Ihana pakkoloma

Kun elämä antaa appelsiineja, kannattaa tehdä appelsiinimehua, mutta kun elämä* antaa lentoliput Fuerteventuralle, kannattaa pakata laukut. Bikineillä ja aurinkorasvalla. Eikä kysellä tai miettiä mitään jatkokysymyksiä. Niin se vain menee.

*elämän voi tässä kohtaa korvata myös sanalla ihana mies. Kyllä, sanoin mies! Kaikkea sitä. 

plane.jpg

Meikäläisen stressijoululoma sai siis ihanasti jatkoa aurinkolomalla, kun ollessani jouluparantolassa vanhempieni luona ja pitässäni puhelinpalaveria siskoni makuuhuoneessa ulkona ollessa pimeää ja vatsassani ollessa riisipuuroa ja nutellaa meiliini kilahti lentoliput. Ah, miettikää mikä elokuvahetki. Onneksi puhelimessa oli Himocastin Jenni, niin sain heti purskauttaa ilon ulos, eikä minun tarvinnut näytellä kovaa bisnesnaista, joka ei romantiikasta tai muista vapaa-ajan aktiviteeteista hetkahda ja jolle nyt muutenkin tulee koko ajan sähköpostiin lentolippuja – niin paljon, ettei niitä ehdi oikeastaan lukea koska on parempaa tekemistä koko ajan.

pool3.jpg

Mikäli stressin ja pikku burnarin poikanen karkoitettiin lomalla pois, täytyy sanoa, että tuli siitä kyllä pieni osa takaisin, kun saavuin lämmöstä takaisin harmaaseen Helsinkiin. Vai tuliko stressi takaisin siinä vaiheessa, kun teimme viimeisenä lomapäivänä 50 kilometrin pyöräilylenkin, joka päättyi minun makaamiseen moottoritien varrella? En tiedä! Joka tapauksessa olen nyt paljon terveempi kuin muutama viikko sitten, mutta taidan tarvita vielä vähän lepoa. Uuden vuoden lupaus (lupasin etten tee näitä, mutta pakko yksi): lepään paljon ja usein. (En tosin ota takeita lupauksen onnistumisesta, sillä en jaksa nyt ottaa stressiä mistään.)

Pool.jpg

flower2.jpg

Mutta hei, Fuerteventuraan! Halusin tarkoituksella säästää siitä kirjoittamisen vasta loman jälkeiseen elämään, niin saan palata sinne täältä kylmästä. Päiväni lomalla menivät about tätä rataa: kiireetön herääminen sängystä, johon olisi mahtunut nukkumaan ainakin neljä ihmistä, aamutoimet, kiireetön aamiainen, hotellin altaalle (mahdollisesti töitä, mahdollisesti hulvattoman I Love Dick -kirjan lukemista) kunnes tuli nälkä, kiireetön meikkaaminen, kiireettömästi syömään, kiireetöntä kävelyä tai kiireetöntä makoilua ja sitten illalliselle, ehkä drinkeille, iltatoimet ja nukkumaan. Ja sama uudestaan. 

balcony.jpg

balcony2.jpg

sky.jpg

Paitsi viimeisenä päivänä. Viimeisenä päivänä koin olevani lepotilanteeni suhteen valmis miettimään muunkinlaisia ratkaisuja päivien kulkuun ja annoin matkaseurani esittää ehdotuksen. Lähdetään pyöräilemään! Pyöräillään pohjoisrannikkoa pitkin toiselle puolelle saarta ja tullaan motarin reunaa pitkin takaisin! Google Mapsin mukaan siinä menee pari-kolme tuntia. Kivaa! Vuokrataan pyörät ja lähdetään!

biking.jpg

biking4.jpg

biking5.JPG

biking3.jpg

Ottaen huomioon matkalle osallistujien (minä) kuntotason ja viime viikkojen täysliikkumattomuuteni, tien kuoppaisuuden sekä yleisen fiilistelyvauhtimme sekä biitseille ja syömään pysähtymisemme, oli Google Maps tosin ihan helvetin väärässä. Yhdeksän tunnin jälkeen lähdöstä löysimme itsemme sieltä motarin varrelta, Kaisa käpertyneenä kaktukseen. Oli pilkkopimeää (siellä ei harrastettu tievaloja), oli viileää, reidet oli hapoilla, perse oli niin hellänä että tuntui sata kertaa paremmalta idealta taluttaa loput 11 kilometriä kuin istua satulalla ja pyöräillä ne kävelyvauhtia. Kävelyvauhtia siksi, koska reidet ja täysuupumus. Autoja ajoi puolen metrin päässä ohi jatkuvalla syötöllä ja ne tööttäilivät – aivan kuin emme itse olisi jo ymmärtäneet, että tämä yöllinen pyöräilyidea motarin varrella oli lievästi sanottuna perseestä.

biking7.jpg

Selvisi, että taksikin oli yllättävän hankala tilata espanjaksi keskelle ei mitään, joten sisukkaasti etenimme jalan, kunnes joku enkeli – nimesin hänet Diegoksi – nappasi meidät lava-autonsa kyytiin ja heitti hotellille. Kaksi valkoista turistia taluttamassa tien laidassa iltamyöhään taisi olla hänelle merkki siitä, että nyt ei ole kaikki hyvin. Ja ei ollutkaan – tai oli, mutta olisi voinut olla myös huomattavasti paremmin. Kyllähän sitä nimittäin oltaisiin suomalaisella sisulla hotellille jossain kohtaa yötä saavuttu. Diegon kyydissä istuessani joka paikkaan koskien olin niin onnellinen, että nauroin hysteerisesti hänen jutuilleen, vaikka en ymmärtänyt espanjaa sanaakaan. Syleilin onnenkyynelissä auton penkkiä, maailmaa sekä miestä, joka minut oli kivalle pyöräretkelle ylipäätään vienyt. Ah, onni. Ah, katharsis. 

sky2.jpg

Selviytymisreissut ovat kyllä niin paljon parempia kuin mukavat reissut. Reissuissa, kuten elämässäkin, parasta on se, että saa kokea ison skaalan eri tunteita. Saa oppia, kasvaa, selviytyä ja huomata, että silti oli kivaa. Kaikista siistentä oli varmaan kuitenkin se, ettei homma mennyt missään kohtaa riitelyksi. Jos Ikean huonekalujen kokoaminen yhdessä ei nappaa niin vaihtoehtoisesti suosittelen pyöräseikkailua testiksi.

Oikeastaan koko reissun kruunasi vielä eräs Suomessa tapahtunut kohtaaminen. Olimme matkalla lentokentältä kotiin yöllä, kun pysähdyimme eräällä huoltoasemalla. Tultiin kassalle lihapullat ja muusi -mikroaterian sekä Daim-tuutin (arvatkaa, kumpi oli kumman illallinen?) kanssa ja kassatyöntekijä meni yhtä hysteeriseksi kuin minä edellisenä päivänä Diegon kyydissä. Hän kertoi ääni vapisten, kuinka hirveän paljon olen inspiroinut häntä. Sitten hän alkoi kyynelehtiä ja sanoi, että sydän hakkaa, että olet se oikeasti sinä. Minä siihen, että nyt hakkaa kyllä minun sydän ja itku tarttuu tännekin. Ei ole montaa yhtä voimakasta tunnetta, kuin kokea jotain tuollaista. Ehkä joku kosinta tai lapsen saaminen – en tosin tiedä, en ole kumpaakaan kokenut. Se oli niin upeaa ja herkkää, että jaksan sillä ainakin läpi seuraavat kymmenen ikävää palautetta. Kiitos ja terkkuja jos luet tämän!

Kommentit (5)
  1. Tää oli jotenkin tosi ihana teksti. Oot taitava kirjoittaja, Kaisa. 🙂

  2. Sisäinen mummini aktivoitui parvekekuvasta! Pelottaa, ei saa keikkua kaiteella!

    1. Hehe, se oli turvallisempi kun miltä se näyttää! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *