Punttimimmi kohtaa cardion part 1

Tämä salirotta on kevätkelien saapuessa koittanut totutella yhä enemmän cardion pariin. Sanotaanko, että minua ei suoranaisesti voi (vielä) nähdä hölkkäilemässä Töölönlahtea ympäri värikkäiden Nike Free Runien koristaessa gasellikoipiani. Jalkani ovat lyhyet ja lenkkaritkin vuodelta 2008. Silti ahkerasti hinaan ahterini ulkoilemaan päivittäin. Täytyy antaa vähän positiivista palautetta tässä nyt julkisesti itselleni. Hyvä Kaisa, siitä se lähtee. Yleisurheilijan ura nimittäin. Cardio-Kaisa on myös intoutunut salin puolella suosimaan yhä enemmän supersettejä ja kehon kokonaisvaltaista repimistä sen sijaan, että pumppaisi puolitoistatuntia pelkkää hauista ja ojentajaa. Way to go!

Miksi sitten pitää saada sykettä nousemaan? No koska fatburn ja bulkkikauden päättäjäiset ja kesäkondis ja mitä näitä nyt on. No ei nyt sentään pelkästään siksi. Sydämen pamppailu tekee hyvää kropalle, varsinkin kun sen on ensin laittanut ihan tukkoon pelkällä salitreenillä. Ja no, onhan se kiva alentaa vähän rasvaprossaa niin pääsee näkemään mitä talven aikana treenistä on kroppaan tarttunut 😉

6785dfecb3427aee5442589210a63566098214fe78510bfb809b1078bfd1a7ea

Tämän ylläolevan kuvan innoittamana menin pamauttamaan itseni vanhalle kunnon BodyPump-tunnille, mitä meidänkin Motivuksella ahkerasti pidetään. Hahah, voi kyllä! Idea ryhmäliikuntatunneille menemisestä tuli oikeastaan siitä, että kaipaan sitä kunnon hikitreenistä tulevaa endorfiinikänniä ja jatkuvaa hien tulvintaa. Lenkillä on välillä vähän yksitoikkoista, joten miksen menisi nostamaan sykettä omassa tutussa ympäristössäni! Kovan sykkeen venkuloinnit ovat uusi pumppi. Ei sarjataukoja, yrmeää naamaa, keskittymistä ja itsensä psyykkailua (mikä tuntui kyllä olevan koko talven ajan erittäin jees), vaan huitomista ja hengästymistä Pitbullin tahtiin, hahah. Kovinta ja hauskinta treeniähän olisi joku potkunyrkkeily-tyylinen juttu tai peräti crossfit. Sitä olisi mahtavaa päästä kokeilemaan. On nimittäin sellainen kutina, että se voisi olla juuri eikä melkein meitsin juttu!

Takaisin siihen BodyPumpiin. Tätä ette tienneet, mutta minähän olen ex-pumppaaja for life. Aloitin koko treenaamisen ja painojen kanssa pelleilyn aikoinaan BodyPump -tunneista ja tämä LesMilssin nerokas konsepti jaksoi viihdyttää ja koukuttaa meikäläistä kokonaisen vuoden verran. Säännöllisen BodyPumpin avulla kropasta saa muokattua mielestäni tosi sopusuhtaisen sporttisen. Itse vähensin pumppailua ja siirryin omatoimiseen saliharjoitteluun siksi, että minua kiehtoi saada isommat lihakset ja enemmän voimaa, johon luonnollisesti tarvitaan painavempaa rautaa ja vähemmän toistoja.

IMG_0787

No, miltäs se pumppailu ”pienen” tauon jälkeen tuntui? Aika erilaiselta kuin silloin 10 kiloa kevyempänä. En saanut tunnista enää oikein irti lihasrasitetta, vaan enemmänkin juuri sitä sykettä. Oli aika vaikeaa arvioida, minkä verran pistää levyjä tankoon mitäkin lihasta varten. Tein heti ensimmäisen virheen ladatessani kyykkyjä varten 20 kiloa… Yritin silmäillä mitä muut pistävät, ja mukauttaa itseni jotenkin joukkoon, yläkanttiin tietysti 😉 20 kiloa on siis painomäärä, joka oli ennen big struggle nostaa edes harteille, puhumattakaan jalkojen tutinasta biisin loputtua. No, biisin puolessa välissä tajusin että ei tunnu tutinaa missään, eikä kyllä tule tuntumaan missään vaiheessa. Hiki valui kyynärtaipeista, mutta jalat uinuivat. Kyykyt olivat niin nopeita, että oli vaikea päästä fiilistelemään oikein syvälle ja hakemaan tuntumaa äässiin… Sai siitä ihan hyvät alkulämmöt lopputuntia varten, mutta aikamoista sohimista sanon minä! Samoilla sykkeillä siirryttiin sitten rintabiisiin aka penkkiin, jonka vedin ronskisti samalla tangolla kuin kyykyt. Se oli selkeästi jo parempi veto! Piti purra hammasta yhteen ja puhista.

Kaiken kaikkiaan tunti pisti lähinnä vain ärsyttämään 😀 Jokaista lihasta kiusattiin vähän että ”nyt on sun vuoro treenata”, mutta juuri kun se lämpesi niin ”eheeei, ei ollutkaan, nyt on tuon toisen lihaksen vuoro.” Alkoi melkein naurattamaan kun huomasin peilistä kuinka kiukkuiselta näytän, haha. Sillon ei kyllä oikeastaan naurattanut. Tuijotin ohjaajaa aivan kuin se olisi ollut hänen syynsä että tulin tunnille. Tunnin päätyttyä oli kuitenkin hyvä flow ja kroppa lämpimänä, joten menin vielä tekemään vatsoja ja seisomaan käsillä ynnä muuta kivaa oman kropan painolla. Kaisa ”käyn tekemässä vielä pari viparia” Minni ilmoittautuu siis taas.

BodyPump taitaa olla nyt meitsin osalta aika huolella kuopattu, mutta lihasrasite + kova syke -lajikokeilut saavat kyllä jatkoa! Sarjan seuraavassa postauksessa käsitellään kahvakuulailua. Stay tuned! 😉

Kommentit (13)
  1. Pakko myös tulla tänne vannomaan kuntonyrkkeilyn nimeen. Reilut kolme vuotta on tullut harrastettua kuntonyrkkeilyä/kuntopotkunyrkkeilyä enkä vaihtais mihinkään! Siellä kyllä hiki virtaa ja saa vedettyä ittensä ihan piippuun jos vaan haluaa.

  2. Ryhmäliikunnan ohjaajana ja liikunta-alalla työtätekevänä huomioni kiinnittyi kirjoittajan ja kommentoijien kokemuksiin Bodypumpista. BP on ennen kaikkea lihasten voimakestävyyttä harjoittava tunti eikä missään tapauksessa korvaa salitreeniä, jossa useimmat hakevat lihaksiin muotoja. Liian usein naiset vääntävät Bp:ssä vuodesta toiseen samoilla -yleensä liian pienillä-painoilla, ja jättävät salitreenit tekemättä. Tuloksia tulee, mutta vain hetken, ja sitten kehitys tyssää. Kunnolla ja kunnon painoilla tehtynä Bp tuo lihaksiin poltteen ja hien pintaan ja kehittää ennen kaikkea kestävyyttä, muttei korvaa salia eikä aerobista treeniä. Monipuolisuus on avain tuloksiin! Ja muistetaanhan myös se, ettei mitään tai ketään tule tuomita yhden kerran perusteella. Ei muuta kuin uudestaan siis tunnille!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *