Lempi urheilulaji: riehuminen

Kärrynpyörä. Taito, jota olen ihaillut niin kauan kuin muistan. Onnellisen lapsuuteni pahimmat pettymykset sijoittuvat takapihaleikkeihin ja liikuntatunteihin, joissa kaikki kaverit osasi mahtavan ja näyttävän kärrynpyörän. Vaan minä en. Tein pupunloikkia ja ajattelin, että ehkä minua ei ole tarkoitettu kovin atleettiseksi ihmiseksi. Ehkä minulla ei vain ole tarpeeksi voimaa eikä rohkeutta potkaista jalkoja korkealle. Ei nyt eikä koskaan.

puisto1puisto2

Sitten kasvoin isoksi ja huomasin, että kaikki taidot ovat pelkästään duunista ja asenteesta kiinni, sillä luonnonlahjakkuudet tuppaavat olemaan laiskoja tapauksia. Tänä päivänä voinkin sanoa että minä Kaisa 20 vee osaan ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä (melkein) kärrynpyörän. Se vaatii vielä vähän (paljon) hiomista, mutta jalat nousee jo korkealle, ja se jos joku on siisti tunne! Sinänsä hassua että olen seissyt käsillä, tehnyt kaatosiltoja ja ukemeja aina, mutta jostain syystä kärrynpyörässä on ollut jokin ylitsepääsemätön lukko.

Ihanaa todistaa se, ettei lapset aina välttämättä ole ketteriä ja notkeita, jotka kieppuvat miten sattuu, ja mitä vanhemmaksi tulee, sen kankeammaksi muuttuu, vaan joskus ne lapsuuden pihatemmellykset oppii vasta aikuisena Hesperian puistossa. Meinasin sanoa että sad but true, mutta itseasiassa se onkin aika lohduttavaa.

puisto3puisto5puisto7puisto9puisto6

Ollaan viime aikoina roudattu kahvakuula läheiseen puistoon ja riehuttu itsemme hikeen. Kärrynpyörien ja kuulailun ohella puistossa voi hyvin esim. askelkyykätä, punnertaa (vaikka sillassa) tai tehdä noloja pakaraliikkeitä, joista ei mielellään haluaisi kuvia todistusaineistoksi. Mutta kun kerran tuli ihan hieno kuva, niin laitetaan nyt sitten julkiseen levitykseenkin. Kas näin.

puisto4

Eilen intouduttiin treenin jälkeen heittämään kengät pois ja ryhtymään painiin. Ensin seisaalteen, mutta epäreilun pituuseron vuoksi lopulta maassa könyten. Tosi kovaa vääntöä varmaan puolisen tuntia, mutta kyllähän siinä lopulta meitsi hävisi. Tämä ei tosin jäänyt tähän! Painit on nyt sovittu puistotreenien päätteeksi jatkossakin. Niin kivaa! Painiminen on parasta! Ja kerrankin olen löytänyt painikaverin, jota ei satu ja joka jaksaa vääntää takaisin. Olen onnellinen.

Missä puistoissa te olette treenailleet tänä kesänä? Onko koirien/hanhien ulosteettomia suosituksia?

Kommentit (5)
  1. Riehuminen on parasta ja just se kun kumppani tykkää kans painia 😀 Vielä ei olla uskaltauduttu oman kämpän ulkopuolelle painimaan, vaan jokaviikkoiset painit tulee vedettyä olkkarin matolla 😀 Onneksi meillä ei ole enää alakerrassa naapuria, niin ei pitäisi haitata ketään se rymyäminen 😀

  2. Oho se karkas! Mutta nyt aletaan sit tosiaan jo miettiä seinän jättämistä pois:) että kyllä sitä voi vielä vanhempanakin oppia vaikka mitä kunhan vaan haluaa! Ja se tunne kun onnistuu vihdoin on vaan paras!:)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *