Oikeasti makeaa elämää

Voi miten usein me turvaudummekaan nopeaa helpotusta antavaan valkoiseen raffinoituun sokeriin, kun oikeasti haluaisimmekin läheisyyttä! Kun oikeasti haluaisimme vain tehdä jotain älyttömän kivaa. Kun haluaisimme tuntea taas olevamme elossa. Kun olemme yksinäisiä. Kun harmaa arki tappaa meidät tylsyydellään ja kahvihuoneessa tarjolla oleva e-koodi-pulla tuntuu piristävältä idealta. Kun meistä tuntuu, ettei kukaan ymmärrä meitä. Kun emme itse ymmärrä itseämme. Kun emme saa tarvitsemaamme rakkautta. Kun emme rakasta itseämme. Kun koitamme tukahduttaa tunteitamme. Kun oikeasti haluaisimme ja tarvitsisimme seksuaalista mielihyvää. Kun olemme kadottaneet ja unohtaneet seksuaalisuutemme. Kun himoitsemmekin taidetta, kulttuuria ja luomista. Kun muistamme yhtäkkiä jotain ikävää, mitä emme ole vielä käsitelleet. Kun haluamme turruttaa meissä alkavan inspiraation väsymyksellä, koska kirkas elämä on liian pelottavaa. Kun koitamme kieltää itseltämme todellisen intohimomme toteuttamista. Voi kuinka helposti tarjolla oleva pakotie sokeri on, kun koitamme estää kaikkien tärkeiden asioiden tapahtumisen, kaikkien tärkeiden tunteiden pintaan tulemisen. Kun pelkäämme muutosta. Kun pelkäämme, että jotain parempaa voisi olla tarjolla juuri meille.On yleisesti tiedossa, että valkoinen sokeri aiheuttaa tulehdusta, hiivaa, verensokerin heittelyjä, nälkäisyyttä, kiukkuisuutta, väsymystä, päänsärkyä, päikkäreiden tarvetta, turvotusta, keskittymisvaikeuksia, pahenevia PMS-oireita, iho-ongelmia, reikiä hampaisiin ja monia vakavia sairauksia. Kyse ei ole siitä, ettemmekö tietäisi. On siis aika lopettaa konemainen terveysvalistus ja syyllistäminen ja siirtyä syvempiin lähestymistapoihin. Mitä puutetta juuri sinä korvaat sokerilla? Mitä sellaista saat sokerista, jota elämäsi ei sinulle tällä hetkellä anna? Minä huomaan turvautuvani huonolaatuisiin herkkuihin silloin, kun minua turhauttaa. Kun olen antanut kaikkeni ja se ei riitä. Ja ehdottomasti silloin, kun en ole levännyt tarpeeksi. Siis sekä nukkunut että myös ihan vaan viettänyt vapaapäiviä kaikesta – treeneistä, töistä, juoksevista asioista. Joskus pelkkä vartin makoilu sängyllä tekee ihmeitä. Stressi on pahin. Lisäksi huomaan löytäväni makeasta myös rakkaudenkorviketta. Kaikkihan tietää, että silloin kun on päätä pahkaa ihastunut, ei tule ajatelleeksikaan herkkuja. Hyvä kun muistaa edes syödä oikeaa ruokaa! Se on ihana tila. Siinä energia ei tule ruuasta tai herkuista vaan tunteista. Oma hypoteesini tästä onkin se, että monet pariskunnat alkavat tietyn pisteen jälkeen lihota, sillä rakkaus on typistetty perinteiseen parisuhdemalliin kahlitsevaksi ja vaativaksi, eikä se ole enää vapaana virtaavaa pyyteetöntä energiaa, aletaan niitä samoja aidon rakkauden kiksejä hakea sokerista ja herkuista. Yhdessä tai erikseen. Harmi vain, ettei valkoinen sokeri voi ikinä antaa sitä, mitä aito rakkaus antaa, sillä toisin kuin sokerista, rakkaudesta ei tule perässä laskua. (Lue rakkaudesta lisää tästä ja tästä postauksesta.)Energiaa voi tosiaan saada monista eri lähteistä. Uni ja ravinto ovat ne perinteisimmät työkalut pysyä virkeänä, mutta oikeastihan me jaksamme hyvän tovin huonoillakin unilla tai paastoten, jos elämässämme on kiinnostavaa ja innostavaa sisältöä. En sano että hyvinvoinnin peruspilarit – ravinto ja uni – pitäisi pysyvästi vaihtaa kokemuksesta toiseen viilettämiseen, mutta mielestäni erityisesti meidän suomalaisten on hyvä muistuttaa itseämme välillä tästä. Iloitseminen on sallittu! Kaavamaisen ruokarytmin rikkominen on sallittu! Eläminen on sallittu! Ravitseva elämä tarkoittaa ravinteita kaikilla elämän osa-alueilla.Käytiin pari päivää sitten Olli Postin ja Mikko Harjun kanssa kevätretkellä Dagmarin lähteellä. Koko reissun ajan puheenaiheidemme teemana tuntui olevan rakkaus, seksi ja muu makea. Ei muuten ole mitään makeampaa kuin avoin keskustelu jostain aiheesta, jonka yllä on vahva tabu, ja vielä niin että sekä nais- että miesnäkökulma on edustettuna. Se se antaa sata kertaa paremmat kiksit kuin valkosokeri! Opin Ollilta, että ehkä suurin käytännöllinen syy makeanhimoon (sokerikoukku poissulkien) on itseasiassa huono nesteytys. Se, että kehossa on nestevajaus, saa meidät himoitsemaan makeaa. Ja kyllähän se tuntuu paikkansa pitävän. Joskus nimittäin kun himoitsen makeaa ja satunkin juomaan vaikkapa puoli litraa vettä ennen jäätelön kimppuun käymistä, huomaan että makeanhimo onkin ehtinyt jo kadota. Ja taas kun pidän hyvästä nesteytyksestä huolta, tuntuu ettei makeanhimolle edes jää ”tilaa”. Keho on koko ajan tasapainossa, eikä halua sen tasapainon järkkyvän. Erinomainen vaihtoehto makeanhimoon onkin luonnostaan makea ja tehokkaasti nesteyttävä kookosvesi. Tai miksei vaikka lähdevesi suoraan lähteestäkin, kuten meidän tapauksessa! Tunnumme syövän valkoista sokeria vain sen vuoksi, ettei parempaa ole tarjolla. Sitä mainostetaan ja tuputetaan kaikkialta ja koska kaikki muutkin syövät sitä, niin ei kai se niin paha voi olla? Oikeasti makea elämä ei tarvitse kiteen kidettä valkoista sokeria. Oikeasti makea elämä on täynnä rakkautta, hauskanpitoa, yhdessäoloa, ystävyyttä, luonnossa oleilua, oikeanlaista nesteytystä ja herkuttelua. Herkuttelua, joka samalla ravitsee meitä ja on meidän puolellamme. Herkuttelua, josta ei tule laskua perässä. Herkuttelua hunajalla, raakakakuilla, raakasuklailla, kookosvedellä, taateleilla, marjoilla, kookosmannalla, pähkinävoilla, omenoilla, kahveilla, porkkanoilla, intiaanisokerilla, kookospalmusokerilla, stevialla, casheweilla, ketunleivillä ja niin… tietysti niillä mahtavilla kokemuksilla! Milloin te huomaatte himoitsevanne huonolaatuisia herkkuja?

Kommentit (9)
  1. Hei oot mahtava typy!

    Täällä on tyttö joka on perheen keskuudessa tunnettu suurena suklaahirmuna (pullat ja muut karkit jää muille). Nyt oon kuukauden verran ollut sokerilakossa ja hmm enpä voi sanoa, että itse sokeri olisi se mitä himoitsen.

    Kyllä mun mielestä joskus on syytä herkutella on se sitten raakakakkuja tai irttareita. Samanlailla kun joskus on syytä juoda pullo punaviiniä 😉

  2. Sieltähän ne syyt jo tulivatkin! Itse huomaan himoitsevani sokeria myös silloin, kun luominen tökkii. Kun en juuri sillä hetkellä jaksaisi nähdä vaivaa sen eteen, että löytäisin oikeat sanat ja saisin synnytettyä jotain, mihin olisin tyytyväinen. Silloin sokeri tuntuu oikoreitiltä mielihyvään.

    Kirjoitit pari viikkoa sitten Instassa seksuaalienergian hyödyntämisestä ja siitä, kuinka meillä ihmisillä on tarve pyristellä siitä eroon. Saavuttaa jonkinlainen kliimaksi. Vastahan rakastamisen rakastamisesta kirjoititkin, mutta toivon aihepiirille jatkoa. Tuo Instassa ollut pätkä nimittäin verbalisoi ajatukseni, joita olen pyöritellyt päässäni jo pitkään.

    Blogisi on loistava, kiitos siitä. En muista, milloin olisin viimeksi hihkunut uuden postauksen nähdessäni!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *