Omien fantasioiden kommunikointi

Seksihauduttamosta päivää taas! On taas ollut asioita mielenpäällä. Nimittäin.

Fantasiat, tarpeet ja toiveet liittyen seksiin. Eli, siinä missä orgasmikeskustelu on vajaavaista, niin on myös keskustelu siitä, mitä sängyssä haluaisi toisen kanssa ylipäätään tehdä ja mikä on se oma turn on.

kaisaminni-11.jpg

Minusta on aina hirveän hämmentävää kuulla tilanteista, missä kumppania on petetty siksi, ettei hän ole jollain tapaa osannut tyydyttää toisen seksuaalisia tarpeita, vaikkei tästä ole edes koskaan käyty minkäänlaista keskustelua. Jos ei toisen preferenssejä tiedä, ollaan täysin arvailujen ja stereotypien varassa (miehet tykkäävät pitsialusvaatteista ja naiset hellästä ja huomioivasta seksistä).

Sinälläänhän tässä – kuten kaikissa muissakin seksuaalisuuteen liittyvissä sosiaalisissa ongelmissa – on paljon kyse siitä, ettei meille juuri opeteta, että toisinkin voisi toimia. Että kaikki oudoimmatkin mieltymyksemme, toiveemme ja fantasiamme voisi olla tärkeitä jaettavaksi. Että ne eivät ole vain jotain mielen kohinaa, vaan että juuri niistä saattaisimme löytää palan itseämme.

Kuuntelin podcastia, jossa eräs seksityöntekijä kertoi asiakkaan käyneen häneen kiinni aggressiivisesti ja ilman lupaa. Tilanteen rauettua selvisi, että oikeasti asiakas halusi tulla lyödyksi, nöyryytetyksi ja dominoiduksi, muttei tiennyt, kuinka olisi sitä pyytänyt. Hän oli siis päättänyt tunkeutua toisen tilaan toivoen, että haluttu lopputulos saataisiin sitä kautta.

Tähän tiivistyy oikeasti aika iso ongelma.

Se ajatus, mikä minulle tästä heräsi, oli että jos (miehenä) omien halujen ja toiveiden kommunikoiminen seksityöntekijälle, joka lähtökohtaisesti on palvelemassa juuri näitä haluja (kunhan niistä ensin sovitaan yhteisymmärryksessä), on vaikeaa, niin entä sitten omien seksuaalisten preferenssien kommunikoiminen omalle kumppanille, jolla on myös omat toiveet ja halut, sekä emotionaalinen valta loukata tai häpäistä?

kaisaminni-7.jpg

Omien fantasioiden kertominen jollekin, jota rakastaa, on yksi haavoittuvimpia paikkoja, mihin parisuhteessa voi mennä. Kaikista hauskinta fantasioissa on kuitenkin se, että meillä kaikilla on niitä ja niitä ei ikinä arvaisi päältä päin. Ne voivat olla kesyjä, hassuja tai sairaita. Osa fantasioista on selkeästi parempia ihan vain fantasioina, ja niitäkin voi hyväksyvässä ilmapiirissä jakaa. 

Tiesittekö muuten, että maissa ja kaupungeissa, joissa on vapautuneempi seksuaalikulttuuri ja parempi sukupuolten välinen tasa-arvo, käytetään vähemmän seksipalveluita, kuin maissa, joissa arvot ovat konservatiivisemmat ja naisen seksuaalisuus on samalla kiellettyä ja himoittua? Mietinkin, voisiko olla olemassa tilanne, jossa parisuhteistamme – ja muista intiimeistä suhteistamme – voisi oikeanlaisen kommunikoinnin ja kunnioituksen myötä tulla entistä täyttävämpiä niin, että:

– Seksityö isossa mittakaavassa olisi vähän vanhanaikaista ja oikeasti enemmän sinkkujen, ei parisuhteessa elävien juttu

– Meidän ei tarvitsisi tunkeutua toisten tilaan vain siksi, että olemme vailla jotain, mitä emme osaa kommunikoida

– Parisuhteistamme tulisi parempia

– Yhteiskunnastamme tulisi tabuttomampi

kaisaminni-23.jpg

Mitä ajatuksia herää?

 

Kommentit (14)
  1. Larissa Aleksandra
    29.3.2018, 06:29

    Tosi hyvä teksti! Näistä jutuista ei voi koskaan puhua liikaa. Ihmettelen suuresti niitä ihmisiä, jotka vaan menevät suhteeseen ja ikään kuin pistävät kädet silmille ja toivovat parasta, eivät kerro kumppanilleen toiveistaan ja haluistaan niin seksiin kuin moneen muuhunkaan asiaan liittyen, ja sitten erotaan katkerana kun toinen ei osannutkaan lukea ajatuksia. Tähän tosin vaikuttaa paljon myös se, että moni nainen on oppinut häpeämään ja peittelemään omaa seksuaalisuuttaan, niin ei välttämättä uskalla myöntää niitä fantasioita edes itselleen, saati kenellekään muulle.

    Mutta kyllä tää maailma tästä muuttuu, kun tarpeeksi moni seuraa esimerkkiäsi ja puhuu asioista suoraan! Oman blogini käsittelee seksiä ja ihmissuhteita ja yritän sen avulla toimia ikään kuin esimerkkinä ja keskustelunavaajana, jotta näistä asioista pikkuhiljaa normalisoituisi 😉

  2. Toi ensimmäisessä kommentissa mainittu huora/madonna-kompleksi on kyllä niin vahingollinen ja sitkeästi elää vielä monen päässä. Esimerkiksi itse pienenä kiimakimalaisena panen herkästi ekoilla treffeillä, mutta sitten mut motitetaankin f(w)b-lokeroon, vaikka saattaisi kiinnostaa muukin. ”Ei vaimomatskua” siis.

    Mutta! Toi fantasiajuttu on ehkä hankala kommunikoida siksi, että moni ei ehkä tee niin syvää itsereflektiota. On tosi vaikeeta mennä oikeesti itseensä ja miettiä että no mitä ihmettä mä sitten haluan! Niitä on vaikea erottaa siitä mitä multa sängyssä muka ”odotetaan”, mitä kumppani mahdollisesti ”odottaa”, mitä yhteiskunta (pornon perusteella) ”odottaa”. Ne on niin mutkikkaita tunteita! Lisäksi mulla ainakin on fantasioita, jotka kiihottaa mutta joita en oikeasti halua missään nimessä kokea tai kokeilla (nk vemppufantasiat) – ja ne on niitä, joita en aio ikinä kellekään kertoa, en edes pitkäaikaiselle kumppanille 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *