Mistä hitosta tuo sun itsevarmuus kumpuaa?

Pyysin IG:ssä teiltä kysymyksiä. Otsikon mukaisia sain paljon. Ylipäätään saan tätä kysymystä paljon. Siksi ajattelin vastata siihen ihan omalla postauksellaan. Loput, pienemmät ja isommat q&a:n kysymykset myöhemmin!

Itsevarmuuttani voi varmasti pohtia pitkästikin, mutta oikeastaan siihen on yksinkertainen vastaus. Minusta on hirveän raskasta ja turhaa olla kukaan muu kuin oma itseni. Olen niin taloudellinen energiankulutukseni suhteen, etten jaksa esittää mitään. Mikäli yritän olla jotain muuta kuin olen, muutun epäitsevarmemmaksi, sillä olen tuntemattomalla alueella. Minulla ei ole pohjaa, ydintä, johon turvata ja josta ammentaa. Täytyy koko ajan miettiä, että mitenhän tällainen ihminen käyttäytyisi tällaisessa tilanteessa ja mitähän tämä sanoisi. Se on vähän kuin lavalla olemista jossain roolissa. Itsevarmuus tulee itsensä syvällisestä tuntemisesta ja sille rehellisenä olemisesta.

kaisa1net.jpg

Aina kun minulta kysytään, miksi olen niin itsevarma, hämmennyn, sillä minun mielestä olennaisin kysymys on se, miksi joku ei olisi itsevarma. Mielestäni itsevarmuuden pitäisi olla se normi, ei toisin päin. Haha, ja koomisesti kysymyksestä tulee myös väistämättä mieleen vastakysymys, että olisiko sinun mielestäsi minulla jokin näkyvä syy olla olematta niin varma? Tulee heti sellainen olo, että on jotain salaattia hampaassa tai vessapaperia kengänpohjassa. Että minussa on jokin tekijä, mikä ei mätsää itsevarmuuteni kanssa. Itseasiassa jos täysin pureudutaan kysymykseen ”miksi olet niin itsevarma”, niin sehän on pohjimmiltaan toisen itsevarmuuden ansaittavuutta ja validiutta kyseenalaistava kommentti. Eli siis loukkaus, vähättelyä, toisen pienentämistä. Jos siis sen niin haluaa tulkita, mutta toki voidaan pohtia myös sitä, miksi itsevarmuus yleisesti on enemmänkin poikkeus kuin sääntö, eli miksi sen esiintymistä ihmetellään ylipäätään.

Itsevarmuutta ei mielestäni tarvitsisi kenenkään perustella, mutta ymmärrän, että Suomessa se kuuluu asiaan. Meitä ei täällä varsinaisesti kannusteta olemaan itsevarmoja (vrt. vaikkapa amerikkalainen tai venäläinen kasvatus), vaan pikemminkin vaatimattomia. Vaatimattomuus on meillä hyve. Oletamme vaatimattomuutta myös muilta ihmisiltä, sillä olemme itsekin uhranneet itsemme vaatimattomiksi. Mikäli joku ei noudata vaatimattomuuden kirjoittamatonta sääntöä, hän niin sanotusti stand out, eikä kovin positiivisessa mielessä. Hän saa muiden vaatimattomuuden näyttämään siltä, että he eivät osaisi mitään, olisi mitään ja että heidän vaatimattomuus kaunistaa -ajattelunsa ei toimi. Siispä pröystäilijä vedetään alas sen sijaan, että itse astuttaisiin askel ylös ja sanottaisiin, että hei, minäkin osaan mm. näitä asioita aika helvetin hyvin.

_L3A2064net (1).jpg

Koko yhteiskunta ja markkinatalous pyörii epäitsevarmuudella. Meitä koitetaan systemaattisesti saada tuntemaan olomme epäitsevarmoiksi, jotta jatkaisimme itsevarmuuden ostamista ja talous pyörisi. Riittämättömyyden tunne on niin syvällä meissä, etten usko maailmasta löytyvän yhtäkään ihmistä, joka modernissa arjessaan riittää. Miettikää, miten paljon maailma muuttuisi, jos kaikki olisivat yhtäkkiä itsevarmempia tai jopa itsevarmoja? Hui. Wau. Ulkoisten, yhteiskunnan ja talouden tarjoamien itsevarmuutta rappeuttavien tekijöiden tiedostaminen ja erittely auttaa varmasti oman itsevarmuuden säilyttämisessä tässä hullussa maailmassa, joka hyötyy siitä, että epäilet itseäsi.

Itsevarmuutta voi opetella. En minäkään aina ole ollut sataprosenttisen itsevarma, varsinkaan teininä, vaan olen ihaillut itsevarmoja ihmisiä ja halunnut tulla sellaiseksi. Ylipäätään me turvaudumme aika paljon ”minä nyt vain olen tällainen” -tyyppiseen ajatteluun sen sijaan, että käyttäisimme kapasiteettiamme miettimällä minkälaiseksi oikeastaan haluaisimme tulla. Ujoudesta voi opetella pois, epäitsevarmuudesta voi opetella pois, itsekkyydestä voi opetella pois, laiskuudesta ja epäsosiaalisuudestaan voi opetella pois. Sinusta voi tulla juuri sellainen, minkälainen haluat olla. Työnnä itseäsi epämukavuusalueelle asian tiimoilta, niin alat pikkuhiljaa karaistua.

_L3A1896.jpg

On helppoa olla itsevarma, kun tykkää omasta elämästään ja seisoo jämäkästi sen takana. Mikäli omia elämänvalintojaan ei allekirjoita tai itselleen tärkeät arvot eivät toteudu omassa elämässä, ei niinkään kannata miettiä, että mistähän sitä saisi itsevarmuutta, vaan mistähän sitä aloittaisi matkan kohti enemmän omannäköistä elämää.

Kuvat: Ihana, taitava, magnificent Meri Björn

Kommentit (19)
  1. Hienoa keskustelua täällä! Itsekin ajattelen, että itsevarmuuden yhdistäminen pelkkään ekstroverttiuteen ja räväkkyyteen on jossakin määrin ongelmallista, ja ulospäin rohkea käyttäytyminen ei suinkaan aina ole yhteydessä itsevarmuuteen. Blogitekstin loppukaneetit siitä, miten itsevarmuus olisi sidoksissa siihen, että pystyisi muokkaamaan itseään tiettyyn suuntaan (esim eroon ujoudesta) eivät mielestäni ole kovinkaan kaukana muustakaan yhteiskunnan normien mukaan itsensä muokkaamisesta kelpaavaksi yksilöksi.

    Onneksi itsevarmuutta esiintyy monissa eri muodoissaan, tällä siis en myöskään tarkoita arvottaa alaspäin bloggaajan näkökulmaa oman itsevarmuutensa taustoista!

  2. Sä oot upee ja viisas.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *