Muutos

Heippa hei taas vähään aikaan! Kuinka te voitte?

Vai kerronko ensin kuinka minä voin?

Olen ottanut tarkoituksella etäisyyttä edellispostauksen kritiikkivyöryyn. Osakseen siksi, että ne toivat minulle ahdistavan olon ja myös siksi, että olen halunnut selvitellä esittämiänne kysymyksiä itse päässäni, ennen kuin vastaan mitään. Olette ihan oikeassa siinä, että blogin suunta nykyään on hakusessa. Konsepti ei ole enää yhtä kompakti kuin vaikka puoli vuotta sitten. Mutta tiesittekö, että minä en koe myöskään olevani samanlainen kuin puoli vuotta sitten? Onko hakuteillä olo siis heti välttämättä negatiivinen asia? Itse näen asian niin, että blogillani on meneillään jonkin sortin identiteettikriisi. Jos ja kun kriisi ratkeaa, ulos kuoriutuu ehkä jotain vielä upeampaa kuin aikaisempi The Good Morning.

Olen ollut viime aikoina tosi onnellinen ja tasapainossa. Toisin sanoen olen treenannut ihan sikana. (Heh, Instagram-seuraajat varmasti tietävät). Yksikään raakakakku tai gluteeniton pulla ei tuo sellaista fiilistä mitä rääkkitreeni ja kipeät lihakset. Enää. Käytän yhä vanhoja hyviksi todettuja reseptejäni päivittäisessä ruokavaliossani, mutta uusien reseptien kehittely ei anna mulle enää samanlaisia kiksejä kuin aikaisemmin.

Muistan kun aloitin blogin pitämisen, ja tykkäsin treenata tosi kovaa, mutta silloin tällöin myös hääräilä keittiössä uusia terveysreseptejä kehitellen. Terveellinen ruoka kun tuki treenailua tosi mainiosti. Kun blogini saavutti suosion noin vuosi sitten ja ihmiset löysivät blogiini, tuntui että terveelliset herkut olivat kuuminta kamaa maanpäällä fittibuumin jyllätessä kovaa. Silloin blogini oli treeni/ruokablogi. Sain heti hirveän määrän uusia lukijoita ja halusin tottakai pitää heidät mahdollisimman tiukasti kiinni blogissa ja nopeutin reseptien postaustahtia. Sain myös itse uusia kiksejä keittiöön blogin suosiosta johtuen. Vietin yhä enemmän aikaa keittiössä. Treenit jäi vähemmälle. Pikkuhiljaa kun huomasin tulosteni kärsivän rauhotin taas reseptitahtia ja keskityin treeneihin, mutta lukijoille se ei ollutkaan ok. Reseptejä haluttiin ja niitä haluttiin usein. Miksi tulee enää yksi resepti per viikko? Tai pahimmillaan resepti kahden viikon välein? Olin ajanut itseni umpikujaan. Rakastin reseptien kehittelyä, mutta en tehnyt sitä enää omaksi ilokseni vaan pakosta.

No, olen rehellinen. Suoraan sanottuna en ole pystynyt moneen päivään edes lukemaan edelliseen postaukseen ilmestyneitä uusia kommentteja, sillä se on tuonut vain kyyneleet silmiini. Kaikki kommentit eivät ole millään tavalla ilkeitä, vaan sisältävät ihan asiallista kritiikkiä, mutta se tunne joka minulle niistä tulee on pahin. Tunnen että olen pettänyt jonkun. Teidät, lukijani. Asia ei välttämättä edes ole niin, mutta sellainen fiilis mulle tulee. Negatiivisia kommentteja täytyy osata ottaa vastaan. Omalla kohdallani se ei kylläkään ole sisäänrakennettu ominaisuus vaan yritän koko ajan opetella kestämään enemmän kritiikkiä. Pahimmillaan olen joitain kuukausia sitten aiheuttanut itselleni paniikkikohtauksen lukiessani negatiivissävytteisiä kommentteja junassa. Ei kiva kokemus.

Olen suht aloitteleva bloggaaja. Tämän vuoden aikana, kun olen blogia pitänyt, olen muuttunut jonkin verran. Olen kokeillut erilaisia elämäntyylejä ja löytänyt omani. Samaan tahtiin on myös blogi muuttunut. Bloggaamisesta oppii kokoajan uutta. Tärkein opittava siinä on ehkä se, että kirjoitettava tuotos on suoraa peilikuvaa ajatuksista ja olotiloista ja elämäntilanteesta. Kuten aiemmin mainittu, tänä syksynä elämäntilanteeni on kääntynyt ylösalaisin. Seurustelevasta sinkuksi. Harrastelijabloggaajasta ”ammattibloggaajaksi”. Ja se mitä jaksan aina jankata, joka tuntuu jotenkin liittyvän tähän kaikkeen: mitäänsanomattomasta pitkätukasta sähäkkään polkkaan. Tämä kaikki ei vain voi olla näkymättä myös blogissa, joka on luovaa työtä. Tälle duunille pitää todella omistautua, mikäli haluaa luoda lukijoihin tiukan siteen. On lukijoiden aliarvioimista, jos luulee että voi raapustella blogia silloin kun siltä tuntuu ja kirjoitella vähän niitä näitä. Tässä pitää todella olla tatsi että tätä voi tehdä. Viime aikoina tatsini on vähän heikentynyt. Toisin sanoen en ole kokenut blogiani enää omakseni, vaan jonkun toisen tytön blogiksi, jota minut on palkattu kirjoittamaan. Mitä minä kirjoitan? Mitä hän kirjoittaisi tästä asiasta, mitä mieltä hän olisi? Kuinka voin kirjoittaa mahdollisimman uskottavasti, jotta lukijat eivät arvaa että kirjoittaja on vaihtunut?

Joku kommentoi sitä, kuinka reseptit ovat nykyään yksinkertaisia ja samantyylisiä ja eroavat epäterveellisistä herkuista vain siinä, että tietyt aineet on korvattu terveellisimmillä. Tähän haluan sanoa että aivan loistava huomio! Terveellinen leipominen ei ole avaruustiedettä vaan ihan helppoa ja yksinkertaista – käytetään vain ravintorikkaampia aineksia ns. epäterveellisten ainesten tilalla. Jokainen pystyy siihen! Joku myös kommentoi että reseptit ovat mielikuvituksettomia ja kuka tahansa voisi keksiä ne. Exactly! Haluaisin kannustaa jokaista teitä kokeilemaan reilusti omia siipiään terveellisessä kokkaamisessa. Jos chia-kaura-keksit olivat floppi, ei se mitään, uutta yritystä vaan! Loppujen lopuksi mikään elämässä ei tule meille valmiina, joten vaikka jaan reseptejä, haluan ennen kaikkea olla inspiraationa omiin sovellutuksiinne ja keksintöihinne! Osaat kyllä kun yrität!

Koko tänä aikana kun olen blogia pitänyt, entinen poikaystäväni on ollut suurena apuna ja toiminut tukihenkilönä. Hän on mm. auttanut wordpressin käytössä, lukenut tekstejäni läpi ennen julkaisua, ottanut ja muokannut kuvani sekä muuttanut kuvakokoa. Lisännyt tekstejä, luonut html-koodeja, kuvannut ja editoinut minulle kokkausvideoita ja aina kannustanut ja tukenut minua toteuttaessani blogiunelmaani. Haluan julkisesti kiittää sinua Joonas suuresta avustasi tämän blogin kanssa! Olit korvaamaton!

Ja tähän niille ketkä aikovat kommentoida ”kivasti käytit poikaystävääs hyväkses”, että ihan omasta tahdostaan hän minua auttoi. Tottakai hän halusi auttaa kun osasi hommat. Niinhän hyvä suhde toimii.

Nyt olen totutellut pitämään blogia ilman apuja. Ottamaan kuvia itselaukaisimella, muokkaamaan niitä itse, selvittämään miksi jokin ei toimi, miksi kuvat ovat liian isoja tai rakeisia. Sekin on omalla tavallaan vaikuttanut postausten sujuvuuteen. Anteeksi siitä. Opettelen koko ajan lisää.

Ilmoitan nyt teille että The Good Morning jää pienelle tauolle. Tauon aikana haluan tehdä itselleni selväksi blogin linjan, henkilökohtaisuus-asteen, aiheet, postaustiheyden jne. Uusi vuosi – uusi minä – uusi blogi, heh. Saas nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan! Alkanut se on ainakin hämmentävän vauhdikkaasti ja säkenöivästi. Vuoden 2013 lopun ajan uudistin itseäni, nyt tuntuu että blogi on jäänyt jonnekin jälkeen, ja se on ehdottomasti roudattava tänne missä minä seison!

Toivon että ymmärrätte. En tietenkään voi kieltää teitä antamasta kritiikkiä, mutta toivoisin osan kommenteista kohdalla, että ennen lähettäjä miettisi pari kertaa kommenttia ennen enterin painamista. Kuten joku lukija fiksusti puki sanoiksi: kommenttiboksi ei ole asiakastyytyväisyyskysely. Tämä on minun blogini ja sitä voi lukea tai olla lukematta. Kritiikissä ei ole mitään pahaa, mutta koska minä esiinnyn täällä omilla kasvoillani, olisi reilua että kommentitkin pyrittäisiin rakentamaan niin että pystyisitte sanomaan ne omilla kasvoillanne. Suurin osa kommenteista tosin olikin sellaisia.

Kiitos niille lukijoille jotka jaksavat puolustaa minua viimeiseen asti. Ilman teidän kommentteja en kirjoittaisi tätä blogia.

Ja vielä viime postauksen kommenttiboksin hauskin puheenaihe: ”etkö enää fiilaakkaan joulua? Sunhan pitäisi kaivata joulua kun olet jouluihminen eikä iloita, että se on ohi?” Jep, samat fiilarit oli mulla aattona. Tässä tää nyt on, joulu, rakkauden juhla. Pitäisi olla kiitollinen ja onnellinen ja läsnä. Mutta meitsi vaan haluaa treenaamaan! Sori mutta tänä vuonna joulu ei ihan iskenyt. Tai ehkä se osui vain huonoon kohtaan. Tai sitten en olekaan jouluihminen. Who knows! Toivoisin että suotte minulle mahdollisuuden muuttua ja muuttaa mielipiteitäni. Olen kokeva ja kokeileva ihminen enkä kasa faktoja. Myös se, että joku luulee tuntevansa minut postausten perusteella on harvinaisen väärin ajateltu. Annan postauksiin itsestäni n. 20%. Jätän paljon henkilökohtaisia asioita sanomatta. Yrittkää ymmärtää sekin.

Blogipaussin aikana menoani voi seurata instagramissa @kaisaminni. Palataan sitten, freesinä ja 2014-energialla!

Kaikesta huolimatta olette rakkaita! I will be back, sooner than you know! <3

IMG_2153Teidän Kaisanne

Kommentit (88)
  1. Olen täällä todistukseni siitä, miten saavuin mieheni, joka jätti minut yli 3 kuukautta, menimme naimisiin yli 7 vuotta ja saimme kaksi lasta. asiat menivät hyvin kanssamme ja olimme aina onnellisia. kunnes eräs päivä mieheni alkoi käyttäytyä tavalla, jota en voinut ymmärtää, oli hyvin hämmentynyt tavasta, jolla hän kohteli minua ja lapsia. myöhemmin hän kuukauden sisällä hän ei tullut kotiin uudelleen ja hän kutsui minulle, että hän haluaa avioeron, kysyin häneltä, mitä olen tehnyt väärin, ansaitsen tämän häneltä, kaikki hän sanoi, että hän haluaa avioeron, että hän vihaa minua ja ei haluaa nähdä minut uudelleen elämässäni, olin hullu ja myös turhautunut eivät tiedä mitä tehdä, olin sairas yli 2 viikkoa avioeron vuoksi. Rakastan häntä niin paljon, että hän oli kaiken minulle ilman häntä, elämäni on epätäydellinen. Joten päätin kertoa työtoverilleni ja kun kerroin hänen kuorellesa kertoi minulle, että on olemassa psyykkinen oikeinkirjoitin nimeltä Dr.ODIGIE, jonka pitäisi ottaa yhteyttä, että hän voi ratkaista ongelmani, joita en koskaan uskonut, koska törmäsin niihin, jotka ottivat minun rahaa tuomatta mieheni takaisin. Joten hän kertoi minulle, että DR.ODIGIE on 100%: n takuu, että hän auttoi häntä, kun hänen miehensä jätti hänet. Hän antoi minulle sähköpostia ja selitin kaiken, mitä hänelle on tapahtunut. Ja hän vain kertoi minulle, että en ole huolissasi siitä, että mieheni olisi palannut minulle, kun hän lähti ja ajattelin, että se oli vitsi. Mutta se oli yllätys minulle, kun se tapahtuisi kuten Dr. ODIGIE sanoi. Nyt olen jättänyt todistuksen siitä, mitä Dr. ODIGIE voi tehdä. Joten jos olet kulkemassa samanlaisen ongelman kanssa kuin olin, voit myös ottaa yhteyttä Dr. ODIGIE: iin. Tiedän, että hän ratkaisee ongelmasi myös. Voit tavoittaa hänet sähköpostiosoitteensa kautta (drodigiesolutionhome@gmail.com), voit myös ota yhteyttä osoitteeseen whats-app osoitteessa +2348113585486

  2. Halusin tulla vaa sanomaan että täälä on parillakin lukijalla jo ikävä! 🙂 toivottavasti palailet jossain vaiheessa,sun juttujas on ihana lukee,aiheesta riippumatta! ps ovatko nuo tagit vain väliaikaisesti poissa ?:o

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *