Minusta tulee seksuaalikasvattaja

Koska yliopisto-opinnoilla, yrittäjyydellä ja vapaa-ajalla jonglööraus ei ollut tarpeeksi haastavaa vuonna 2018 (hehehhee) päätin tietysti aloittaa tämän vuoden alussa erään suurehkon projektin. Nimittäin uuden koulutuksen. Minusta tulee seksuaalikasvattaja!

Aloitan tänään seksuaalikasvattajan koulutuksen Sexpolla. Valmista pitäisi olla joulukuussa 2019. Vaikka tämä koulutus on taas yksi aika dominoiva lisämauste jo valmiiksi mausteiseen soppaan, jota myös elämäksi kutsutaan, tuntuu se tosi luontevalta ja jokseenkin väistämättömältä valinnalta. Ellen olisi hakenut koulutukseen tänä vuonna, olisin tehnyt sen ensi vuonna. Ja mistä minä tiedän, olenko silloin vielä kiireisempi kuin olen nyt? Siispä taon, kun halua on ja homma tuntuu kaikessa päättömyydessään oikealta.

the-good-morning-17.jpg

the-good-morning-18.jpg

Mitä seksuaalikasvattaja tekee? Vaikkapa tätä työtä, mitä juuri tällä hetkellä teen. Siinä missä seksuaalineuvoja ja -terapeutti keskittyy asiakastyöskentelyssään esimerkiksi erilaisten traumojen hoitoon, seksuaalikasvattajan työ on enemmän ennaltaehkäisevää. Se voi olla vaikkapa luennointia, kirjoittamista ja tapahtumatyöskentelyä.

Minulla on jo pitkään ollut haave siitä, että voisimme seksuaalikasvattaa tänne maailmaan eheämpiä ja itsetietoisempia seksuaalisia olentoja. Niin, että kaikilla olisi hyvä olla ja omat rajat – yhtälailla kuin nautintokin – olisi helpommin kommunikoitavissa. Olen nimittäin jo fantasioinut siitä, että pääsisin seksuaalikasvattamaan oman lapsen aivan vauvasta saakka (itse lasta en ole siis odottanut, vaan sitä kasvattamista), kunnes tajusin, että hommaan voisi olla tie ilman sitä lapsen hankkimista. Seksuaalikasvattajana voin tehdä sitä työtä, eikä se rajoitu pelkästään lapsiin, vaan kaiken ikäisiin.

Seksuaalisuus on muuttuvaa. Se ei ole jotain, mikä kerran opitaan, ja sitten siihen ei tarvitse enää palata. Seksuaalisuutemme muuttuu jatkuvasti ja siitä tarvitaan tietämystä lisää. Tästä tulee super super jännittävää ja olen jo nyt ihan super super ylpeä itsestäni että ryhdyin tähän! Lisätään jonglööraukseen siis neljäs pallo ja toivotaan parasta.

Kommentit (9)
  1. Ihanaa! Sä puhut aiheesta niin luontevasti, kivasti ja neutraalisti – susta tulee aivan superhyvä siinä!

    Oisitpa ollut mun seksuaalikasvattajani back in the days. En olisi ehkä niin estynyt kanttura kuin nykyään olen 😀

    1. Kiitos ihana estynyt kanttura sanoistasi! 😀 Tuntuu kyllä niin oikealta valinnalta, mukavaa kuulla että muutkin ovat samaa mieltä!

  2. ”hulluja on muutenkin jo tarpeeksi” Huhhuh, en usko silmiäni. Komppaan ehdottomasti ylempää kommentoijaa ja Kaisaa. Ihmiset tuntuvat niin pelkäävän seksuaalisuus-sanaa, että heti kun puhutaan lasten seksuaalikasvatuksesta, niin eiköhän joku kuvittele, että sillä tarkoitettaisiin jotain irstasta tai jopa perverssiä. Voin näin varhaiskasvatuksen opiskelijana sanoa, että pelkästään tunnekasvatus on jo osa seksuaalikasvatusta. Sekä se, kun vanhempi osoittaa lapselleen tunteita halaamalla ja suukottamalla tätä. Se on tunteiden osoittamista kehollisesti.

    Ja myöskin, kuten ylempänä jo sivuutettiin, seksuaalikasvatuksessa pyritään myös kasvattamaan lapsesta terveellä itsetunnolla ja myönteisellä kehonkuvalla varustettu yksilö.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *