Mielipiteeni veganismista

Jostain syystä saan mitä kummallisimmissa käänteissä säännöllisin väliajoin saman kysymyksen: mitä mieltä olen veganismista? Abouttiarallaa kaikkia ruokavalioita on kyllä tullut kokeiltua ja tässä sitä ollaan, sekasyöjänä. Miksi olen kaiken kokeilemani jälkeen päättänyt olla menemättä mihinkään tiettyyn ruoka-uskontoon?

Mitä veganismiin tulee, niin mielestäni lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömisen vähentäminen on vain ja ainoastaan hyvä juttu, niin yksilölle itselleen kuin globaalistikin. Onhan se hullua, että syömme parhaillaan viidesti päivässä lihaa/eläinperäisiä tuotteita. En usko että olemme aikojen alussa saaneet viisi kertaa päivässä pedon kiinni, enkä varsinkaan usko että nykyisin syömämme tehotuotettu brutaalisti kasvatettu & kitunut & teurastettu kana on sitä, mitä olemme tottuneet syömään ja mikä saa kehomme voimaan hyvin. Maitotuotteet on taas ihan eri stoori ja niitä en käytä hirveästi lähinnä terveydellisistä syistä.En myöskään usko sellaiseen kukkahippeilyyn, että vain koska olemme tietoisempia kuin muut eläimet, meidän ei tulisi syödä niitä. Iso syö pienemmän, nopeampi hitaamman, voimakkaampi voimattomamman, nokkela tyhmemmän. Se on luonnon laki ja perustavanlaatuinen elämän kiertokulku, mikä lähtee itseasiassa todella pyhästä ja rakkaudellisesta paikasta. Se lähtee luonnosta. Me olemme eläimiä ihan yhtä lailla kuin eläimetkin. Tuolla logiikalla ajateltuna on siis täysin luonnotonta, että koemme olevamme jotain ”yli-eläimiä”, joiden on täysin ok tarhata muita eläimiä ja laittaa heidät lisääntymään vain koska olemme tottuneet syömään leivän päällä leikkelettä, joka ei muuten edes maistu siltä alkuperäiseltä lihalta, vaan pakkauskaasulta, suolalta ja e-koodeilta, joiden tarkoitus on synnyttää meille addiktio siihen.

Yksi mielenkiintoinen ajatus liittyen lihansyöntiin on muuten että syö vain niitä eläimiä, jotka pystyisi itse tappamaan. Eräs kaverini kertoi maailmalla matkustellessaan nylkeneensä kanan paljain käsin. Se oli jokin heimorituaali. Hän on nykyään vegaani, mutta sanoi kanan nylkemisen olleen yksi voimakkaimpia kokemuksia. Haluaisin kokea jotain samanlaista. Olemme niin vieraantuneita siitä, mistä liha ylipäätään tulee. Räpiköivän kanan niskoja naksautellessa voisi testata itseään, omaa maskuliinista puoltaan ja päästä kokemaan jotain, mikä on täysin modernin maailman ulkopuolella, mutta evoluution mukaan täysin meille täysin linjassa. Huh, siitä saisi upeaa perspektiiviä lihansyöntiin. Joskus vielä…No, vegaaniuteen liittyen mielipiteitä on monia, mutta uskon, että jokainen meistä pärjäisi ainakin vähemmällä eläinperäisten tuotteiden käytöllä. Tarkoitan, että ei siitä ainakaan mitään haittaa ole ihmiselle syödä enemmän vegeä. Jos on erityisen tietoinen omista veriarvoista ja eri ruokien sisältämistä vitamiineista, aminohapoista ja hivenaineista, niin on mahdollista voida täydellisen hyvin jopa kokonaan ilman eläinperäisiä tuotteita. Mikäli siis haluaa rajoittaa ruokavaliotaan.

Itse suosin eläinperäisistä tuotteista luomumunia, luomuvoita, jotain hyvä juustoa, kalaa ja riistaa. Syön myös jonkin verran luomujauhelihaa ja kanaa. Täytyy myöntää, että syyni vähentää tehotuotettua lihaa ei niinkään ollut globaali kriisitilanteemme, vaan helpommin ymmärsin sen ongelmallisuuden individualistisesti – energiaan liittyvänä asiana. Uskon, että vapaana metsässä elänyt, rakkaudella, kunnioituksella ja upealla maskuliinienergialla ammuttu hirvi tekee ihmiselle hyvää, kun hän syö sen. Hän syö hirven vapauden, luonnossa liikkuessa muovautuneet upeat lihakset ja luomuravinnolla ruokitun, stressittömän, terveen ruumiin. Samoin uskon, että syödessäni ahtaissa oloissa kitununeen, lääkkeillä huumatun, lihotetun ja elävältä nyljetyn eläimen syön itseasiassa sen eläimen kärsimyksen ja stressin. Uskon, että se stressi, tuska ja välinpitämätön rakkaudeton kasvatus siirtyy jossain määrin siirtyä minuun lihan kautta. Yksi ystäväni, joka aistii herkästi energioita, sanoi tuntevansa olonsa huonommaksi välittömästi syötyään tehotuotettua lihaa.Tämä on nyt hieman off-topic, mutta saman ilmiön voi kokea ilman, että toista tarvitsee edes kirjaimellisesti syödä. Sen kokee jo muuten vain läheisessä kontaktissa, esim. seksissä toisen kanssa. Uskon, että ”yhtyessämme” toiseen ihmiseen, yhdymme hänen energiaansa. Seksi on tällöin aika voimakas tapa vaihtaa energiaa ja antaa energioiden vuorovaikuttaa. Siksi kannattaa kiinnittää huomiota myös jonkin verran siihen, ketä päästää vaikuttamaan omaan energiaansa ulkoisesti.

No niin. Takaisin veganismiin. Veganismissa ei oikeastaan ole minun mielestäni mitään muuta vikaa, kuin loppuliite ”ismi”. Vegaani, paleo, kasvissyöjä, gluteeniton, maidoton… nämä kaikki ruokavaliothan perustuvat tiettyjen ruoka-aineiden demonisointiin ja poistamiseen, ei niinkään uuden paremman lisäämiseen. Aina kun poistamme jotain, pienennämme ajatteluamme ja perspektiiviämme. Kun lisäämme, me laajennamme ajatteluamme ja perspektiiviämme. Emme tällöin keskity vastustamiseen, vaan uusien siistien juttujen löytämiseen, jolloin huonommat jutut tippuvat kyllä itsestään pois. Mielestäni ruuan, ravinnon ja syömiskokemusten täytyy olla runsaita, elämää juhlistavia, monipuolisia ja lähtöisin aidosta vapaudesta nauttia kaikesta siitä, mitä maapallo meille tarjoaa.
Eletään rennosti, hauskaa pitäen ja itseämme rajoittamatta, mutta muistetaan myös kunnioittaa maapalloa ja muiden eläinten vapautta. <3

Kommentit (14)
  1. Hei! Näin aluksi haluan sanoa että lähden ihan hyvässä hengessä kommentoimaan eikä tarkoitus ole mitenkään nipottaa/kitistä/pahaa mieltä aiheuttaa, vaan halusin tuoda toista näkökulmaa postauksessa esitettyihin asioihin. Oon monta vuotta ollut sun lukija joten tiedän että pystyt suhtautumaan järkevästi asioihin 🙂 Mun kommentti lähtee ehkä vähän rönsyilemään eikä varmaan ota mitään rakentavaa kantaa itse postauksen perimmäiseen aiheeseen. Tarkoituksena on vaan pohtia tuota ’tehotuotanto’ sanaa, joka itsellä särähtää korvaan puhuttaessa suomalaisesta maataloudesta. Tehotuotantoa on toki maailmassa olemassa, sitä on turha kieltää, mutta suurin osa siitä tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella, esim. Yhdysvalloissa, Brasiliassa, you name it. Siellä eläin on ihan oikeasti tuottava yksikkö ja pelkkä numero (poikkeuksia tietenkin on, eivät kaikki maatilat ulkomaillakaan ole jättikokoisia). Jos Suomen maataloutta lähdetään vertaamaan näihin maihin, ei jää yhtään epäselväksi missä maassa eläinten olot on valvotumpia ja lainsäädäntö tiukempi. Suomessa näitä asioita ihan oikeasti kytätään, eläimiä ei saa summassa lääkitä antibiooteilla, rehuista otetaan näytteitä ja esim. niiden ravintoarvoista pitää olla tarkasti selvillä. Eläinlääkäri tekee tarkastuksia, joskus ihan ilmoittamatta, ja valvoo eläinten oloja sekä tiloilla että teurastamoissa.

    Olen koko ikäni maatilalla asunut joten tiedän mistä puhun. Sanon tämän silläkin riskillä että kuulostan ylimieliseltä. Monilla on sellainen käsitys että esim. lehmiin pumpataan hormoneita jotta ne kasvaisivat ja lypsäisivät enemmän, ja että niitä lääkitään antibiooteilla ilman syytä. Tätä tapahtuu varmasti ulkomailla mutta ei Suomessa. Eläimiä lääkitään vain tarvittaessa ja kaikki lääkkeet on eläinlääkärin takana. Ja eläinlääkärihän ei niitä määrää jos ei ole oikea tarve. Jos kuitenkin lehmälle tulee vaikkapa bakteerin aiheuttama kuumeinen utaretulehdus, antibiootit on melkein pakko määrätä jos haluaa lehmän selviävän hengissä. Oikein rajusta tulehduksesta voi syntyä verenmyrkytys joka pahimmassa tapauksessa vie eläimen mennessään ja sanon nyt suoraan että mistään tuskattomasta kuolemasta ei ole kyse. Noin pahaan tulehdukseen ei auta muu kuin antibiootti. Kyllähän ihmistäkin hoidetaan lääkkeillä jos oikein sairaaksi tulee, eihän esim. sairasta lastakaan jätetä kitumaan jos on vaikka joku bakteerin aiheuttama tulehdus.

    Jos/kun antibioottikuurin lehmälle joutuu määräämään, maitoa ei (tietenkään) lypsetä tankkiin eikä lähetetä meijeriin vaan se laitetaan viemäriin. Eräs ystäväni kysyi kerran kirkkain silmin että onkohan noissa kaupan maidoissa paljon antibiootteja? Tuntui siltä kuin matto olisi vedetty jalkojen alta ja mietin että kuinka monella on nykyään sellainen käsitys että kaupan hyllyilla makaavat maitotölkit sisältävät lääkejäämiä. Sellainen ei Suomesa vaan ole mahdollista. Antibioottikuurin jälkeen on nimittäin voimassa ns. varoaika joka pitää odottaa ennen kuin maidon lähettämistä meijeriin voi kuvitellakaan. Varoajan pituus riippuu lääkkeestä, yleensä se on 7 vuorokaudesta jopa pariin-kolmeen viikkoon. Varoajan jälkeen maitoa ei saa summassa lähettää meijeriin, vaan siitä otetaan tilalla antibioottikoe. Jokaisella tilalla on olemassa sellainen pieni lämpöhaudekone, ikään kuin ”minilaboratorio” jolla antibioottikoe tehdään. Jos tulos on positiivinen, lehmää lypsetään edelleen erilleen ja maidon erottelua ja testaamista jatketaan kunnes lääkejäämiä ei enää ole. Ja mikä tekee tästä systeemistä aukottoman on se että jokaisesta autokuormasta joka meijerille saapuu otetaan myös antibioottikokeet. Koska ihminen on erehtyväinen olento, antibioottimaitoa pääsee joskus erehdyksen kautta tankkiautoon saakka. Tämä pilaa koko kuorman mikä tarkoittaa sitä että jopa kymmeniä tuhansia litroja joutuu kaatamaan pois. Tuottaja on rahallisesti vastuussa koko kuorman pilaamisesta eli kukaan ei tahallaan antibioottimaitoja tankkiin lypsä. Mun pointti oli nyt se että kaupan maidoissa – suomalaisissa – ei todellakaan ole antibioottijäämiä, ja sama pätee suomalaiseen lihaan. Samat varoajat sielläkin pätee, eli eläintä, oli se sitten sika, broileri tai nauta, ei saa lähettää teurastamoon kesken lääkekuurin/varoajan.

    ”Samoin uskon, että syödessäni ahtaissa oloissa kitununeen, lääkkeillä huumatun, lihotetun ja elävältä nyljetyn eläimen syön itseasiassa sen eläimen kärsimyksen ja stressin. Uskon, että se stressi, tuska ja välinpitämätön rakkaudeton kasvatus siirtyy jossain määrin siirtyä minuun lihan kautta. Yksi ystäväni, joka aistii herkästi energioita, sanoi tuntevansa olonsa huonommaksi välittömästi syötyään tehotuotettua lihaa.”

    Ikinä en ole tuntenut pahaa oloa sun postauksia lukiessa, mutta tämä lausahdus otti kyllä helvetin koville, siitä huolimatta että saatoit kirjoittaa tuon vähän tarkoituksella kärjistetysti. Koko elämäni maatilalla kasvaneena voin ihan rehellisesti vakuuttaa että ei me niitä eläimiä ahtaissa oloissa kituuteta, huumata lääkkeillä eikä todellakaan nyljetä elävältä. Oletko kuulut sanan stressiliha? Sen saa aikeiseksi sillä että eläin teurastetaan stressaantuneena. Adrenaliini/muut stressihormonit ihan oikeasti maistuvat lihassa, joten senkin perusteella eläimen lopetuksesta tehdään mahdollisimman nopeaa/stressitöntä. Eikä niille täällä tilallakaan tahallaan stressiä ja tuskaa aiheuteta eikä kohdella välinpitämättömästi. Miksi kohdeltaisiin? Tämä työ on meille enemmän kuin on työtä, minulle ainakin elämäni suurin intohimo. Itse teen kaikkeni että eläimillä on hyvät oltavat ja mikään ei korvaa sitä tunnetta kun näkee ja tietää että on kaikkensa tehnyt että eläimet voivat hyvin ja ovat terveitä. Ja kyllä sen niistä lehmistä näkee että ovatko ne tyytyväisiä. Ei ketään huvita kituvia ja sairaita eläimiä hoita, jo pelkästään näin ihmisnäkökulmasta ja työssäjaksamisen näkökulmasta katsottuna. Tästä hommasta ei pääse eläkkeelle vasta kun yli kuusikymppisenä. Jos tämä työ olisi pelkää eläinten kiusaamista ja tuskan aiheuttamista, ei tätä kukaan jaksaisi vuosikymmeniä tehdä. Tätä työtä tehdään kuitenkin arjen lisäksi viikonloput, joulut ja juhannukset läpeensä. Ei eläimet piittaa vaikka on sunnuntai, aamulla ne odottaa sinne hoitajaa yhtä lailla kuin muulloinkin.

    Tuo ’tehotuotanto’ sana on sellainen jota toivoisin viljeltävän vähemmän. Kuten aiemmin sanoin, Suomen ’tehotuotanto’ ei ole mitään verrattuna siihen bisnekseen mikä ulkomailla pyörii. Toki tilakoko on Suomessakin menossa suurempaan suuntaan ihan väkisin – mutta tämä ei ole aina tuottajan valinta vaan toimintaa joutuu laajentaa joskus ihan olosuhteiden pakosta. Nykyään pieni maatila ei vain yksinkertaisesti ole elinkelpoinen. Meillä on verrattain pieni tila, ainakin nykyajan mittapuulla katsottuna, ja voin kyllä kertoa että tiukkaa tekee. Viimeisen kahden vuoden aikana on pitänyt hakea vajaa 10 000 lisälainaa ihan vain siksi että saisi toimintaa jatkettua ja eläimet ruokittua. Miten ja millä nuo lainat sitten takaisin maksetaan, siinäpä pulma. Maidon ja lihan hinta on ajettu niin alas että tuottamiseen kuluu joskus enemmän rahaa kuin mitä siitä saa takaisin. Ja aina vaan asiakkaan pitäisi päästä kaupassa halvemmalla ja ruuan pitäisi olla puoli-ilmaista. Kaupassa rynnätään halpojen tuotteiden perässä ja ostetaan ulkomaista – joka on usein juurikin sitä oikeasti tehotuotettua ruokaa josta sitten suomalaista tuottajaa päädytään arvostelemaan. Ja sitten jotkut juoksee ulkomaisen soijan, quinoan ja linssien perässä koska sen on ”ekologista” vaikka ne on tuotu jostain miljoonan kilometrin päästä. Ei noissa edellä mainituissa ruoissa mitään vikaa sinänsä ole – paitsi nyt ehkä soijassa. Joskus niitä jopa itsekin syön, mutta vastapainoksi syön myös Suomessa tuotettua ruokaa jonka tiedän ihan oikeasti puhtaaksi ja josta menee edes se pieni ropo sinne suomalaisen tuottajan taskuun.

    Halusin vaan nyt ihmisten tietävän että kyllä me niistä eläimistä parhaamme mukaan huolehditaan eikä niitä mitenkään rakkaudettomasti/välinpitämättömästi kasvateta. Jos joku ei juo maitoa/syö lihaa koska elimistö ei kärsi niin se on ok. Jos joku ei juo maitoa/syö lihaa koska ne maistuu pahalta niin se on ok. Jos joku ei juo maitoa/syö lihaa koska ei halua syödä eläimiä/eläinten tuottamaa eritettä tai jos siitä tulee paha mieli niin sekin on ihan todella ok. Nämä päätökset perustuvat johonkin periaatteeseen tai mielipiteeseen ja sellaista pystyy arvostamaan. Mutta jos joku sanoo ettei syö lihaa tai juo maitoa koska eläimiä rääkätään, nyljetään elävältä tai muuten vaan kiusataan, niin se saa kyllä mulla veren kiehumaan. Koska tämä ei perustu mihinkään syvempään elämänkatsomukseen tai muuhunkaan filosofiaan, vaan ihan selvään panetteluun ja valheeseen.

    Tulipa purkaus, mutta toivottavasti sain nyt tarkoitusperäni tarpeeksi selvästi esitettyä. Ja toistan tuon minkä alussakin, eli en ole kenenkään mieltä lähtenyt pahoittamaan vaan halusin tuoda sellaisen henkilön näkökulmaa joka maatalousalaa tuntee ja tietää että miten nämä jutut täällä oikeasti pyörii. Jokaisella saa olla omat aatteensa ja mielipiteensä kunhan ne perustuvat faktoihin ja todellisuuteen eikä mihinkään Oikeutta Eläimille -järjestön kärjistettyyn propagndamateriaaliin, joka on saatu loppuunpalaneiden maanviljelijöiden laiminlyödyltä maatilalta. Toivon todella että luet tämän (vastata ei ole pakko jos et halua) ja minulta saa myös kysyä jos on jotain viljelyyn/eläinten oloihin liittyviä kysymyksiä! 🙂 Ja kurkatkaa joskus tuollaiseen fb-ryhmään kuin ”avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta”, siellä on ihan tavallisia suomalaisia eläintenhoitajia/tuottajia jotka postaa arjestaan kuvia. Eivät siis ole mitään puunattuja/kiillotettuja/ennalta suunniteltuja tilanteita vaan jokapäiväistä maatilan arkea. Mukana on sekä luomutuottajia että näitä ”tehotuottajia” eli tavanomaisia tuottajia. Pitää muistaakseni pyytää ryhmään pääsyä jos haluaa vaikka kysyä tai kommentoida, suosittelen!

    1. Ex-Maatilalainen
      11.12.2017, 18:22

      Kiitos tästä kommentista. Olen itsekin maatilalla kasvanut, ja monesti olen joutunut kuuntelemaan, kuinka tuskin koskaan maatilalla käyneet vegaanit kertovat, kuinka asiat muka toimii. Arvostan kasvissyöntiä, mutta tuntuu, että monilla on vääristynyt kuva suomalaisesta lihantuotannosta. Olen itsekin joitain ”kauhuvideoita” maailmalta katsonut, eikä nämä kauhukuvat vastaa omaa, suomalaista kokemustani ollenkaan, vaikka olen paljon tiloja nähnyt, ja yhdellä asunut.
      Sanottakoon vielä tähän loppuun, että syön kasvipainotteisesti, maitotuotteita ja lihaa ehkä kerran viikossa. Silti harmittaa mustamaalaus Suomen maatalousyrittäjiä kohtaan.

  2. Huippua, että kirjoitit tästä. Olen itse miettinyt pitkään ja kokeillut eri juttuja, että mikä toimisi minulla parhaiten ja mikä ei. Yksi päivä päätin, että nyt alkaa eläminen vegaanina. Huomasin, että kun olin kotona ja kaapissa oli turkkilaisen jogurtin jämät, ajattelin, että ”no aloitan huomenna, tämä muuten pilaantuu tänne”. Ahdisti, koska taas olin aloittanut rajoittaa elämääni, sillä pari vuotta sitten syömisen kanssa oli vähän vakavampia ongelmia. Päätin, että en ala vegaaniksi. En ala yhtään miksikään. Olen vain oma itseni, ja teen valintoja, jotka tuntuvat oikeilta.

    Tämä ajatuksesi energiasta vaikutti minuun. Oi vitsi, tätä olen hakenut mutten vain ole itse sitä tajunnut! Varmasti täysin vegaanina energianvaihto olisi erittäin puhdasta, mutta olen itsekin toitottanut monta kertaa ihmisen olevan loppujen lopuksi eläin muiden joukossa, ja kuten kirjoitit, luonnossa toimii luonnon lait. Niin ollen en halua rajoittaa itseäni, koska koen sen laukaisevan menneisyyden ongelman uudestaan, vaan valitsen vaihtoehdoista sen, joka tuntuu hyvältä. Tämän vuoksi maitotuotteiden syönti tuntuu pahalta, sillä tuntuu, että varastan maitoa vasikalta, joka joutuu sitten kärsimään.

    Nyt kun kirjoitin tämän, aloin miettimään että viime päivät olen syönyt hyvinkin kasvipohjaisesti. En rajoittanut itseäni millään tavalla, vaan tein valintoja, jotka tuntuivat hyvältä. Rajoittaminen ei siis ainakaan minun kohdallani toimi. Kiitos Kaisaminni, että autoit tajuamaan tämän!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *