Lukijoilleni

Olen satavarma siitä että minulla on maailman parhaat lukijat. Indiedaysille siirtymisen jälkeen (reilu kuukausi sitten) olen saanut vain pari loukkaavaa ja tökeröä kommenttia. Vain kaksi! Tiedän, että negatiiviset hyvinkin loukkaavat kommentit ovat useimmille bloggaajille arkipäivää. Nyt ei siis puhuta kritiikistä vaan asiattomuuksista kuten ”ootpa läski”. Välillä ihmetyttää muiden bloggaajien postausten kommentteja lukiessa, kuinka sydäntämurtavan loukkaavia me homo sapiensit osaamme toisillemme ollakaan…

Ja tiedättekös, minulla ei ole kommenteissa edes suodatinta (ainakaan vielä), mikä on aika yleinen käytäntö blogeissa. Sallin myös anonyymikommentit, eikä sähköpostiakaan kommenttiin tarvitse liittää. Haukkuminen blogissani on siis tehty todella helpoksi! Silti olen saanut vain pari ikävää kommenttia, jotka ovat molemmat tulleet heti blogimuuton jälkeen peräkanaa. Nyt nuo huonosti käyttäytyvät kommentoijat ovat löytäneet tiensä muihin blogeihin. Ehkä blogini sisältö oli liian positiivinen, etteivät he enää keksineet ilkkumisen aihetta 🙂 Luulen myös että blogien aiheet rajaavat ja hiovat lukijajoukon hyvinkin tarkasti. En esimerkiksi usko, että minun kirjakielellä kirjoitettuja pohdiskelevia (joskus pitkiäkin) tekstejä ja tätimäisiä reseptejä jaksaa kukaan 13-vuotias angstaava teini lukea, joten epäkypsät kommentitkin rajautuvat sillä pois.

IMG_9999

Blogini tavoittaa ihan hurjan suuren ikäskaalan! Lukijoissa on myös niitä teinejä, mutta sieltä on rajautunut fiksut, kypsät ja positiiviset teinarit, jotka iloitsevat elämästä. Sitten on tietenkin tämä suurin joukko: nuoriso, joka muutenkin lukee paljon blogeja. Kiva että omaa ikäryhmää ja sitä vanhempiakin kiinnostaa lukea blogiani!

Sitten, hellyyttävintä ja sydäntälämmittävintä ovat äidit, jotka tekevät ruokiani jopa alle vuoden ikäisille lapsilleen! (Tietty pienillä sovellutuksilla kuten jättäen suolan ym. pois) En tiedä pitäisikö itkeä vai halata kaikkia vastaantulevia, kun joku ihana äiti kommentoi, kuinka lapset tykkäsivät jostain leipomuksestani kovasti. Se on niin arvokasta. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka otettu olen siitä, että niinkin tärkeä henkilö kuin kasvava lapsi (ja välillä nirso myös) tykkää minun resepteistäni! Lapsenahan ne ruokailutottumukset opitaan. Ja totuus tunnetusti tulee lasten suusta! Fiksuja äitejä ja kasvattajia siis löytyy myös lukijoista!

Eikä pidä tietenkään unohtaa keski-iässä olevia tai jopa keski-iän ylittäneitä lukijoita! Te todella todistatte minulle sen, että tällä blogilla on jotain pidemmän tähtäimen tarkoitusta, ja että sen sanoma on ajaton ja trendeistä riippumaton. Toki varmasti esim. muotiblogejakin lukee jo nuoruutensa yli astuneet ihmiset, mutta omalla kohdalla yllätyin tästä lukijaryhmästä kovasti, ja arvostan teitä todella paljon.

IMG_0026

IMG_0024

Erityismaininnan saa vielä pieni lukijajoukko, nimittäin miehet. Aluksi blogiani luki SELKEÄSTI vain ja ainoastaan naiset. Kommenteissa ei tullut esiin miehiä (tai ainakaan kukaan ei tunnustanut…), eikä silloisen Bloggerin lukijoissakaan silmiin pistänyt yhtäkään miehen nimeä. Nykyään ilahdun aina silloin tällöin kun kommentin lähettäjänä on Ville tms. Hauskaa, että tekin olette löytäneet blogiini, vaikka miehet ylipäätänsä lukevat aika vähän blogeja (MIKSI?!).

Haluan kiittää teitä kaikkia uskomattoman ihanista kommenteista. Olette niin fiksuja ja oivaltavia! Vaikka tämä postaus onkin rakkauskirje lukijoilleni, on kaikilla asioilla kuitenkin kääntöpuolensa. Haluaisin ottaa esille erään pienen asian, joka vaikuttaa ajoittain ehkä hieman negatiivisesti bloggaamiseeni.

IMG_0089

En ole reseptikone. Minusta on jotenkin ihanaa, että jotkut kommentoijat uskovat minun todella ”taikovan” reseptit 😀 En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta minun täytyy kertoa teille, että olen ihminen. Olen samanlainen ihminen velvollisuuksineni ja omine harrastuksineni kuin tekin. Siispä kommentit tyyliin ”Missä viipyy reseptipostaukset? :(” saavat minut ahdistumaan. Reseptipostauksia tulee yksinkertaisesti sitä mukaan, kun keksin uusia reseptejä! 😀 Kaikki reseptit ovat luovan työn tulosta, ja luova työ tarvitsee inspiraation, monia testauskertoja ja vielä sen postauksen tekemisen! Voisin arviolta heittää, että yhteen reseptipostaukseen on käytetty vähintään 10 tuntia aktiivista aikaa. (Sisältäen ideoinnin, kaupassakäynnin, ensimmäisen vedoksen, toisen vedoksen, kolmannen vedoksen, kuva-asetelman laatimisen, kuvien ottamisen, kuvien muokkaamisen, tekstin kirjoittamisen).

Yhden reseptin luominen jakaantuu monelle eri päivälle, sillä toteutan eri vedokset yleensä eri päivinä, ja haluan useasti maistaa ”valmista” leipomusta vielä seuraavana päivänä ollakseni varma siitä. Viikko yhden reseptin parissa touhuilua ei ole yhtään liioiteltu. Joskus vedokset myös jäävät puolitiehen eikä reseptistä koskaan tule valmista.

IMG_0053

Joten please, ihmiset! Mitä enemmän ahdistun ja koen paineita reseptien postailusta, sen epätodennäköisemmäksi inspiroituminen ja halu koko touhuun muuttuu. Vaativilla kommenteilla voitte oikeastaan vain pahentaa tilannetta, mutta ette juuri nopeuttaa. Joten pyydän, olkaa kärsivällisiä, reseptejä kyllä tulee maailman hamaan loppuun asti! Niin kauan kuin henki minussa pihisee, saatte nauttia resepteistäni, joten ei hätää 🙂

Löydän painostavista kommenteista kuitenkin myös sen positiivisen puolen. Ihanaa, että te todella haluatte niitä reseptejä ja odotatte niitä! Kiitos siitä.

IMG_0054

Mutta jotta noudattaisimme kritiikin hampurilaismallia, näytän teille lopuksi vielä viime aikojen hellyyttävimmän kommentin. Anonyymikommentti, joka toi minulle niin hyvän mielen ja liikutti. Välillä sitä oikein säikähtää kun tajuaa, että oon oikeasti KONKREETTISESTI jollain tavalla teidän lukijoiden elämässä. Vau.

Moikka! Oot kyllä ihan supernainen ku oot tälläsenki herkkupyllyn saanu käännytettyy terveellisemmäksi! Mulla loppuu vasta huomenna kirjotukset italian kirjallisen osan jälkeen, ja olin jo hyvissä ajoin suunnitellu, että teen tätä mutakakkuu ja suolasta piirakkaa (tottakai sun reseptillä) sinne evääksi, koska eväillä pelleily on kirjotusten ainoo hauska osio. No sitten en ehtinykkään päivän aikana mutakakkuilla ja menin pettyneenä ja kukistettuna nukkumaan. Kahentoista aikaan nousin sängystä ja päätin, että en voi kirjottaa sanaakaan jos ei mulla oo kaisaminnin mutakakkua. Nyt voitonriemuisena ja tyytyväisenä voin mennä vihdoin nukkumaan muutaman tunnin ennen koetusta, mutakakut visusti jääkaapissa. Hurraa! 🙂

– Anonyymi

IMG_0055

<3

Kommentit (60)
  1. Moi! Tahdon jakaa oman kiitokseni. Mulla on jo pitkään roikkunut vyötäröllä sellainen ~14 ylimääräistä kiloa, joista on ollut tarkoitus päästä eroon jo pari vuotta.
    Mulla todettiin vajaa 3kk sitten vilja-allergia joka lopulta pakotti miettimään että nyt viimeistään on muutettava syömisiä.
    googlasin masennuksissani (yhyy ei koskaan enää kakkuherkkuja) ruokablogeja ja tadaa törmäsin the good morningiin.
    nyt 3kk myöhemmin kiloja on pois jo 10 ja vilja-allergia kurissa, sekä into kokkaamiseen terveellisesti huipussaan.
    kiitos siis <3

    1. Vau!! Huippua kuulla! 🙂 Kiva että kommentoit ja tsemppiä kaikkeen, keep it up girl!

  2. Kiitokset kivasta blogista täältäkin! Tykkään positiivisesta asenteestasi ja toki resepteistä myös.

    Tähän mennessä kokeiluun asti on päässeet karut puuroleivät. Lapset (4 ja 6) eivät suostuneet pienen murusen jälkeen maistamaan, mutta minä (30) ja mies (31) syötiin mielellämme.

    Itse en juuri kokkaile, mutta harkinnassa on esimerkiksi kesäkurpitsalasagne ja jotain suklaista tekisi myös mieli kokeilla. Eli minun puolestani ei tarvi kiristää reseptitahtia kun kokeilematta on vielä niin paljon 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *