Kahvia, ajatuksia

Miksi pitää olla niin melankoliaan taipuvainen? Miksi pitää vakavoitua aina välillä ja kyseenalaistaa kaikki? Missä vaiheessa nuorista tuli niin vakavia ja vanhoista niin rentoja? Miksei voi vain rentoutua ja luottaa siihen että kaikki menee ihan hyvin? Miksi pitää jälkiviisastella ja jossitella? Miksi kaiken pitää olla niin täydellistä, eikä ”ihan hyvä” kelpaa koskaan? Miksi aina kaiken olisi voinut tehdä paremmin? Miksei kukaan kelpuuta ketään, varsinkaan itseään?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minusta olisi ihanaa olla töissä kahvilassa tai jossain muussa asiakaspalvelussa. Näkisin joka päivä paljon ihmisiä. Ihmisistä tulee niin hyvä olo. Vähän niin kuin hyvästä kahvista.

Saisin hymyillä työkseni ja pestä kymmenien huulten koskemia kuppeja. Sellaisten huulten, jotka ovat samana päivänä puhuneet rakkaalleen tai haukanneet jotain hyvää. Tai sellaisten, jotka tulevat samana päivänä pussaamaan jotain kivaa tyyppiä ensimmäistä kertaa tai laulamaan jollain isolla lavalla.

Ja ihaninta, että voisin antaa ihmisille jotain, mitä he tulivat pyytämään. Minulla olisi rahkeet kaikkeen siihen kahvilan puolesta. Ei tulisi ristiriitoja.

Sellainen unelma vain…

Kommentit (14)
  1. Ihana postaus täynnä ihania ajatuksia! <3 ihmisten suhteellisuuden taju ja kultainen keskitie on hävinnyt totaalisesti johonkin. Tuntuu hyvältä, että pikku hiljaa aletaan (toivottavasti) siirtyä perfektionismin aikakaudelta sallivalle ja hyväksyvälle ajalle. Itseen kohdistuvat järjettömät vaatimukset vähenevät ja tilalle tulee itsensä hyväksyminen juuri niin ihanana kuin on! Näin ainakin toivon…ja totta on myös se, että tämä käsiin räjähtänyt Fitness-buumi alkaa olla jo so last season. Ei ketään enää kiinnosta belfiet ja habaselfiet eikä ateriakuvat kuivasta kanasta ja parsakaalista. Ihmiset ovat oppineet käyttämään aikaansa järkevämmin. Slow livingiä, tahdin hidastamista, jonka tarkoituksena on oppia nauttimaan elämän pienistä asioista, jotka lopulta ovat niitä suurimpia. Se ei tee elämästä välttämättä parempaa ja nautinnollisempaa, että aloittaa joka aamu päivänsä hikirääkkitreenillä ja kaurahiutaleiden punnitsemisella. Ei ja ei. Nykyään on paljon hienompaa syödä laadukkaasti ja hyvin, treenata ja liikkua sopivasti (ei verenmaku suussa) ja levätä…höllätä ja hiippailla yöpuvussa vaikka koko päivä, jos siltä tuntuu. Tai mennä vaikka kakkuskumpalle metsään juuri kuten Kaisa. Se on ihanaa ja tasaista elämää! 🙂

  2. Voi miten tavattoman kauniita ajatuksia sulla! Aivan ihania, oot aina niin uskomattoman positiivinen ja iloinen jatka samaa rataa! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *