Kehosi kertoo sinusta

”Ensinnäkin rakastan sun rakkauspostauksia. Itsensä rakastamisen opettelu on tosi tosi olennaisena osana nyt omassakin elämässä. Itselleni haastavaa on hyväksyä oma kroppa, joka on muuttunut – oon ollut muutaman vuoden tosi hoikka ja timmi ja käyny sikana salilla ja syöny sikana liian vähän enkä oo nauttinu elämästä. Nyt kun oon alkanu taas syömään, oon tietysti kerännyt kiloja ja mitkään vanhat vaatteet ei mahu päälle. Ison osan ajasta nautin ja melkein itken onnellisuudesta, kun voin nyt niin paljon paremmin, mutta sitten kun pitäs lähteä vaikka kavereiden kanssa johonkin ja laittaudun valmiiks ja huomaan että mitkään vaatteet ei enää istu ja puristaa ja kiristää ja selkään on ilmestyny makkaroita mitä siellä ei oo ollut, niin mun mieli vetää saman tien matalaks.

Jos sulla on jotain vinkkejä miten hyväksyä painonnousu ja oman kropan muuttuminen siitä enemmän kauneusihanteellisesta pehmeämpään suuntaan, niin olisin very very happy <3 saan toki jo näistä sun postauksista hirveesti apuja ja kaikkihan loppujen lopuks kertoo samasta asiasta, rakkaudesta itteään kohtaan ja läsnäolosta ja egosta, mutta jos haluut käsitellä asiaa tän vinkkelin kannalta niin tässä yks idea!

Pus ja kiitos, oot ihan best!”Keho näyttää sen, mitä me olemme. Se kertoo tarinaa siitä, miten me elämme ja olemme eläneet.

Kyse ei oikeastaan ole siitä, hyväksymmekö kehomme, vaan siitä, hyväksymmekö elämäntyylimme ja päivittäiset tapamme ja tekomme. Keho näyttää konkretiana meille kaiken sen, jota teemme tietoisesti tai tiedostamattamme elämässämme.

Usein erottelemme turhaan kehon itsestämme. Ajttelemme että ”hei se on vaan sun keho, ei sillä oo mitään väliä miltä näytät. Se on vain sun ulkokuori, eikä ulkokuori merkkaa, sisin merkkaa.”

Tuossa lauseessa on timanttinen tarkoitusperä, mutta se on täyttä bullshittiä siksi, että se sisältää oletuksen siitä, että kauneusihanteet ovat ainoa oikea tapa olla kaunis, ja täten on helpompi vain kieltää koko kauneuden olemassaolo ja keskittyä siihen kuuluisaan sisäiseen kauneuteen. Oikeasti nämä kaksi asiaa – sisäinen ja ulkoinen kauneus – eivät koskaan ole olleet erillisiä. Ne ovat yhtä. Kauneusihanteet ovat sekoittaneet meidän päämme, ja eristäneet kehollisuuden omaksi yksikökseen, joka olisi jotenkin irrallaan ajatuksista ja tunteista ja operoitavissa sellaisenaan. Kauneusihanteisiin mennään syvemmin tekstin loppupuolella. Kehohan on sitä mitä me ollaan. Kehosi on sitä, mitä olet kokenut, mihin kaikkialle olet sitä kuljettanut, miten olet sitä rakastanut tai ollut rakastamatta, miten olet liikkunut, mistä asioista tykkäät (tai luulet tykkääväsi). Siitä näkee oletko kiipeillyt puissa, ratsastanut tai tehnyt paljon koneella hommia. Mitä olet syönyt vai oletko ollut syömättä. Kaikki näkyy. Tällainen minä olen. Eikä siinä ole mitään negatiivista eikä positiivista. Se on neutraali toteamus. Usein puhumme siitä, ettemme hyväksy omaa kehoamme, mutta onko asia todella näin? Sairaat kauneusihanteet poissulkien, voisiko asia olla sittenkin niin, ettemme hyväksy elämäntapojamme, tapaamme käyttää aikaamme täällä maapallolla?

Minun mielestäni tässä maailmassa meidän jokaisen tulisi pyrkiä tulemaan omaksi aidoksi itsekseen. Kuunnella omia haluja, toiveita ja unelmia ja antaa niille tilaa omassa arjessa. Miksi siis yrittäisi tehdä omasta kehostakaan jotain muuta? Tekemällä meille tärkeitä asioita, kroppa muotoutuu sellaiseksi, missä niitä on hyvä tehdä. Paino nousee tai laskee siihen omaan sopivaan painoon. Se ei välttämättä ole sellainen paino, mihin yhteiskunta haluaa sen menevän, mutta se on sinun onnellisuutesi, oman elämänrytmisi ja kehosi luonnollinen paino, missä sinulla on hyvä olla ja missä voit elää vapaasti. Missä sinun on hyvä liikkua ja mikä ei rajoita sinua.

Rajoittaminen on juuri se ongelma meillä, ihan kaikessa; ihmissuhteissa, kehoasioissa, ravinnossa jne. Helposti ajattelemme, että kun ihan vaan ”pikkuisen” rajoitamme omaa syömistämme ja liikkumistamme ja saamme sen timmin unelmakropan, niin SITTEN voimme olla onnellisia ja elää unelmaelämää. Sitku ja sitku. Me ajattelemme jotenkin todella hellyyttävästi, että voimme eristää tämän kontrolloivan ja puutteesta (ei rakkaudesta) käsin lähtevän ajattelumallin koskien kehoamme kaikesta muusta elämästä. Mentaliteetti omaan kehoon vaikuttaa automaattisesti kaikkeen muuhunkin elämään. Sillä, miten kohtelet itseäsi on iso vaikutus siihen, miten kohtelet muita ja miten ylipäätään suhtaudut elämään. On vaikea seurata intuitiota ja aitoja toiveita parisuhteessa tai unelmissa tai töissä tai missä tahansa muilla osa-alueilla jos energia on jumissa, koska kontrollintarve ruoka-&kehopuolella on niin kova. Se syö potentiaaliasi ihan hirveästi.

Meidän ajatukset, keho ja tunteet elävät meidän elämäntilanteidemme mukaan. Eri elämäntilanteissa on erilainen boogie. Itsellänikin on ollut aika, kun olen ollut 20 kiloa kevyempi kuin nyt, ja toisaalta taas 7 kiloa painavampi kuin nyt. Paino ei ole koskaan vaihdellut itsestään, sattumalta, vaan ollut suoraa seurausta mentaliteetistani. Joskus olen halunnut kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Se on näkynyt elämässäni, kehossani, mielialassani ja kiukkupuuskissani ja siinä, kun mietin että miksei mikään onnistu. Joskus olen janonnut lisää maskuliinista pystyvyyttä. Olen hankkinut lihasmassaa, treenannut kovaa, karjunut ja suhtautunut muutenkin elämään hyvin puskevalla, räjähtävällä, itsevarmalla maskuliinienergialla. Ja sitten on ollut vaiheita, jolloin olen halunnut vain tanssia ja syödä hedelmiä ja hihhuloida teatterilavalla. Silloin elämäntilanteeni ja kehoni on näyttänyt naisellisia, leikkisiä ja hulluja puoliaan.

Nykyään en pyri muuhun kuin totuuteen. Seuraan intuitiota, sillä tiedän sen antavan minulle aina parasta, niin keho-asioissa, ihmissuhteissa, työssä, unelmissa, somessa, kirjoittamisessa, kaikkialla. Ja näin tekemällä huomaan että hei, minähän viihdyn täällä pallolla – ja tässä kehossa – paremmin kuin koskaan.

Minä koen olevani unelmakropassani silloin, kun sen pystyvyys on laajennettu niin äärirajoille, että pystyn tekemään juuri niitä asioita joita haluan ja kehittymään jatkuvasti vain paremmaksi. Olen luonteeltani energinen, dynaaminen, liikkuva, kova, pehmeä, nopeatempoinen, sähäkkä. Tykkään halutessani juosta portaat ylös tai hypätä kiveltä toiselle tai kiivetä puuhun. Tykkään painia. Tykkään nostella ihmisiä. Tykkään halia. Tykkään tehdä kuperkeikkoja. Tykkään venytellä lihaksia auki, koska se vapauttaa niin paljon jumissa olevaa energiaa. Tykkään seistä päälläni. Tykkään tanssia. Ylipäätään haluan liikkua koko ajan.

Silloin, kun kehoni pystyy tarjoamaan minulle ne kokemukset, jotka haluan kokea, olen unelmakehossani. Jos tykkään potkia palloa, niin luultavasti teen sitä arjessani paljon, mikä taas muokkaa kehostani sellaisen, joka on siinä hyvä. Me luomme kehoamme ja meidän kehomme luo meitä. Toiminnallamme laajennamme kehon kykyä antaa meille kokemuksia, ja toisaalta kehon kyky antaa meille kokemuksia on se ainoa rajoite, mitä meidän ja kokemusten välillä on. Tätä rajaa venyttämällä kauemmaksi ja kauemmaksi meille aukeaa aina vain isompi kokemuksen kenttä.Sitten niihin kauneusihanteisiin. Se, että haluaisi olla mahdollisimman laiha tai mahdollisimman lihaksikas tai mahdollisimman Kim Kardashian ilman, että siitä tulee mitään huomattavaa hyötyä enää niihin asioihin, joita aidosti nautit tehdä ja joissa haluat kehittyä, on selvä merkki kauneusihanteiden vaikutuksesta sinuun. Se, että omaa käyttäytymistä aletaan muuttaa väkisin ulkonäön takia on jotenkin kamalan vastaan esimerkiksi tätä minun filosofiaani, mutta en sano, etteikö se voisi joillekin toimia, jos se on sen kyseisen henkilön se juttu tässä elämässä. Miksei! Me eletään vain kerran. Todellakin kannattaa tehdä juuri sitä mikä antaa itselle kiksejä. Jos se on ulkonäön muokkaus, niin cool! Itsekin olen elänyt sitä elämää, eikä siinä ole mitään vikaa, jos se ei ahdista tai tuo muutakaan ylimääräistä negatiivista elämään.

Jotkut saattavat laihduttaa monta kymmentä kiloa ja sitten pysähtyä että jaahas, mitäs sitten. En tullutkaan onnellisemmaksi. Egoni sai mitä halusi, mutta en päässytkään kokemaan sitä vapauttavaa rakkautta itseäni kohtaan, vaan ajoin itseni vain syvempään suohon. Tämä on esimerkki siitä, miten yksipuolisesti painoa ja kehoa on ajateltu. Että keho olisi ihmisestä itsestään eristetty pinnallinen ”ulkonäköjuttu”, jota voi operoida syömällä ja liikkumalla kontrolloidusti ja samalla odottaa muilta elämän osa-alueilta flowta.

Unelmakroppaa on mielestäni ihan ok tavoitella niin kauan, kun sen tekee rakkaudesta, ei pelosta käsin. Täyttymyksestä, ei puutteesta. Ilosta, ei tarpeesta. Luonnollisesti, ei väkisin. Kuulostellen, ei tukahduttaen. Ja ehdottomasti koko ajan tiedostaen, ettei se tule tekemään sinua yhtään onnellisemmaksi kun mitä olet tänä päivänä. Se luultavasti vahvistaa egoasi, itsevarmuuttasi ja pystyvyysuskomusta itsestäsi, mutta se ei tule tekemään sinua onnellisemmaksi tai antamaan sinulle enemmän rakkautta. Ne ovat vääriä syitä tehdä se.

Pystyn näkemään ihmisestä heti, mikä hänen suhteensa on hänen kehoonsa, kuinka hyvässä yhteydessä hän on kehoonsa ja kuinka paljon hän sille rakkautta antaa. Jokainen meistä pystyy näkemään sen toisissa, mutta jotenkin luulemme, ettei kukaan näkisi meidän omaa suhtautumista omaan kehoomme, ja voisimme kohdella sitä salaa katseilta piilossa ihan miten vain. Ettei kehomme muka muistaisi sitä ja säteilisi sitä rakkaudenpuutosta ja epäluottamusta kaikkialle.Helpommin sanottu kuin tehty? Niinkö? Sitäkö ajattelet nyt? No, sitähän me kaikki ajattelemme. Onneksi kauneusihanteista poispyristelyyn on olemassa työkaluja. Ihan ensimmäinen on toisten arvostelun lopettaminen. Kun alkaa näkemään kauneutta muissa ihmisissä, näkee sitä helposti myös itsessään. Tai oikeastaan se menee toiseen suuntaan. Kun näkee kauneutta itsessään, osaa nähdä sitä vasta aidosti muissa. Siis sillä lailla aidosti, ettei enää automaatiolla kehu kauneusihanteiden mukaisia vartaloita ja anna niille tottumuksesta tykkäyksiä, koska ”kuuluu”, vaan huomaa minkälainen kauneus oikeasti sykähdyttää itsessä ja laittaa energiaa liikkeelle. Huomaat: kaikenlainen kauneus! Kaikesta tulee yhtäkkiä niin äärettömän kaunista, koska kaikki on niin äärettömän uniikkia, arvokasta ja aitoa. Alat huomata, miten naurettavia ajatuksesi ovat omasta kehostasi olleet ja miten me ihmiset olemme niiiiiin paljon ihmeellisempiä ja voimakkaampia kuin mitä tämä 3D-maailma ja sen aivopesut ovat meille tuputtaneet.

Konkreettinen tapa tehdä tämä on esimerkiksi täyttää omat somefeedit kauneudella, joka ei mahdu mihinkään boksiin. Minun somefeedissä on paljon erilaista kauneutta. Eniten minua sykähdyttää kauneus, jossa näkyy rakkaus omaa kauneutta kohtaan. Ne voimaannuttavat ja antavat sydämelleni onnenpirskahduksia joka päivä. Hengitän syvään taas kuvien kohdalla, joista näen rakkaudenpulan, epävarmuuden, kontrollintarpeen ja sen mielettömän kauniin ihmisen elämää rajoittavan ohjelmoinnin. Haluaisin ottaa ne ihmiset syliini niin kovasti. Sellaisiakin kuvia feedissäni on, mutta ne ovat lähinnä muistutuksena siitä, että miksi teen tätä työtä. Miksi haluan vielä jatkaa. Miksi maailma tarvitsee tätä. Ja kyllä minäkin niillekin kuville tykkäyksiä annan. Kaikki me tarvitaan rakkautta ja kaikki me ansaitaan sitä.

Kysyn sinulta: Haluatko sinä täällä maailmassa olla tukemassa sitä ajatusta, jonka mukaan vain tiettyyn ulkonäkömuottiin kuuluvat ansaitsevat menestystä, onnea ja rakkautta? Haluatko sinä murehtia niitä selkämakkaroita ja levittää sitä sanomaa myös ympärilläsi oleviin ihmisiin? Että vain koska et kuulu johonkin muottiin, sinun tulisi voida pahoin ja kontrolloida elämääsi saadaksesi täyden hyväksynnän itseltä ja muilta? Että puskemalla vain voittoa kohti? Mitä enemmän suoritat, sen enemmän menestyt? Follow your dreams, stay strong, just do it, let the haters hate ja never trust anyone? Haluatko omalla toiminnallasi edistää sitä ajatusmallia? Liittyä siihen porukkaan, joka toimii kontrollista, itseinhosta ja pelosta käsin?

Tämä oli kysymys. Siinä on sinulle mietittävää. Joko tiesit heti vastauksen, tai sitten et. Se on ihan ok. Pääasia, että mietit sitä.

Paljon rakkautta teille, ihan jokaiselle. <3 <3 <3

Kommentit (13)
  1. Moi! Ihana kirjoitus <3 Mä muistan mun edellisestä työpaikasta n. 7 vuoden takaa yhden naisen , joka luojan tähden, oli aivan tyrmäävä ilmestys… Vaikka hän oli lihava, eikä edes kasvoiltaan "kaunis", mutta hänestä huokui niin vahva itsetunto ja rakkaus elämää kohtaan, että se säteili hänestä ulospäin jollain kertakaikkisen erityisellä ja mieleenpainuvalla tavalla. Hänestä opin itsekin, että sillä ei ole mitään väliä miltä ulkoisesti näytämme. Se mitä tunnemme sisimmässämme sekä itsestämme, että elämästä ylipäätään, todellakin tekee meistä kauniita.

  2. Hyvä näkökulma kehoasiaan! Oon viime päivinä itekin pyöritellyt samoja teemoja mielessäni ja tää teksti puki ajatuksia kivasti sanoiksi. Kiitos.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *