Paskaaks tässä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hollaa! Anteeksi pienestä hiljaiselosta. Viime viikolla tuli vain yksi postaus, mitä ihmettä? Elämä on tällä hetkellä vähän alaviritteistä, mutta olen koittanut pitää pintaa mahdollisimman kiiltävänä ja tasoitella reunoja tänne julkisuuteen, heh. Haluan olla teille kuitenkin rehellinen. Uusi viikko, uusi tsäänssi olla parempi bloggaaja.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun jokin omassa energiassa junnaa? Ajatukset kiertävät samaa rataa, mikään idea ei oikein ota tuulta alleen ja tuntuu kuin jotain puuttuisi, vaikka oikeastaan mitään ei puutu? Mieleni on tällä hetkellä sellaisessa tilassa. Viimeeksi se oli samassa tilassa vuosi sitten. Vellottuani siinä tarpeeksi kauan, tein jotain radikaalia, itseasiassa kolmesti, ja niin löysin taas sen kipinän ja muistin miksi innostua elämästä. Ensin lähti tukka, sitten pitkäaikainen suhde ja kolmanneksi toimenpiteeksi pistin vielä blogin jatkamisenkin vaakalaudalle ennen kuin tajusin että tämä on se osa minua, jonka kuuluu jäädä.

Olen miettinyt viime kuukausina kovasti, pitääkö aina repäistä jotta sieltä harmaalta alueelta päästään pois? Olen lähipiirissäni tunnettu siitä, että toteutan kaikki päähänpistoni, joten luonnollisesti sieltä puolelta minua aina hieman rauhoitellaan näiden kanssa. Ja kun on repäissyt jo monesti, onko enää mitään mitä repiä? Onko viimeinen tikki muutto ulkomaille vai onko se sittenkin vain uuden harrastuksen aloittaminen?

Juttelin taannoin Vivianin kanssa, ja tein hänelle onnellisuus-hyvinvointi-positiivisuus-bloggaajan synninpäästön. Sen kun tekee mieli kirjoittaa että paskaaks tässä, kun blogin Facebook-sivun statuspäivitys-kenttä kysyy: Mitä sivullesi kuuluu? Vivian sanoi että tämä on mielen bulkkikausi. Aina ei voi olla #shredded, vaan välillä pitää kerätä massaa. Massan seassa tulee aina rasvaakin, mutta kun rasvat poltellaan pois, alta paljastuu entistä revitympi killerikroppa. Kyllähän te tämän tiedätte. Mutta että samaa kaavaa voisi soveltaa mieleenkin! Voiko?

Tämä mieli on kyllä kerännyt kivan määrän massaa aina elokuulta lähtien. Toivotaan että uusi vuosi olisi sellainen puhdistuminen, jolloin minä kuoriutuisin kotelostani, nousisin kuin Fenix-lintu tuhkasta ja mitä näitä nyt on. Mieli ryhtyisi dieetille ja jättäisi jälkeensä vain ne kultaisimmat ajatukset, jotka tihkuisivat jälleen innostusta ja inspiraatiota.

Okei, mielen dieetti saattaa olla jo alkanut, sillä tuloksia on alkanut vähän näkyä. Ajattelen paljon asioita, ja yksi niistä on ollut blogin joulukalenteri. Monet bloggaajat, jotka pistävät pystyyn joulukalenterin, kyllästyvät siihen viimeistään kahdeksannen luukun kohdalla, mutta kaipa sekin ruljanssi pitää itse kokea läpi että osaa sitten tulevina vuosina olla ikinä enää lupaamatta kalenteria lukijoille.

Joulukalenterit ovat kyllä yksi parhaista asioista joulunodotuksessa. Kalenterit konkretisoivat mielestäni täydellisesti sen idean, jolla elämää tulisi muutenkin elää: jokainen päivä on uusi mahdollisuus avata uusi luukku, jokaiselle päivälle on olemassa oma tarkoituksensa, oma pikku yllärinsä. Joka päivä merkitsee. Joka päivä ollaan lähempänä sitä the-päivää, mutta itse matkanteko maistuu jo makealta.

Pistän tuon blogin joulukalenterin vakavasti mietintämyssyn alle. Vai laitetaanko se näin joulukuun lähestyessä takan edessä roikkuvaan villasukkaan? Oletteko te jo muuten hankkineet joulukalenterit? Minä en ole! Mietin vielä minkälaisen haluaisin, vai askartelisinko sellaisen peräti itse.

Oikein ihanaa, kaunista, pakkasen puremaa viikkoa! Marraskuu on ihan kohta ohi ja sitten alkaa virallinen joulufiilistelykausi! Palataan toivottavasti pikemmin kuin viikon päästä.

Kommentit (27)
  1. Mulla on samanlainen vaihe meneillään, itse kutsun sitä vaan kaamosväsymykseksi. Tulee joka vuosi samaan aikaan, olo on vaan veltto ja vetämätön ja tuntuu, että kaikki on jotenkin ihan väärin. Tekisi mieli muuttaa asioita oikein urakalla, vaikkei itse tiedäkään, että mistä lähtisi liikkeelle – jotain muutosta on aikaan saatava, kun kerran näin ei ole hyvä!

    Pyrin kuitenkin siihen, etten lähtisi mihinkään äkkinäiseen tällaisena aikana. Järjellä tiedän, että tyytymätön olo ja väsymys johtuu vuodenajasta. Juuri äsken oli kesä, aurinko paistoi lähes yötä päivää, tassuttelin paljain jaloin kuumankeltaisella asfaltilla ja heräsin joka aamu ennen yhdeksää ihan itsestäni. Nyt ulkona sataa, pään sisus on yhtä tukkoista höttöä ja tuntuu mahdottomalta nousta edes ennen yhtätoista. Ihmekös, että olo on huono. Koska viimeksi edes näin auringon?

    Mun mielestä suuria päätöksiä ei kannattaisi tehdä nyt, vaan silloin, kun mieli on hyvä ja virkeä. Jos joku asia silloinkin tuntuu pahalta ja väärältä, ei se johdu vuorokaudenajasta vaan siitä, että siinä on oikeasti jotain pahaa ja väärää. Tällä hetkellä väärältä tuntuu suurin piirtein kaikki paitsi kolmen kuukauden pituinen etelänmatka.

  2. Mulla on kyllä paras joulukalenteri ever! Näyttää perinteiseltä kuvakalenterilta, mutta luukkujen alta paljastuu aforismejä tms jotka saa kyllä hymyn huulille vaikka olis miten ankee aamu! Taitaa olla Positiivareiden valmistama, mutta en tiedä mistä sitä saa ostettua kun omani oon saanu aina lahjaksi 🙂 mut voin vaan suositella jos mieli on yhtään maassa! Tsemppiä

    1. Kuulostaa ihanalta kalenterilta!! 🙂 Hyvä vinkki blogin kalenteriinkin 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *