Rauhaa

Rauhaa päälle maan, rauhaa päälle Kaisan kalenterin, rauhaa sydämeen. Kiitos herätys, olin odottanut sinua.

_MG_7288.jpg

Ensimmäiset hidastamisen tarpeen merkit tunsin, kun kävelin Porthaninkatua eräänä joulukuisena iltana alaspäin. Sydämeeni tuli pisto ja outo värinä. Huolestuin. Heikotti. Sama oire ilmaantui aina silloin tällöin parin viikon ajan, kunnes joulupyhinä en pystynyt nousta sohvalta, kun sydämeen alkoi heti koskea. Jouluostokset Citymarketin tungoksessa kuolemaa peläten oli melkoinen kokemus. Kun laittoi korvat ja silmät kiinni, kipu hellitti hetkeksi.

Pian tämän jälkeen tuli itku, sitten iski jäätävä flunssa. Nyt lepään niin kauan, kun täytyy. Samalla juonin uutta arkisuunnitelmaa ja elämäntyyliä, jossa ainakin tämän hetkisten suunnitelmien mukaan isoa roolia näyttelee hengittäminen, oleminen ja hortoilu eli luovuuden takaisinhoukuttelu. Ah. Ihanaa uudistua taas.

_MG_7279.jpg

Kuvat: Josefiina Turkulainen

Ei enää suorittamista hetkeen. Nyt tuntuu hyvältä antautua. Talvi on siis virallisesti täällä.

Kiitos, joulu. Kiitos, lepo. Kiitos, keho.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *