Milloin sanoa kyllä?

kaisaminni-2.jpg

Kyllä-sanasta. Siitä miten aina kannattaa tehdä, ennen kuin mieli keksii sata syytä, miksi ei kannata. Hetkeen tarttumisesta ja kyllän sanomisesta puhtaasta uteliaisuudesta. Kyllän sanominen ilman odotuksia – ihan vain koska eletään.

Kyllä tulee nimenomaan sanoa aina suhteessa siihen, miten ja milloin sanoo ei. Jos sanoo kaikelle kyllä, voi päätyä seikkailusta toiseen, mutta myös kadottamaan oman äänensä ja puhtaimman, alkuperäisen halunsa kyllään. Voi päätyä tilanteisiin, joissa ei halua olla ja joissa joutuu katumaan kylliään. Kyllä menettää merkityksensä ilman eitä, samoin kuin kauneus menettää merkityksensä ilman rumuutta, kesä ilman talvea, naiseus ilman miehuutta. 

Kaisaminni.jpg

Kyllän sanominen on erityisen ajankohtaista kesäisin. Luonnon elinvoima omalla hetkellisyydellään, valoisuus ympäri vuorokauden ja autuus omassa kehossa tekee kyllästä luontevaa ja houkuttelevaa. 

Viime kesänä kokeilin kyllää kaikkeen. Se oli omalla tavallaan maaginen kokemus, mutta välillä hyvin uuvuttava. Ja kyllä, päädyin paikkaan, missä en halunnut olla. Tänä kesänä harjoittelen tasapainoa. Se tasapaino on sellainen, että 80% kyllää ja 20% eitä. Tai itseasiassa toimin tilanteen mukaan. Jos ehdotukset (ihmisten ja maailmankaikkeuden) ovat ihan paskoja, ei kyllää tarvitse sanoa. Harvemmin ne tosin ovat näyttäneet olevan.

Kaikista parasta kyllässä on se, että kun sen kerran sanoo, on helppo sanoa se uudelleen. Ei-kierteeseenkin voi jäädä, mutta se on huomattavasti kolkompi tie. Säästetään ei talveen.

Kommentit (8)
  1. Hyvää keskustelua! Musta on aina hyvä, että asioista voidaan keskustella vaikka ollaankin eri mieltä. Eihän kaikeseta samaa mieltä oleminen olisi edes mahdollista? Muutenkin vierastan sitä, että olisi vain yksi totuus. Minun mielipiteet eivät ole mikään totuus, vaan näkökulmani näissä puitteissa, joihin olen syntynyt ja niiden kokemusten siivittämänä, mitä olen kokenut. Ja mielipiteetkin voivat vaihtua tosi nopeastikin, mikäli joku argumentoi kantansa hyvin. Tuo lause sananvapaudesta myös on tosi hyvä. 

  2. Mua taas ahdistaa tuo, että tätä sukupuolihommaa on kommentoijien pakko kritisoida joka paikassa. Kohta kukaan ei uskalla kirjoittaa ajatuksiaan, sillä pelkää juurikin tuota loukkaamista.Näistä asioista pitää keskustella, mutta välillä tuntuu että asioita kyseenalaistava saa hirveän viharyöpyn niskaansa. Minusta kaikilla on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan se ei painu vihan/seksismin/rasismin puolelle.

    Sitten ihan asiasta kukkaruukkuun. Kaisa, löysin sun blogin viime syksynä ja ilahduin. Pitkästä aikaa kiinnostava blogi! Tykkään tavastasi kirjoittaa, vaikken oo kaikesta samaa mieltä. (Eikai aina kuulukaan olla) Nyt kun oon ollu pakkolevossa jalan takia (korkkareissa EI kannata juosta skumppapäissään portaita) niin oon ehtinyt lukea vanhempiakin postauksia. Oot ihan huikee!! Toivottovasti jatkat vielä pitkään 🙂

    1. Kyllä! Seuraan Suomea ulkopuolelta ja tapahtumia siellä, ja ihmettelen kuinka siellä joka asiasta nykysin loukkaannutaan ainakin netin perusteella! Kellään ei tunnu enää olevan oikeutta sanoa omaa mielipidettään, edes omassa blogissaan, ilman että joku heti repii herneen nenään ja katsoo asiakseen siitä ’raivostua’, hullua! : D

      Vähän vois relata ja antaa ihmisten pitää mielipiteensä? Sekin on hassua että yleensä nämä ’raivostujat’ ovat todellakin vähemmistö, mutta heidän pillinsä mukaan nykysin tanssitaan näemmä. Ei voi käsittää mut ehkä mun ei tarvikaan, seuraan vaan sivusta 😉 Ja tämä vaan yleispätevästi oma mielipiteeni, jos se sallitaan haha, ei ollut kohdistettu kenekään kommentointiin tässä blogissa.

      1. Tuomas Enbuske kirjoitti ”Sananvapaus tarkoittaa, että saat sanoa sanottavasi kenenkään sitä ennalta estämättä. Sen jälkeen on seurausten vuoro.” (IL 8.6.2018)

        Jos mielestänne ihmisten kuuluu saada pitää mielipiteensä, antakaa muiden loukkaantua ja jättäkää sen kommentointi pois. Ei se ole raivostumista tai sitä että ”kun enää ei saisi sanoa mitään”. Tottakai saa, mutta kannattaa miettiä ja ymmärtää myös muiden maailmaa. Tottakai kukin saa blogissaan kirjoittaa ajatuksiaan, on vain hämmästyttävää miten toisen loukkaantumisesta tai hyvän sävyisestä vastakkainasettelusta jaksetaan kohista ja puhua, kuinka enää ei näytä olevan oikeutta käsitellä asioita rauhassa. Miksi kommenttien edes pitäisi olla bloggauksen kanssa samalla linjalla? Ei miksikään.
        Erittäin tärkeä taito on osata keskustella ja eläytyä toisen kokemukseen ajatuksenkin tasolla. Ei tarvi hyshysmeininkiä, vaan ymmärrystä. Vaikka se kuinka jonkun silmään näyttäisi tarpeettomalta vähemmistön pillin mukaan tanssimiselta.
        Kyllä, prosessoin asioita ja asetun sen puolelle, jota jollain tasolla sorretaan tai vähätellään.

        1. Niin ja vaikka onkin sananvapaus, on myös puhujan vastuu. Sananvapaus ei tarkoita oikeutta vähätellä ja nimitellä, tai perseillä. Kunnioitus on enemmän kuin toivottavaa, missä tahansa yhteyksissä.

        2. Juu, mutta kun nämä asioista ’loukkaantumiset’ ovat myöskin vain mielipiteitä, eivät mitään totuuksia, ja siten niitäkin saa tasapuolisuuden nimissä kommentoida takaisin. Se muiden ymmärtäminenkin olisi hyvä ulottaa koskemaan molempia osapuolia, myös sitä osapuolta jonka jutuista ’loukkaantuu’. Asioilla kun on aina vähintään kaksi puolta ja yhtä totuutta harvemmin on olemassa. Peace.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *