JOULUKALENTERI: LUUKKU 10

luukku10

Kymmenes päivä joulukuuta. Ehkä tässä vaiheessa on jo ihan ok tunnustaa jotain kummallista. Nimittäin olen koukussa Ylen joulukalenteriin. En edes omista telkkaria, enkä muista kyseisen joulukalenteriohjelman olleen kovin paljon läsnä edes lapsuudessani, mutta jostain ihmeellisestä syystä tämä kymmenminuuttinen lapsille tarkoitettu ohjelma on löytänyt pysyvän paikkansa aamussani. Miksi ihmeessä? Mikään järki ei selitä sitä. Se vain tapahtuu. Joulukalenteri ei ole mielestäni edes kovin hyvä. Luulenkin, että kyseessä on vain tarve saada jotain oheistoimintaa aamiaiselle. Jos jakso ehtii nimittäin loppua ennen kuin olen syönyt aamupuuroni, alan katsomaan A-studiota. Vaikka vain sen viiden minuutin ajan kunnes kulho on kaavittu. Miksi aamiainen ei ole yhtä nautinnollinen ilman viihdykettä?

Muistan joskus nuorempana kaikkien sanomalehtien ollessa aamulla varattuja lukeneeni kymmeneen kertaan vaikkapa maitopurkin kyljet läpi. Nyt se kuulostaa hullulta, mutta silloin se menetteli, kun ei ollut muutakaan luettavaa. Hieman vanhempana aamiaisella selasi intohimoisesti Instagramia. Jenkit kun olivat päivittäneet yön aikana hyvää sisältöä ja oli pitkät pätkät skrollailtavana läpi. Silloin Instagram oli vielä viaton kuvapalvelu. Nyt se on suuri sosiaalinen media, jota ei välttämättä haluakaan aamiaiselle tuoda.

Kumpikohan oli kehittävämpää, maitopurkki vai Instagram? ”Ennen kaikki oli paremmin?” 😉

Nykyään mieleni ei tee mieli lukea mitään aamuisin. Voi johtua pimeydestä tai huonosta näöstäni, mutta myös siitä, että pyörittelen tekstejä aamusta iltaan. Jos aamiaisen voi pyhittää sille, että vain katsoo liikkuvaa kuvaa ja kuuntelee, se tuntuu todella todella rentouttavalta. Kaikki someen liittyvä on oikeastaan hitaasti mutta varmasti poistunut kokonaan aamurutiineistani. Tämä meitsin duuni kun on melkein synonyymi somelle, niin siitä haluaa päivän parhaassa hetkessä totaalisen irtioton.

Ehkä aloittelevan yrittäjän ihmisraato haluaakin aamulla jotain helppoa. Esimerkiksi A-studion juonenkulku ja perusraamit ovat aika ennustettavissa, jolloin sen katselu on tietyllä tapaa todella tuttua ja turvallista. Kuin maitopurkkia lukisi. Ei yllätyksiä, ei vahvoja tunnelatauksia, ei paineita, ei pakotteita. Jotain easya aamuun, kiitos. Vaikka sitten niitä lastenohjelmia.

Kiinnostaisi tosi paljon tietää, mitä oheistomintaa teillä on aamiaisella? Vai onko syömisen ohella pakko tehdä jotain? Moni sanoo, että ruuasta kuuluu nauttia ja sen syöntiin kuuluu keskittyä. Olen samaa mieltä, mutta mielestäni aamiainen eroaa rankasti muista päivän aterioista. Ainakin sillä, että se maistuu paremmalta kun ei tarvitse puhua kenellekään ja saa tehdä jotain sivupuuhastelua, jolla saa omaan päivään hyvän startin.

Aamurutiinipöhinää ja oheistoimintavinkkejä kommenttiboksiin, kiitos!

Kommentit (70)
  1. Mukavaa joulun odotusta! 🙂

  2. Eikä! Mun on pakko tunnustaa, et katson myös ylen joulukalenteria t. Tyttö 21 v. Luulen et katson sitä, kun siitä tulee lämmin ja kotoisa olo mun opiskelijakämpässä. Latasin areenan jopa sen takia mun puhelimeen, kun en tv:tä omista 😀

    Huomasitko yhdessä jaksossa hauskan sanaleikin. Inhimillinen virhe muuttui tontun tekemänä tonhimilliseksi virheeksi. Huisi sana!
    Mut haluun viel muistuttaa, et aikusethan sitä ohjelmaa tekee 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *