistä, johon jokainen suomalainen voi yhtyä. Vähän niin kuin säästä puhuminen. Koskettaa kaikkia. On aika kivaa rypeä kurjuudessa, kun muutkin rypevät. Mihinkäs muualle siitä lähtisi, kuin pienestä kylästä konsanaan.

Auta nimittäin armias kun tulet macapäissään raakasuklaaövereiden ja vihermehunesteytyksen jälkeen johonkin sosiaaliseen ympäristöön, joka koostuu puutostilalaisista. Ette juuri yhteistä löydä. Paitsi ihmetyksen. Mikä sua oikein vaivaa, ootsä kännissä? No mikä teitä oikein vaivaa, oletteko unessa? Haloo, tajuutteko miten mahtavaa tämä elämä on? Ihme hörhö toi, mennään röökille. Ok.

IMG_4254

Ja niin koitti meikäläisellä taas tämä hemoglobiinihavahdus, kun elämääni tuli mies jolla sattumoisin on aina ollut sama vaiva. Käytiin romanttisesti rautakaupoilla, ei K-raudassa vaan Ruohonjuuressa. Nyt juon suosiolla Ferronolia ja jätän lehtivihreät kauppaan. Tai itseasiassa kyllähän tuolta jääkaapista se vakiomäärä pinaattia, rucolaa ja lehtikaalia löytyy, mutta en jaksa enää syödä niitä työkseni, ainoastaan harrastuksena. Nyt olen leiritön, määrittelemätön, kaikkien ymmärtäjä ja sympatisoija. Sekasikiö. Olen öisin piritorilla ja päivisin crossfit-salilla.

Pro tip raudan juontiin: Sekoita shotti appelsiinimehuun ja purista vielä sitruunaa joukkoon. Kyllä imeytyy!!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huom! Maitotuotteet vaikeuttavat raudan imeytymistä, vältä siis niiden yhdistelmää. Olkoon tämä kuva vaikka muistutuksena siitä. Vaikka oikeastihan me kaikki tiedämme kuvan todellisen julkaisusyyn. Ben&Jerry’s kahdella lusikalla saa nimittäin aina vain hymyilemään, liittyi se aiheeseen tai ei.

Kommentit (24)
  1. Mä niin samaistun tohon, porukka vaan ihmettelee, että mikä sua vaivaa kun hyppelet paikalle energiaa ja aurinkoisuutta puhkuen 😀

    Mutta Ben&Jerrys kahdella lusikalla saa mut vaan pahalle tuulelle. Mun mies syö aina kaiken 🙁

  2. Pakko sanoa hieman vastalausetta, itse kun olin niin sanottu sekasyöjä, toisin sanoen ehkä lihansyöjä, rauta-arvoni oli huippulukemissa. Vaikka join törkeän paljon maitoa ja harrastin raakaa kestävyysliikuntaa niin hemppari oli 140. Sitten kun aloin kasvissyöjäksi ja maitoakin tulee litkittyä enää vain kahvin seassa rauta-arvoni tippuivat 90.
    Omalla kohdalla en siis voi samaistua tuohon kertomaasi, mutta en silti ole puoltamassakaan ketään – itselle rauta purkista syötynä on ihan jees ja lihansyöjäksi en ole palaamassa. Ihanasti kirjotettu silti tää postaus, oot kyllä loistava kirjottamaan juttuja 🙂 Nään jotenkin kun oikein pilke silmäkulmassa raapustat tekstejäsi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *