Peloton, inhimillinen, bloggaaja

Näin syksyn tullen olen taas palaillut patojen äärelle. Avasin huvikseen blogini yläpalkista ”Reseptit” -osion, ja muistin taas, kuinka The Good Morning tosiaan aloitti puuron ja kahvin nimeen vannovana ruokablogina, jonka ”se juttu” oli terveellisten herkkujen nauttiminen – joka aterialla. Ja reseptejähän on kertynyt… Voisin melkein teetättää ne kaikki kansien väliin muistoksi laatikon pohjalle. ”Hetkeni ruokabloggaajana”.

Mutta oikeasti, kuvitelkaa minkä kehityskaaren TGM on käynyt läpi. Parisuhteessa olevasta lempeästä keittiön terveysherkkuhengettärestä pelottavaan sinkkukehonrakentajaan ja sieltä macapirtelö-kauden kautta johonkin välimaastoon, jossa koitetaan löytää edes jotain tasapainoa. Edes johonkin. Luulen, että jotain merkittävää on taas tapahtumassa.

IMG_9950-1024x682

Tätä sinkoilua uskontokunnasta toiseen voisi kutsua itsensä etsimiseksi tai identiteettikriisiksi, mutta kuten minä ja Vivian asian näemme: elämme kausia. Toiset elävät niitä vahvemmin, toiset ei niin vahvasti, mutta jokaisella meillä on erilaisia kausia elämässämme. Vivian muutti juuri Tanskaan elämään tanskakauttaan. (Terkkuja!<3)

Ennen blogia olin vapaampi elämään kausia. Sain vaihtaa mielipidettä vaikka joka päivä ja muuttua jatkuvasti. Joka ikinen joka minut tuntee, tietää mistä puhun. Kyllästyn helposti ja etsin jatkuvasti uusia ajatelutapoja, inspiroivia ihmisiä, uusia projekteja joiden parissa pyöriä intensiivisesti pari viikkoa, uusia tapoja joita viljelen muutaman päivän ajan, ja sitten lopetan kun ei enää innosta…

Blogin myötä olen joutunut perustelemaan mielipiteitäni ja päätöksiäni ja saanut kritiikkiä muuttumisestani. Se on ehkä auttanut minua ymmärtämään yhä laajemmin, kuinka ”taiteilijaluonne” olenkaan, mutta myös miettimään, onko minusta bloggaajaksi. Pitääkö bloggaajan olla tasainen ja johdonmukainen persoona? Jokin pysyvä hahmo, johon lukija voi aina luottaa kun oma elämä heittelee?

IMG_0160-682x1024

Uskon, että bloggaajia voi olla kaikenlaisia, sillä ovathan blogeja lukevat ihmisetkin erilaisia. On toki olemassa stereotypia bloggaajalle, mutta niinhän on äideille ja homoseksuaaleillekin. Keillepä ei olisi? Jotenkin edelleen uskon, että lukijakunta muokkaantuu aika pitkälti rivien välistä luetun mukaan. Bloggaajan persoona herättää alitajunnassamme jotain, johon joko kiinnymme tai joka ärsyttää meitä. Ihmiset haluavat samaistumisen kohteen. Toivon tosiaan, että siellä ruudun toisella puolella on samanlaisia häränpyllyä heittäviä sydäntään sokeana seuraavia oman (elokuvaa muistuttavan) elämänsä päätähtiä. Se olisi huojentavaa.

Olen aina sallinut itseni tehdä virheitä. Olen siis tyyppi, joka oppii kantapään kautta eikä pelkää mennä perse edellä puuhun. Olen oppinut, että virheet ovat aivan yhtä merkittäviä menestyksen kannalta kuin onnistumisetkin. Virheet korjaavat suunnan ja ne antavat meille tärkeitä oppeja, joista hyödymme myöhemmin. Kuten kaikki muukin, jokainen virhekin elämässä tuntuu olevan suunniteltu tapahtumaan juuri oikeaan aikaan. (Tiedättehän, teemme virheen jonkun tyypin kohdalla, mutta opimme siitä jotain arvokasta seuraavaa tyyppiä varten, joka on itseasiassa vielä vähän ihanampi.)

20140218-120132

Ennen kuin Vivian muutti Tanskaan, olimme kahvilla Rautatieasemalla. Siis kuvitelkaa, mikä kahvipaikka! Tapaaminen jäi mieleeni. Kysyin Vivianilta, pelkääkö hän tehdä virheitä. Hän puhui virheistä ihanan kevyesti. Keskustelussa oli jotain isosisko-pikkusisko-asetelman kaltaista. Hän sanoi näkevänsä minussa palan itseään 19-vuotiaana. Hän valoi minuun varmuutta ja rohkeutta. Virheet ovat oikeastaan erittäin jees asia. Kaikki tekevät niitä, sillä eroituksella, että omasta elämästään kirjoittavien tyyppien virheet ovat esillä arvosteltavina.

Tuntuu että bloggaajana en ole enää sallinut itselleni virheitä niin paljon. Kun kirjoitan mustaa valkoiselle, niin siinä se nyt sitten on, kaiken kansan nähtävänä. Totuus, jota ei saa enää muuttaa. Kasa faktoja, joiden takana on seistävä. Ehkä siksi olenkin bloggaajaurani aikana kokenut ajoittaista ahdistusta. Muuttumistani puidaan milloin missäkin keskustelupalstoilla, aivan kun se olisi jokin rikos.

Olen hankkiutunut puitteisiin, jossa kaikkea aiemmin tekemääni voidaan käyttää minua vastaan. Kun on jokin kanava, jonne minun täytyy määritellä itseni, syntyy väkisin se tietty boksi, jonka sisällä on sallittua toimia. Osa bloggaajista ei varmaan edes tiedosta tätä boksia tai koe sitä ongelmaksi, mutta minun ailahtelevan persoonan se saa joskus miettimään, että onpa ahdistava duuni. Siwan kassallakin olisi huojentavampaa olla.

IMG_3415

Kärjistin. Mutta kuten sanoin, tilanteen puitteet olen luonut itse. Ei kukaan minua ole varsinaisesti estänyt olemasta mielipiteitään muuttava ja mokaileva kohubloggaaja, vaikka sellaisille aina vähän enemmän kritiikkiä sateleekin. Matalan profiilin tasaliito-bloggareita, joksi olen koittanut muuntautua, käsitellään niin paljon lempeämmin!

Joka tapauksessa, tuntuu hyvältä että saan kirjoitettua asiasta, joka on jyllännyt päässäni irrallisina ajatuksina jo vuoden verran. Itseasiassa ihmettelen suuresti, kuinka olen saanut pidettyä blogin meiningin suhteellisen tasaisena, vaikka tekstien takana oleva nainen on käynyt kuussa ja takaisin ainakin kolme kertaa tämän vuoden aikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on kai se hetki, kun täytyy rehellisesti myöntää itselleen, että on koittanut antaa itsestään kuvaa, joka ei vastaa todellisuutta. Tasainen. Tyyni. Järkkymätön. Emotionaalisesti vakaa. Piirteet, jotka ovat hyödyksi tässä ammatissa, ellei halua todella paljon paskaa niskaansa.

Kuten tiedätte, rakastan kirjoittamista ja rakastan tätä blogia. Ja tätä yhteisöä. Olen ylpeä paikastani ja työstäni. Arvostan sitä ja haluan olla sen arvoinen. Välillä tekee mieli poistella vanhoja postauksia, mutta oikeastaan nykyään ajattelen, että olkoot siellä. Ne ovat sen hetkisen Kaisan ajatuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monenlaisia kausia kokeneena korostuu kyky ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä. Löydän jokaista ihmistä kohtaan empatiaa, sillä olen katsonut elämää tosi monesta eri näkökulmasta. Eihän empatiaa voi antaa muille, jossei sitä suo itselleen. Osaan arvostaa tehtyjä valintoja ja olen niiden kanssa sinut. Se on varmaankin tärkeintä muutoksissa.

Kommentit (32)
  1. Kiteytät kirjoituksellasi monen mietteet, sillä elämä on juurikin ympäristön ja kanssaihmisten ristitulessa ja -paineessa elämistä. Teillä bloggaajilla se vielä korostuu ja palautevyöry on varmasti välillä aivan kohtuutonta shittiä. Vaatimuksia ja mielipiteitä on niin paljon, kun on ihmisiäkin -aina ja kaiken aikaa joku yrittää laittaa sinua johonkin lokeroon, määritellä sinut tiettyihin raameihin ja auta armias jos toimitkin määritelmien vastaisesti, ihminen antaa itselleen oikeuden arvostella sinua. Eli juuri niinkuin täälläkin jo moneen kertaan mainittu, syyt siihen, että toista ärsyttää, eivät siis todellakaan johdu sinusta.

    Olen elänyt samankaltaisten mietteiden ja ajatusten kanssa jokunen vuosi sitten, kyseessä oli ns. kolmen kympin kriisi. Aika oli raskas, mutta tällä hetkellä olen onnellinen niistä oivalluksista, joita tein tuona aikana ja mieleni on uskomattoman levollinen elämää kohtaan. Oivalsin, että tärkeintä on elää juuri tätä hetkeä, ei huomista, tärkeää on olla rehellinen ja oma itsensä, juuri sellainen kuin olet tällä kyseisellä hetkellä, tärkeää on antaa itsensä olla heikko ja erehtyväinen. Tärkeää on ymmärtää, että muiden ihmisten mielipiteitä ei kannata edes yrittää hallita. Tärkeää on vaalia niitä arvoja, jotka sinä koet tärkeäksi sekä niitä ihmissuhteita, jotka antavat sinulle energiaa ja voimaa. Vahingollisia tai energiaa vieviä ihmisiä ei tule päästää ihon alle tai edes lähelle, heidän suhteen tulee olla todella itsekäs.

    Olet mahtava tyyppi ja uskon, että tulet oivaltamaan monia mieltä vapauttavia asioita tulevaisuudessa. Kukaan ei voi antaa valmiita teesejä ja ohjeita, joiden mukaan tulee elää. Ne sinä luot itse itsellesi, omassa aikataulussasi. Vain sillä on väliä, että antaa alitajunnan vapaasti ja pakottomasti prosessoida asioida -oivaltaa asioita! Olet vain juuri sellainen Kaisa kuin rehellisesti olet, millään muulla ei ole väliä! Valoa syksyyn! 🙂

    1. Tämä on niin totta että tekis melkein mieli julkaista sellaisenaan postauksena! 🙂 Kiitos, ihana kommentti. Tuntuu ihanalta että joku ymmärtää oikeasti mitä ajan takaa. Ja hienoa että maailmassa on myös muita samoin ajattelevia. Kiitos <3

  2. Tämä oli aivan ihana teksti! On ihanaa, miten kirjoitat aina välillä tälläisiä vakavampiakin juttuja, joissa pohdiskelet asioita syvällisemmin – se haastaa omatkin aivot kivasti miettimään 🙂
    Pidän muutenkin sun blogista ihan älypaljon! Sulla on ihanan positiivinen asenne kaikkeen ja onnistut välittämään energiaa tänne ruudun toisellekin puolelle. Sun tekstis ja kirjoitustyylis saa mut aina hmyilemään.
    Alotin tänä syksnä lukion, ja oon parikin kertaa muistellut miten kerroit kirjotuksista ja muusta. Vaikkei meillä oo liikaa yhteisiä kiinnostuksenkohteita (tai who knows vaikka oiskin), on mukava miettiä miten sä selvisit. Ja jos sää pystyit, niin kyllä määkin.
    Me muutetaan varmaan pian, ja siks oon seurannu ielenkiintosena sun höpinöitä tosta uudesta kämpästä. Tuleehan siitä postaus pian pliis? 😀
    Voimia syksyyn kaisaminni, oot ihana <3

    1. Ihana. kiitos!! 🙂 Kivaa syksyä sullekin. Kämppää nähdään pian 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *