Motivus Center

Saanko esitellä kuntosalini! Kakkoskoti, itkun ja ilon paikka, Motivus Center.

Olen pohdiskellut, miksi oikeasti Motivus tuntuu jo reilun viikon treenien jälkeen ihan kodilta. Ilmeinen syy tottakai on se, että vietän siellä joka päivä paljon aikaa. Aiemmista saleistani Motivuksen erottaa kuitenkin sen kotini välinen erinomainen julkinen liikenne. Sali sijaitsee kolmen metropysäkin päässä, ja oikeastaan sinne meno tuntuu siltä, kuin vaihtaisin vain huonetta. Ulkoilmaa ei tarvitse nuuhkia kuin sen verran että hilppasen tästä n. 100 metriä Hakaniemen metrikselle. Sitten koitan istua kiltisti muutaman minuutin, kun oranssi ratsu kiitää Kamppiin. Todellisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että seison ovien lähettyvillä, koitan olla tanssimatta ja pomppimatta, mutta teen ehkä päkijöille nousuja koska otin pre-workoutin jo kotona, ja se iskee JOKA KERTA metrossa. Kun ovet vihdoin avautuvat päämäärässä, lähden juoksemaan rullaportaita ylös ihan vain yksinkertaisesti siksi, etten pysty seisoa paikoillani ja odottaa kun portaat hinaavat minut ylös. Samalla tulee hyvä alkulämppä! Sitten kiidän Spice Icen ohi ja kotona ollaan. Kengät eteiseen ja ei muuta kuin #beastmode.

IMG_1596IMG_1616

Joskus hyötykäytän tämän latarista tulleen energian ja hölkkäilen Kamppiin. Pari päivää sitten satanut lumi tosin vähän vei fiilikset siitä touhusta, mutta ehkä se tästä taas kevääksi muuttuu. Lenkin jälkeen salille päästyä on päällä niin hyvät lämmöt, että kyllä taatusti jaksaa treenata täysillä. Ja paras osuushan on se, kun voi kävellä crossareiden ja juoksumattojen ohi ”warmups are for pussies” -ilme kasvoilla suoraan tangon luokse, hahah.

Motivus Center on aika iso paikka. Tykkään siellä siitä, että tangoille on oma huone (kuva), jossa soi musiikki vähän kovempaa, haha. (Tai sitten isossa laitteiden huoneessa on vain kovempi melu?) Kuulin itseasiassa tämän postauksen kuvien ottamiskerralla ensimmäistä kertaa, että siellä edes soi niinkin hyvä musiikki, kun normaalisti treenatessa korviani suojaa tietenkin trap-tykitys.

Olisi muuten tosi mielenkiintoista tietää, miksi yllättävän moni treenaa ilman musiikkia, vaikka onkin salilla yksin. Kauhulla muistelen niitä kertoja, kun kuulokkeet ovat unohtuneet kotiin, ja tuntuu että kello matelee, haukotuttaa, powerit on kateissa, väsyttää, eikä viitsi edes välttämättä treenata täysillä, koska ei jaksa kuunnella omaa puhinaa ja kiusallista ähkintää. Musiikilla voi nähkääs kätevästi peittää kaikki omat äänet. Näin ollen niitä ei tarvitse hävetä, sillä silloin ne ovat paljaskorvaisten kanssatreenaajien ongelma, hahah!

IMG_1580

Jos Motivukselle mieli tekee treenaamaan, niin sehän erottuu siinä mielessä useimmista saleista, että siellä maksat vain siitä mitä käytät. Minulla yhteistyön tiimoilta on käytössä superkortti, johon kuuluu sekä sali että jumpat, mutta mikäli menisin omatoimisesti Motivukselle asiakkaaksi, ottaisin varmaan pelkän kuntosalikortin, sillä jumpissa ei hirveämmin tule käytyä. (Silloin tällöin spinning on kyllä kivaa!) Toisaalta, jos tykkäät käydä pelkissä jumpissa, eikä salilla pällistely koskaan ole ollut sun juttusi, niin voit ottaa myös pelkän jumppajäsenyyden. Motivukselle voi myös ostaa kymmenen treenikerran paketteja, mitkä ovat aika oivallisia, jos tulee vaikka kesällä vähän pidemmäksi aikaa Helsingissä käymään.

Mutta juuh, treenit ovat pyörähtäneet uudella salilla käyntiin oikein hyvin! Viime viikolla siellä tulikin hilluttua kuutena päivänä seitsemästä, hehh. Alkaa jo pikkuhiljaa muistaa, missä päin treenitilaa on jalkaprässit, ja millä seinillä on kello. Kiitti systerille kuvista! Muijakuvaajat ja vielä läheiset sellaiset ovat parhaita, koska miehet ei koskaan tajua/uskalla sanoa että ”hei tuo asento ei nyt oikein imartele sun kroppaas, voitko vaihtaa sitä”, vaan huomaat karun totuuden vasta kun katselet kuvia jälkeen päin… Joten ainakin itse otan karut kommentit vastaan mielummin kuvaustilanteessa!

IMG_1627IMG_1549

On muuten täysin fine tsiigailla ahteriaan peilin kautta omahyväisen hymyn kera, koska no, tiedättehän, koti on sellaisia juttuja varten.

Kommentit (40)
  1. Täällä myös yksi joka treenaa ilman musiikkia. Mä vihaan ylikaiken kaikenlaisia kuulokkeita, ne tuntuu inhottavalta ja piuhat ovat tiellä.
    Tärkein syy on ehkä se, että haluan olla tietoinen ympäristöstäni. Minusta painojen kolina ja ähinä kuuluu salille. Itse vaivun siihen omaan mailmaan ja transsiin ilman musiikkiakin.
    Itse en ymmärrä ollenkaan esimerkiksi julkisissa ja kävelyillä musiikkia kuuntelevia. Menee ihan ohi se maailma ympärillä!
    Juoksulenkit on ainoot jotka vaatii musaa. Mutta niitäkin vihaan, joten olen lopettanut niillä käymisen. Elämän asenne on nykyään se, että teen vaan asioita mistä tykkään – juokseminen ei niihin kuulu ! 😀

  2. Tän postauksen kuvia hetken ihailtuani tekis mieli lyödä työpaikan ovet kiinni ja juosta suoraan salille! Oot maailman paras motivaationlähde :*

    1. Oi, ihana kommentti! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *