KUKA RAATAA ENITEN?

Tälle päivälle olin luvannut inspistä terveellisiin safkoihin viime aikojen ruokakuvien muodossa, mutta tartutaan kuitenkin eiliseen aiheeseen, kun se tuntuu nyt puhuttavan ihmisiä.

Lyhyesti: Kerroin viettäväni pitkästä aikaa viikonloppua yrittäjänä, ja mainiten samassa lauseessa sen, kuinka opiskelijoilla ja palkkatöissä olevilla vapaat tulevat kaupan päälle. Ja siitäkös metakka syntyi.

On jännä, miten usein omasta kokemuksesta puhuttaessa osa ihmisistä luulee, että samassa lauseessa vien jotain heiltä pois. Postauksen syvin tarkoitus oli kertoa henkilökohtaisesta kokemuksestani liittyen siihen, että sallin itselleni henkistä vapaata, jota en ole pitkään aikaan tehnyt. Ei kertoa, kuinka minä teen enemmän töitä kuin yksikään kansalainen täällä, tietenkään. Olisiko siinä ideaa meille kenellekään? Varsinkaan blogissa, jonka ”pointti” on antaa inspiraatiota muille, ei asettua heitä vastaan?

Yrittäjältä kukaan ei vaadi yhtään mitään. Ei ole tenttejä, ei kursseja, ei tavoitteita, ei deadlineja, ei valmistumisaikataulua, ei työaikoja. Se voi tuntua opiskelijasta tai palkkatöissä olevalta vieraalta, ehkä jopa vapauttavalta ajatukselta, mutta se tarkoittaa käytännössä sitä, että vapaus ja vastuu kävelevät käsi kädessä. Kun on tosi kivaa, niin yhtä rankalla volyymillä on myös haasteita. Yrittäjänä olet itsesi pomo, niin hyvässä kuin pahassakin. Tottakai dediksiä sun muita voi itse sopia, mutta ne ovat silloin nimenomaan itse sovittuja. Kaikki yritystoiminta on aina ”itse aiheutettua”. Tämä tuo mukanaan yllättäviä haasteita, joita voi olla vaikea ymmärtää, kun ei ole ruletissa itse mukana.Osa koki velvollisuudekseen kertoa kommenttiboksissaan, kuinka paljon he tekevät työtä, ja muistaa mainita vielä senkin, että minun elämähän on yhtä viikonloppua verrattuna heidän elämäänsä. Ensinnäkin, elämiä ei voi ”verrata”, sillä jokaisen elämä on jokaisen oma kokemus ja jossain määrin myös oma valinta. Toisekseen, kiinnostaisi tietää mikä psykologia on sen takana, että haluat todistaa sekä minulle, että sinulle, että sinun elämäsi on rankempaa. Onneksi olkoon, kai? Jotenkin tuntuu, että eritoten Suomessa kilpaillaan siitä, kuka tekee eniten duunia, kenellä on vähiten vapaa-aikaa ja kuka raataa kaikista koviten.Ehkäpä voisin muotoilla asiani näin: Jokainen, jossa edellinen tekstini herätti epäoikeudenmukaisuuden tunteita, voisi ehkä pysähtyä miettimään asiaa hetkeksi. Vaaditko sinä itseltäsi liikaa? Siinä, missä minulla painaa harteilla yrittäjän huolet, niin sinulla varmasti painaa yhtä kovaa opiskelijan huolet. Sinä et voi tietää minun työmäärästäni tai huolistani, yhtälailla kun minä en voi tietää tuon taivaallistakaan sinun työmääristäsi. Ehkä pointti ei olekaan saada muita tietoiseksi omasta työmäärästä, vaan elää jotenkin rauhassa itsensä ja omien valintojensa kanssa?Olennainen kysymys kuuluu; annammeko me itsellemme vapaata sen verran, kun koemme tarvitsevamme? Molemmat varmaan tiedämme sen, että niin kutsutun ”viikonlopun” tai vaikka edes päivän vapaan jälkeen on niin paljon hedelmällisempää työskennellä. Opiskelijan aivot ottavat uutta oppia vastaan paremmin, ja jo opitut asiat syventyvät. Yrittäjä jaksaa taas visioida, kehittää, uskoa, luottaa ja luoda. Enemmän ei aina ole enemmän.

Loppujen lopuksi, kaikki kiire ja työhän on meidän itsemme luomaa. Se on illuusiota. On vapaa valinta opiskella tai olla opiskelematta, olla työtön, yrittäjä tai palkkatyössä. Mitä jos voittaja ei olisikaan se, joka saa ekana burn-outin, vaan se, joka onnistui elämään itseään rakastaen, ja muisti myös nauttia matkasta?PS. Kampaaja vois vissiin olla ihan kova. Nuo maaliskuussa leikatut latvat on aika rajua katseltavaa. Ja värikin oli kylmän vaalea. Joskus.

&

Instagram: kaisaminni
Snapchat: kaisaminni
Facebook: The Good Morning
Youtube: KAISAMBU

Kommentit (30)
  1. Hei alkaa ehkä olla jo ihan vanha keskustelu, mutta halusin tulla vielä sanomaan, että itelle ainakin edellisestä postauksesta tuli sellanen vau hiton hyvä idea pitääpä pyytää joku viikonloppu vapaata töistä ja järkätä itelleen samalla tavalla oikein perinteinen viikonloppu! Ei olisi mieleenkään tullut loukkaantua, vaikka olenkin yliopisto-opiskelija ja tiiän ettei ne vklput siinä kaupanpäälle tuu niinkuin sanoit, koska yleensä sillonkin pitää tehä hommia ja päälle teen vielä töitä yleensä myös viikonloppuisin. Ite enemmänkin ottaisin tuosta silti inspiraatiota, että vaikka joka viikko ei pysty, niin kyllä sitä sillointällöin varmasti saa raivattua vapaan viikonlopun ja juuri niinkuin kuvailit se voisi tehdä päälle tositosi hyvää vaikka ei sitä kaiken arjen keskellä muista ees kaivata 🙂 Ja joo ymmärrän miks jotkut tosta nyt alko älisee, mut ei kai siitä noin paljon pidä pulttia ottaa kun ihan nätistikin voi korjata toisen väitteen ja todeta että kaikki elää omaa elämää omalla tavallaan. Hyviä viikkoja ja viikonloppuja <3

  2. tympääntynyt
    26.10.2017, 19:20

    Itellä tullu mieleenkään että kohottelet siellä itseäsi muiden yläpuolelle ja muka väität itselläsi olevan rankempaa. Tuo viikonloppupostaus herätti itse asiassa jopa peräti rakentavia ajatuksia ja sai kyseenalaistamaan oman suhteen vapaa-aikaan ja viikonloppuihin. Tuli ihan hyvänä muistutuksena itsellenikin että välillä on hyvä pysähtyä ja hengähtää. Kaikki nuo täällä kommenteissa vilisevät roolit oon ite käynyt läpi eli olen joskus ollut opiskelija, työtön, taas opiskelija, perusduunari, työtön, yrittäjä, pätkätyöläinen jne. Ja kaikkien niiden kohdalla on ollut hyvä ottaa välillä aikalisää ja pitää hermolomaa (mikä oli varmaan tuon viikonloppupostauksen pointtikin).

    Ihme kitisijöitä jotka tulee napisemaan että ovat vuorotyössä/yliopistossa/kirjoittamassa esseetä lauantai yönä kello puoli yksi/muussa hemmetin tärkeässä ja elämää suuremmassa hommassa ja loukkaantuvat siitä että heilläpäs ei ole viikonloppuja. No pitäkää ne vapaanne joskus muulloin? Älkää menkö yliopistoon? Älä kirjoita sitä esseetä/lue tenttiin keskellä yötä? Elämä on täynnä pieniä valintoja. Itse oon tällä hetkellä sellaisessa työssä jossa ei viikonloppuvapaita eikä kyllä muitakaan vapaita ole (eläintenhoitotyötä nääs, eläimet ei viikonpäivien nimistä juuri piittaa) mutta iteppäs oon hommani valinnut (vaikka olosuhteet omalta osaltaan pakottivat valitsemaan, koen silti että oli oma valinta koska olisin yhtä hyvin voinut vaikka hypätä hirteen). Näistä asianhaaroista huolimatta mulle ei tullu mieleenkään tulla tänne voivottelemaan että voi kaisa kaisa, minullapas ei ole viikonloppuja koska olen niin ahkera ja sinulla on niin paljon helpompaa koska saat tehdä mitä haluat ja millon haluat koska olet yrittäjä.

    Nyt taas muistui mieleen että miksen lue enää tämän blogin kommentteja… koska nenät täynnä herneenpalkoja jne, kiertävät varmaan tällä menolla jo suolistoa ja ovat hyvässä vauhdissa kohti p*rsettä… Menee tunteisiin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *