Minkälaista paskaa saisi olla?

Moni (käytän muuten hyvin usein sanaa moni tarkoittaessani lähinnä itseäni) nuori – ja miksei tietysti vanhakin – saattaa elämänsä aikana miettiä, että mikä oikein on minun juttuni. Ei kovin helppo kysymys.

Kaikki meistä eivät ole syntyneet perheeseen, jossa meille on tehty heti vauvana selväksi, mikä meistä tulee ja mikä meidän tehtävämme on täällä maailmassa. Vapaus omaan elämään luo hirveästi valinnanvaraa ja ihan hirveästi tuskaa. Olen niin monet kerrat istunut alas ihmisen kanssa, joka ei vain tiedä, mitä tekisi. Moni asia kiinnostaa, ja jotain on jo lähdetty tekemäänkin, mutta sitten se on jäänyt kun on tullut vastoinkäymisiä.

kaisaminni-9.jpg

Kaiken innostavan tekemisessä ja tekemiseen ryhtymisessä on oikeastaan kyse yhdestä asiasta. Se ei ole se, että mikä minua kiinnostaa. Se on pikemminkin se, että mikä minua kiinnostaa niiiin paljon, että olen valmis ottamaan vastaan kaiken sen mukana mahdollisesti tulevan paskan. Koska rehellisesti – kaikki tekeminen täällä maailmassa tuo mukanaan pienen kasan paskaa. Paskalla on hyvin monta eri olomuotoa ja täten on erittäin olennaista löytää itselleen parhaimman makuinen paska.

Elizabeth Gilbert puhuu shit sandwichista, joka täytyy syödä. Hänen rakkautensa on kirjoittaminen, ja sen mukana tuleva shit sandwich oli kuusi vuotta kestäneet hylkäyskirjeet hänen lähettäessään tuotoksiaan kustantajille. Kuusi vuotta. Se ei ole kovin pitkä aika, jos tietää, että sen päässä odottaa palkintona menestys. Mutta se alkaa tuntua varmasti pitkältä viimeistään parin vuoden jälkeen, jos ajankäytölleen ei ole taattu minkäänlaista menestystä välttämättä ikinä. Ja se on enemmän tai vähemmän jokaisen taidealalla tai yrittäjänä toimivan henkilön shit sandwich, epävarmuus.

Mistä tullaankin siihen kultaiseen elämänohjeeseen; Kun teet sitä mitä oikeasti rakastat, menestyksellä ei ole väliä. Tottakai menestys, palkinnot, yleisön hurraukset tai jopa elannon saaminen (tässä vaiheessa taiteilijat kysyvät, että niin mikä?) ovat jotain, mitä on ihan ymmärrettävää haluta. Mutta itse syy toteuttaa intohimoaan tai kiinnostustaan ei ole halu menestyä, tulla mahtavaksi tai saada siitä rahaa. Omaa juttuaan tekee siksi, että sitä on niin paljon kivempaa tehdä, kuin jättää tekemättä. Joka päivä.

Ihanaa viikkoa! Minä opin juuri rakastamaan tammikuuta ja se tuntuu niin hyvältä. <3

Kommentit (9)
  1. Omantienkulkija
    27.1.2018, 12:18

    Siis mikä kuudes aisti sulla on kun tiedät kirjoittaa aina siitä aiheesta mikä on suunnilleen valvottanut edellisen yön…

  2. Hyvin kirjoitettu Kaisa! (jälleen kerran)

    Olen viime aikoina juuri miettinyt paljon, mitä haluaisin tehdä kaikista eniten. Todella moni asia kiinnostaa. ”Se ei ole se, että mikä minua kiinnostaa. Se on pikemminkin se, että mikä minua kiinnostaa niiiin paljon, että olen valmis ottamaan vastaan kaiken sen mukana mahdollisesti tulevan paskan”. Pohdiskelun jälkeen harva asia kiinnostaa niin paljon, että olen valmis syömään shit sandwichini. Kuvataide on asia, joka on kaiken mukana tulevan paskan arvoista. Tärkeintä löytää syy, miksi teen. Syyn löytäminen on avain menestykseen.

    Simon Sinek on pitänyt erinomaisen puheen siitä, miten menestyvät johtajat ajattelevat. Suosittelen katsomaan!
    Tässä linkki puheeseen: https://www.youtube.com/watch?v=qp0HIF3SfI4&t=28s

    Ihanaa viikonloppua myös sinulle Kaisa! 🙂

    1. Kiitos Inka! 🙂 Vähän sama homma täällä. Olen hiljattain pudottanut paljon juttuja pois elämästäni, mitkä ovat yleisesti ajateltuna ”worth it”, mutta kun olen oikein miettinyt omalle kohdalleni, niin en itseasiassa saa niistä niin paljon irti, kuin olen luullut. Tai miten minulle on uskoteltu.

      Ja hei, tuon puheen olen itseasiassa aiemmin katsonutkin! Kiitos kun linkkasit, teki hyvää katsoa uudelleen. 🙂

      Viikonloppuja sinnekin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *