Juhannus, luonto, rakkaat

Juhannus oli ja meni! Kirjoittelen täältä veneenkannelta ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta. Viimeinen ajo ennen kotiinpaluuta. 

Tosi monet asiat muuttuu, mutta juhannus pysyy aina samanlaisena. Tällä jengillä sitä on vietetty vuodesta 95 lähtien täällä samassa paikassa yhteisellä mökillä. (Paria poikkeusta, kuten keskimmäisen mimmin levottomia jalkoja lukuunottamatta)

tytöthyhppyposse Aina landella sitä tulee miettineeksi ”miksi tuhlaan elämääni kaupungissa asumiseen, kun siellä ei voi koskaan saavuttaa sellaista autuutta, rauhallisen hyväksyvää mielentilaa ja yhteyttä kuin luonnossa.”

Mutta kummasti sitä viimeistään vuorokauden jälkeen tulee fiilis että nyt takaisin stadiin. Joka kerta.

Ehkä hyvä keskitie olisi retkeillä säännöllisin väliajoin. Pitäisi varmaan etsiä jokin vakkarimetsä läheltä Helsinkiä, jonne kirmata aina kun tarvitsee halata puita, itkeä niitä vasten tai vain istua mättäällä silmät suljettuina ja kuunnella.hihnaaeikumyö

Niin ja hommata paatti jolla seilata saaristossa, vaikkei se Saimaata oikein päihitäkään. Viime kesänä hankittu kumivene tosin hoitaa sitä roolia toistaiseksi ihan hyvin. Sen veneen neitsytmatka viime kesänä lähti Kaivarista ja päättyi Eiran rantaan. Tänä kesänä koitetaan Töölönlahdella. Venepaikkaakaan ei tarvitse, kun veneen voi vain puhaltaa tyhjäksi ja säilöä komeroon. Kätevää!

Uusimaa I am coming! Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille! 

Kommentit (6)
  1. Noora Turunen
    24.6.2015, 13:45

    Mä katselinkin sun juhannuskuvia instassa enkä voinut muuta kuin hymyillä! 🙂

  2. Maatalon tyttönä mulla oli kauhea hinku kaupunkiin heti 18 täytettyäni ja vannoin, että koskaan en enää metsässä rämpisi.

    Nyt, kaksi vuotta myöhemmin huomaan viettäväni juhannuksen kaikessa rauhassa vanhempieni rannassa ja lähteväni lähes joka ilta kaupungin kotikulmiltani löytyvän pienen metsäläntin poluille samoilemaan. Haistelen ihanaa metsän tuoksua, katselen silmät loistaen kukkasia ja helähdän nauruun nähdessäni siilin.

    Rakastan kaupunkeja. Vilkkaita katuja, kahviloiden terasseja, sujuvia bussiyhteyksiä ja valoja yössä. Mutta aina silloin tällöin se pieni maalaistyttö sisälläni nostaa päätään ja vaatii seikkailua 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *