Kuinka eroon mustasukkaisuudesta?

Näen mustasukkaisuuden ongelman on siinä, että se on kulttuurissamme todella tuettua ja sosiaalisesti hyväksyttyä. Meidän on aika helppo perustella mustasukkaisuuttamme sillä, että se on normaalia, sillä ”kaikkihan ovat mustasukkaisia jossain määrin”, ja ”sehän vain kertoo siitä että välitän toisesta” ja ”sehän on psykologisestikin täysin inhimillinen tunne.” Kuitenkin yhteiskunta sanoo, että on ok olla tietyissä määrin mustasukkainen, mutta kun se menee liiallisuuksiin, se onkin sairasta. Näen ristiriidan siinä, että on ok omistaa ja kontrolloida toista jonkin verran, mutta jos sen täydellä sydämellä, se onkin sairasta? Koen, että salliessamme itsellemme “pientä mustasukkaisuutta”, annamme sille itseasiassa luvan kasvaa.

Mustasukkaisuus on tunne, jota hyvin harvoin kokee pystyvänsä itse kontrolloimaan. Vaikeasti mustasukkaiselle ihmiselle sanotaan, että ”ole vähemmän mustasukkainen”, mutta luulenpa, että mikäli hän pystyisi kontrolloimaan tunnettaan edes vähän, hän haluaisi eliminoida sen kokonaan.Koen, että juuri tämä mustasukkaisuuden normalisointi ja yleinen hyväksytty ilmapiiri toisen ihmisen seksuaalisuuden sekä tunnemaailman omistamisesta estää meitä kohtaamasta mustasukkaisuuttamme täydellisesti ja tutkimasta sitä syvällisemmin. Mustasukkaisuus on tunne, jonka koitamme vain ohittaa mahdollisimman pian ilman, että jäisimme varsinaisesti penkomaan sitä, tai ymmärtäisimme ylipäätään, että se on meissä heräävä tunne, johon toisella ei ole mitään tekemistä.

Olemalla mustasukkaisia rajoitamme oikeastaan vain itseämme ja omaa onnellisuuttamme, emme niinkään sitä toista, sillä toinen ihminenhän tulee joka tapauksessa tekemään mitä hän itse haluaa, heittelimme me tulipalloja ilmaan tai emme. Kun ymmärrämme syvällisellä tasolla sen, ettemme voi hallita sitä, mitä muut tekevät tai mitä elämässämme tapahtuu, vaan ainoastaan sitä, mitä tunteita päätämme tuntea (tunteet menevät ja tulevat, ja kun nostamme tietoisuuden tasoa, voimme itse päättää minkä tunteen kelkkaan hyppäämme mukaan, ja mitä katsomme vain vierestä, kun ne lipuvat ohi), voimme ottaa ensiaskeleen mustasukkaisuudesta irtipäästämiselle.

Hyvä muistaa myös tässä yhteydessä: luomme itse kärsimyksemme, aina. Ja voimme päästää kärsimyksistämme irti heti kun olemme valmiita siihen. Heti kun haluamme. Heti kun emme jaksa enää kärsiä. Oikeastihan kaikki on koko ajan hyvin, elämä on rikasta, upeaa, kaunista ja olemme todella siunattuja saadessamme olla täällä. Kaikki negatiiviset tuntemme ovat harhaa, taitavasti luotua illuusiota, joka estää meitä meitä elämästä täysillä, olemasta vapaita ja näkemästä huikean potentiaalimme ihmisinä ja ihmiskuntana.Mieli on vahvin lihaksemme ja pahin vihollisemme. Se kannattaa treenata hyvin. Minua tunteiden ja ajatuksien käsittelyssä ja hallinnassa on auttanut mielen eri osien tiedostaminen ja niihin tutustuminen. Emme ole ajatuksemme. Omiin ajatuksiin ei kannata samaistua, ne ovat vain päässämme tapahtuvaa turhaa, nopeatempoista särinää, joka estää meitä olemasta läsnä tässä hetkessä, missä kaikki on aina hyvin.

Usein pään sisällä äänessä on ego, joka puhuu usein pelon kieltä. Ego haluaa olla paras ja luoda draamaa. Pelko taas haluaa pienentää, hallita, llietsoa vihaa ja epävarmuutta. Itse koen mustasukkaisuuden olevan jotain näiden kahden kaverin muodostamaa menettämisenpelkoa, kontrollintarvetta, huomionkipeyttä, satutetuksi tulemisen pelkoa, oman heikkouden pelkoa, huonoa itsetuntoa, riittämättömyyden tunnetta ja ennen kaikkea sitä, ettei jostain syystä kykene rakastamaan itseään tarpeeksi, antautumaan elämälle tai viemään itseään omien intohimojen äärelle.

Kaikki tunteemme ja toimintamme lähtee joko rakkaudesta tai pelosta. Kaikkea toimintaamme sävyttää siis jompi kumpi näistä energioista. Aina kun löydän itseni tilanteesta, jossa pelko puhuu, toimii tai tuntee, alan tietoisesti tekemään töitä palatakseni takaisin rakkauden äärelle. Näin tapahtuu esimerkiksi huomatessani tuntevani menettämisenpelkoa tai huonommuudentunnetta. Joskus rakkauteen palaamisessa menee kymmenen sekuntia, joskus tunti, joskus puoli päivää. Pelon vallassa voi huomata olevansa silloin, kun triggeröityy toisen tekemisistä ja sanomisista ja tekee mieli sanoa asioita, kuten ”ei vittu sitten”, ”ehkä tää oli tässä”, ”katotaan, ni sä oot se jolle tulee ikävä”, ”iha sama”, ”anna mun olla” tai ”mä vihaan sua.”Kun näiden ajatusten hallitessa ei samaistukaan niihin ja pakene tilannetta, vaan istuu niiden kanssa alas, parhaimmillaan jopa kumppanin kanssa yhdessä, pääsee kehittämään mieltään aivan uudella tasolla. ”Nyt mun pelko haluaa sanoa sulle, että haista vittu, mutta oikeasti mä rakastan sua ja mä parhaillaan opettelen sitä, ettet sä kuulu mulle, vaan itsellesi.” Näiden tunteiden käsittelyn kautta meille aukeaa aivan uusi maailma, jossa taistellaan epätietoisuutta, kontrollintarvetta, pelkoa ja harhaa vastaan rakkaudella ja tietoisuudella. Se on upeaa.

Ja upeaa on myös se, kun sitten palaamme sodasta takaisin ytimeemme, eli rakkauteen, ja huomaamme, ettei mitään ongelmaa koskaan ollutkaan. Rakkaus ei nimittäin tunne ongelmia; se tuntee vain luottoa, antautumista, laajentumista, vapautumista ja tiedon siitä, että menivätpä asiat ihan miten tahansa, ne menevät aina niin kuin niiden pitää, ja minun tehtäväni täällä on rakastaa ilman rajoja, olla minua varten, tukea minua kaikessa ja rakastaa minua ehdoitta. Sillä minä olen rakkaus. Minun rakkauteni on minussa, eikä se riipu kenestäkään toisesta, koskaan.You are not the voice in your head, you are the silence.

Kuvat: Samuel Glassar

Lue myös:
Uuden ajan parisuhde
Opetellaan rakastamaan kivuttomammin
Mitä on rakkaus?
Rakasta rakastamista
Erosta ja rakkaudesta

Kommentit (23)
  1. voimaannuttava teksti. hyppäisin tuohon matkaan heti, mutta ajatus siitä että oon tässä maailmassa ”vain itseäni varten” kuulostaa mun korvaan jotenkin itsekkäältä kelalta. en usko, että tarkoitat kuitenkaan sitä. avaisitko siis hieman, miten itsensä kehitys hyödyttää muitakin?

  2. Taru/stuffabout.fitfashion.fi
    31.7.2017, 10:50

    Ihana postaus! Tosi kiva kun kirjoitat tällaisista aiheista! 🙂

      1. Taru/stuffabout.fitfashion.fi
        10.8.2017, 13:42

        Mun oli pakko vielä tulla linkkaamaan oma kirjoitukseni tähän, sun tekstistä heräsi paljon ajatuksia ja tykkäsin siitä, vaikken aivan samaa mieltä olekaan. 🙂 http://stuffabout.fitfashion.fi/onko-mustasukkaisuus-sairaus/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *