Joulu(kuusi) on pilalla

Tänä vuonna se koitti. Päivä, jonka jälkeen joulukuusi ei enää ollut koskaan entisensä.

Varoitus! Tekstin lukeminen saattaa pilata joulusi.

Istuimme tässä taannoin aamupalapöydässä kahvia juoden, kun aloimme keskustella joulukuusiasiasta. Minä olen halunnut kuusen omaan kotiin niin kauan kuin muistan, ja nyt kerrankin koti on sen kokoinen, että sinne ylipäätään mahtuu kuusi. No, aloimme googletella puhelimillamme, että mistähän sitä saisi joulukuusen hommattua ja paljon sellainen kustantaisi.

Ei mennyt kovin kauaa, kun homma oli lähtenyt lievästi pois raiteiltaan. Samuel oli nimittäin löytänyt jonkin joulukuusiartikkelin ja julisti hämmentyneenä:

”Joulukuusi kärsii janoa ja ikävää, kaipaa tovereitaan ja saa huonekasvit huolestumaan.”

Ja tästähän sitten alkoi mittava perinteikkään ja rakkaan joulukuusen uudelleen arvioiminen. En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että me tosiaan katkomme puun ja tuomme sen pariksi viikoksi sisällemme, kunnes se on kuihtunut. Itseasiassa istutamme sen sitä varten, että voisimme katkoa sen. Tulee vähän mieleen eräs toinenkin meidän ihmisten harjoittama tapa, josta on ollut blogissa puhetta aiemmin.

Artikkelissa kerrotaan, kuinka kuusi, joka on sahattu irti juuristaan, tuntee kipua, lähettää avunhuutoja (joita ihminen ei onnekseen kuule), kärsii janosta ja tietää kuolevansa pian. Se on revitty pois vanhempiensa ja isovanhempiensa luonta, eikä saa levättyä, mikäli siinä pitää valoja päällä yöllä. Sen kemialliset avunhuudot kuulee ainoastaan huonekasvit, jotka stressaantuvat tilanteesta(!!).

Kuusiparka! Alettiin jopa miettimään, olisiko lopulta muovikuusikin eettisempi vaihtoehto, kuin oikea. Muovia maailmaan ei kyllä tarvita yhtään enempää. Ja toisaalta, maatuuhan oikea kuusi lopulta ja niin sen energia palautuu takaisin kiertokulkuun. Eh?

Viikon asiaa sulateltuamme päätimme hankkia oikean kuusen. Se tuotiin meille Itä-Suomesta asti. En vieläkään tiedä mitä ajattelen asiasta, muuta kuin että onhan se kaunis ja perinteikäs. Toisaalta, ei se varmaan enää koskaan yhtä kaunis ole kuin ennen artikkelin lukemista.

Koitamme olla kuusellemme hyviä. Sen opin myös, että kun kasveille juttelee ja niitä silittelee, ne voi paremmin. Jonkun mielestä ne tuntevat rakkauden, jonkun mielestä ne vain tykkää, kun niitä päin hönkii hiilidioksidia. Oli miten oli, jutelkaa joulukuusellenne tänä vuonna! Ja lievittäkää joulutähtien ja jukkapalmujenkin stressiä laulelemalla ja silittelemällä niitä.

Otsikko oli raflaava. Ei se joulu välttämättä täysin pilalla ole, mutta mielenkiintoista pohdintaa tästä aiheesta kyllä saa. Joku teistä sanoi snäpissä aika ihanasti: ”Minusta tuntuu, että joulukuusi on itseasiassa aika onnellinen siitä, että pääsee viettämään joulua jonkun kotiin. Se koristellaan hienosti ja se on huomion keskipisteenä monta päivää.”

Mitäs ajatuksia teissä herää?

Kommentit (21)
  1. Kirjoitat, että maailmaan ei tarvita enää yhtään enempää muovia, mutta silti snäpissä mainostat juovasi enää vain pullotettua lähdevettä?

  2. Mies blogimuutolle kävi?:o

    1. No äläs muuta sano! Ihmettelen samaa. Siirrossa on kulunut nyt jo pari viikkoa. No, ehkä tässä kohta valoa alkaa näkymään!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *