Päivä bloggaajan kengissä (verkkareissa)

Noh, mites on elämä täyspäiväisenä bloggaajana lähtenyt käyntiin? Sehän on lähtenyt käyntiin itseasiassa hämmästyttävän luontevasti! Puhuin tästä aiheesta erään tyypin kanssa, ja hän tiivisti työnkuvani aika osuvasti: ”Makaat sängyllä ja kirjottelet nettiin mitä kuuluu.” Jokainen itsensä elättävä bloggaaja tietää, että tuo on aika kaukana totuudesta, mutta itseironian ollessa paras huumorin muoto, tuosta tuli juuri se kuvaus mitä aion käyttää tästä lähtien aina, kun joku kysyy mitä teen elääkseni. Tai mitä elän tehdäkseni.

IMG_2244IMG_2238

Päiväni näyttävät kieltämättä vähän erilaiselta kuin muutama kuukausi sitten, kun kävin vielä koulua. Itseasiassa nykyään mietin, kuinka koskaan ehdin edes bloggaamisen ohella käydä koulua, nyt kun bloggaus ja kaikki siihen liittyvä oheistoiminta vie niin merkittävän osan päivästäni? No, ehkä se näkyy postausten laadussakin. Nyt minulla todella on aikaa panostaa blogiin niin paljon kuin haluan, ja sen takia rakastan tätä hommaa enemmän kuin koskaan! Olen super onnekas että saan tehdä joka päivä sitä mistä tykkään ja toteuttaa intohimoani.

Miltä ne päiväni nykyään sitten näyttävät? No, aamuni noudattavat aina heräämisestä lähtien
suhteellisen samaa kaavaa. First things first (tuskin olen ainoa!): Puhelin tyynyn alta/lattialta käteen. Kellon tsekkaus, yön aikana tulleiden ilmoitusten nopea läpiselailu ja mahdollisesti kiinnostavimpien viestien/ilmotuksien avaus. Yleensä skippaan aamutuimaan kaikki tuollaiset korkeamman asteen tehtävät, ja menen vaan suoraan selailemaan Instagramia ja Facebookia. Tämän jälkeen lähden joko aamulenkille, tai sitten mikäli kroppa tuntuu väsyneeltä tai tunnen että yön aikana on menty normaalia enemmän miinuskaloreille, aamucardioin itseni vain keittiöön. Sitä ennen laitan päälle kolme raitaa adidakset (mustat kultaisilla raidoilla), punaiset villasukat ja jonkin tiukan paidan, koska aamulla on ihanaa laittaa päälle tiukkaa kun on niin slimmi olo, hehe.

IMG_2256IMG_2249

Otan yleensä joko läppärin mukaan keittiöön tai sitten hoitelen aamupalalla hommia vielä puhelimella. Kahvit kiehumaan, aamupala tulille (mitä nyt sattuu tekemään mieli/mitä jääkaapista löytyy), ja kiinni businekseen. Joskus se business on pöydällä olevien lehtien selailua, joskus maitopurkin tekstien lukemista tuhannenteen kertaan ja joskus puhelimen räpläystä. Yleensä kuitenkin ollessani tuotteliaalla tuulella, tässä vaiheessa tsekkaan jo edellispäivän kävijätiedot, uusimmat kommentit ja blogin Facebook sivun. Sitten palauttelen mieliin mikä oli tämän päivän postaus ja postaan sen mikäli se on valmiina, tai viimeistelen sen postauskuntoon mikäli se on kesken. Jos koko artikkelia ei ole vielä edes olemassa (heh, kuten öö joka kerta), niin alan heti tekemään sitä, sillä siihen saa upotettua helposti jopa neljästä viiteen tuntia aikaa, joten hommat on aloitettava heti aamusta. Tämä aikahan riippuu tietysti paljon postauksesta, kun niitäkin voi tehdä niin erilaisia. Pienemmät postaukset teen tuntiin tai pariin. Tämä on siis vain itse postauksen tekemiseen käytetty aika. Tottakai kirjoitteluun ryhtymistä edeltää ideointi, itse aiheen toteutus (esim. reseptin keksiminen, valmistaminen, ruuan kuvaaminen) jne.

Mitä blogiteksteihin tulee, olen jossain määrin ”perfektionisti” vaikka tuo sana ei muuten kuvaa minua juuri yhtään, hompsantuusa ja suurpiirteinenhän minä olen. Mutta en yksinkertaisesti halua postata paskaa. Kirjoitan yhtä postausta vaikka vuorokauden putkeen, jotta saan siitä sellaisen, että sen viitsii julkaista. Sellaisen, jonka itsekin haluaisin lukijana lukea.
Siksi luen tekstini moneen kertaan läpi, mietin sanavalintoja, mietin vastakkainasetteluja, kappalejakoja ja merkityssuhteita, sekä yritän alkeellisilla taidoillani muokata postauksen kuvista mahdollisimman epähirveitä.

IMG_2270

Jossain vaiheessa postauksen tekoa keittelen uudestaan kahveja ja otan vähän välipalaa. Pitelen taukoja, jotta näen postauksen taas uusin silmin. Kuuntelen välillä musiikkia ja riehun hetken, koska istuminen on puuduttavaa. Musiikkia en voi ikävä kyllä kuunnella samalla kuin kirjoitan, sillä en pysty muuten keskittymään kunnolla. Yleensä kirjoittaminen vie minut flow-tilaan, jolloin menetän ajantajun ja istun monta tuntia putkeen kirjoittaen. Joskus postauksesta tulee niin huono, ettei se koskaan päädy julkaistavaksi, mutta sellaista sattuu. Jokaisesta kirjoitetusta virkkeestä oppii onneksi aina jotain.

Sitten kun aamu alkaa vaihtua iltapäiväksi, tämä introvertti tuntee itsensä niin sosiaalisesti kyvykkääksi, että avaa sähköpostin, skarppaa sen pienen hetken ja vastaa uusiin meileihin, jotka saivat pintapuoliset silmäykset aamulla. Akuutteihin viesteihin vastaan kylläkin aina heti kun ne näen. Joskus haluan meilit pois alta jo ennen kuin ryhdyn postauksen kirjoitteluun, varsinkin jos avaamattomia meilejä on iso läjä, tai postauksen tekeminen vaatii normaalia enemmän aikaa. Joskus taas vastailen niihin kirjoittelun yhteydessä/taukojen aikana. Usein samaan aikaan kun sosialisoidun yhteistyö- ym. meilien suhteen, vastaan myös henkilökohtaisiin viesteihin ja avaan mm. Whatsappin ensimmäistä kertaa koko päivänä, heh. Talkin’ about introversion. Tämäkin tosin vaihtelee, mikäli aamulla sinne on tipahtanut jotain iiiks-kamaa, niin saatan vastata vähän aiemmin. Tai jos muuten viestit ovat erityisen kivoja tai helposti kuitattavissa, teen sen heti sängyssä. Ja se selvennettäköön, että ei niitä sähköposteja ja tekstareita nyt joka aamu siellä kasapäin minua odota, mutta jostain syystä kampanjat ja yhteistyöt onnistuvat olemaan kaikki aina päällekäin, ja sitten on pieni tauko ettei tule juuri mitään yhteydenottoja. Siksi tämä on ihanan vaihtelevaa ja eläväistä hommaa.
Jännittävääkin!

IMG_2333

Sitten vihdoin ja viimein monen oikolukemisen jälkeen pistän postauksen ulos ja uppaan sen jokaiseen mediaan ja tuuttiin mihin ikinä sen vain saa tungettua ja levitettyä. Tämän jälkeen päivän työ on periaatteessa tehty, paitsi mikäli matskut tuleviin postauksiin alkaa loppua, pitäisi alkaa väsäämään jotain uutta materiaalia 😀 Yleensä inspiraatiot ja ideat iskevät kyllä suunnittelematta, tyyliin keskellä yötä ja kirjoitan äkkiä puhelimen muistiinpanoihin ranskalaisilla viivoilla juonta. Joskus saan uuden idean ollessani toteuttamassa jotain toista ideaa, ja sitten teen niitä vähän päällekkäin…

Joka tapauksessa päivän postaussäätöjen jälkeen on aika laittaa aivot hetkeksi narikkaan ja antaa fyysisen puolen tehdä töitä seuraavaksi aina niin ihanalla Motivus Centerillä. Joskus monen tunnin istuskelun jälkeen kroppaa on vaikea energisoida, mutta yleensä raudanpaiskomis-hinku alkaa hiipiä jo kirjoitusvaiheessa. Kun #beastmode:a ei näy eikä kuulu, keitän päivän kolmannet sumpit ja kuuntelen hyvää musiikkia kovalla. Ja syön maapähkinävoita ja banaania. Tai sitten lueskelen teidän ihania kommentteja ja piristyn. Salin jälkeen on sitten aikaa henkilökohtaisiin menoihin ja mahdollisesti sosialisoitumiseen. Joskus tässä vaiheessa kello saattaaa tosin olla jo kahdeksan illalla.

Eihän tämä kaava siis nyt tietenkään päde päivästä toiseen. En minä joka päivä istu kotona postauksia kirjoittelemassa, ja pidän kyllä lepopäiviäkin salilta, mutta tässä hyvin tyypillinen meitsin ”arkipäivä”, nyt kun niitäkin on alkanut muotoutumaan täällä uudessa kaupungissa, uudessa kämpässä ja uudessa elämässä. Aluksi kaikki oli vaan niin jännää ja uutta, ihan kuin juhlaa! Nyt alan pikku hiljaa löytää omat rutiinit ja se on ihanaa.

Do what you love & love what you do!

Kommentit (25)
  1. Mitä on tuo ihana tuossa mustassa mukissa noissa ekoissa kuvissa ? Näyttää niin herkulliselta, että oli pakko kysäistä vaikka en yleensä kommentoi 😀

    1. Hei mäkin mietin et mitä tuo sun kuvissa näkyvä aamupala pitää sisällään? mitä on tuo vihreä mönjä riisikakun päällä ja mukissa oleva ”mössö”? näyttävät vaan niin hyviltä! 😀

  2. Hei onko mahdollista osallistua kilpailuun vielä maanantaina?? 😀 Ku en nyt viikonloppuna oo yhtään kerenny kokkailemaan ja vasta huomenna pääsisin loihtimaan jotain keittiössä!

    1. Maanantaina valitaan voittaja, en yhtään tiedä mihin kellonaikaan, pitää katsoa kun Philipsiltä otetaan yhteyttä, mutta koklaa jos kerkeisit ennen sitä! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *