JOULUKALENTERI: LUUKKU 6

luukku6

Hyvää itsenäisyyspäivää ja leppoisaa viikonlopun alkua!

Tällä kertaa luukusta tulee puhetta epämukavuusalueesta. Minun on pitänyt kirjoittaa aiheesta jo aiemmin, mutta vasta nyt sain sopivan aasinsillan maamme itsenäisyydestä, sodista, kärsimyksestä, jne. Jos sotilaat ovat taistelleet maamme puolesta niin koitetaan me taistella edes läpi arjesta. Ja vaikka sitten kohti vahvempaa ”minä pystyn” -uskomusta.

Tiedättekö, kun on sellasia juttuja, joista ajattelee että ei ikinä? Ne voi olla lykättäviä askareita, kuten tiskaaminen tai verotoimistossa käynti, tai sitten yllytyshulluja juttuja kuten avantouinti tai benji-hyppy.

Minua on alkanut ärsyttämään eräs piire, joka on viime aikoina hiipinyt käyttäytymiseeni. Se on ”ei ikinä” -ajattelu. Sellainen ihme nyhveröajatusmalli, ”en pysty”, ”en jaksa”, ”ei onnistu”, ”ei oo pakko”. Elämäni on jatkuvaa tasapainottelua mukavuudenhaluisuuden ja kivun ja tuskan rakastamisen välillä. Toisinaan toinen niistä ottaa vähän isomman roolin. Nyt on nössökausi käynnissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olen ollut aina aika Yes Man -tyyppinen mimmi ja sellaisena haluan pysyä. Siispä olen ottanut käyttöön käsitteen ”epämukavuusalue”, josta en ole koskaan erityisemmin pitänyt, sillä se kuulostaa siltä kuin elämässä olisi epämukavia asioita, mikä ei pidä paikkansa. Käytän sanaa aina kun alan nössöilemään ja aina kun saan itseni kiinni ajattelemasta etten pysty tai jaksa, teen kyseisen homman mahdollisimman nopeasti ja vielä tuplasti paremmin, jotta todistan itselleni olleeni väärässä. Kaikista pahinta olisi luulla itseään selkärangattomaksi ja sitten vielä todistaa se.

Esimerkki: ”Onneksi voin käydä hyvin päivällä salilla, niin ei tarvitse herätä kello 5 treenaamaan.” Hähähää, kannattiko ajatella noin, senkin lusmu! Ja ei muuta kun ensi aamuksi klo 5 herätys soimaan ja tulta päin. Kun näitä kokemuksia tarttuu plakkariin tarpeeksi, tajuaa ettei mieli voi rajoittaa todellista pystyväisyyttämme, vaan voimme saavuttaa kaiken mitä keksimme. Siis ihan kaiken. Siihen tarvitaan vain vähän sitä SUOMALAISTA SISUA.

Minulla taitaa olla nyt käynnissä jokin tahdonvoiman kasvatuskausi. Ehkä se palkitaan jossain vaiheessa, kun mikään ei enää tunnu missään ja kaikki alueet ovat mukavuusalueita. Sitten minun ei enää tarvitse käyttää sitä negatiivista sanaa.

Sitä kohti! Suosittelen teillekin!

Itsenäisille tyypeille ja itsenäiselle maalle!

Kommentit (28)
  1. Nyt oli taas semmonen pätkä mikä mun piti saada lukea just nyt tässä elämänvaiheessa 🙂 Oon vaan saanu susta niin uskomattoman vahvan kuvan, etten voi kun ihailla!

  2. pistää silmään että sulla on maininnat väsyneisyydestä tai alakulosta tulleet juuri valon vähentymisen kanssa käsikädessä. mulla vaikutti ihan ihmeellisen hyvin sellaiseen (vajaan viikon käytön jälkeen) kirkasvalolamppu, 30min ajan päivittäin heräämisen jälkeen..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *