Seksuaalisen hyvinvoinnin kolme tasoa

Järjestin viikonloppuna yhdessä Brunssibeiben eli Elisa Vihosen kanssa tapahtuman Sexful Brunch. Brunssista on tulossa postaus myöhemmin, mutta sitä ennen ajattelin jakaa tapahtumassa luennoimiani ajatuksia seksuaalisesta hyvinvoinnista.

Mitä seksuaalinen hyvinvointi tarkoittaa ja oletko kuullut tuollaista käsitettä aiemmin? Henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista puhutaan paljon ja seksuaalinen hyvinvointi on tulossa hyväksi kolmanneksi ulottuvuudeksi jo julkisessakin keskustelussa, mikä on upea juttu.

Kun mietin seksuaalista hyvinvointia – sitä, miten se on vaikkapa omalla kohdallani toteutunut ja miten olen löytänyt tieni sen luokse kulttuurin ja koulujärjestelmän aivopesusta huolimatta – tulin päätelmissäni kolmeen kohtaan, joiden kautta seksuaalinen hyvinvointi ainakin minulle tuntuu rakentuvan.

1. Seksuaalinen itsetietoisuus

Ensimmäinen kohta on sitä, että löydetään mistä tykätään. Se on tutkimista, etsimistä, seikkailua, mokailua, onnistumisia, uskaltamista, vanhojen mallien työstämistä pois ja uudelle antautumista. Se on sitä, että uskaltaa katsoa syvälle minuuteen, ydinminään. Käytännössä seksuaalinen itsetietoisuus voi olla sitä, että  tunnustetaan oma seksuaalinen suuntautuminen tai se, mikä minua kiihottaa ja mistä innostun seksuaalisesti.

Haasteet tässä:

Meitä ei varsinaisesti kannusteta missään tutustumaan seksuaalisuuteemme, oikestaan koko elämämme aikana. Meille ei anneta vinkkejä tai muutenkaan raoteta sitä isoa maailmaa, mikä seksuaalisuuteemme kätkeytyy, ellei eksy tantrapiireihin tai joihinkin aikuisviihdealan hyviin paikkoihin. Koulukirjat varoittivat meitä sukupuolitaudeista, raskaudesta ja namusedistä, mutta entä nautinto? Entä kaikki se, mikä tapahtuu penetratiivisen heteroseksin ulkopuolella ja sen lisäksi?

Tästä syystä seksuaalinen itsetietoisuus saattaa monilla olla aika alkutekijöissä, tai muovautunut sillä, mitä meidän kaikkien seksuaalikasvattajasta eli pornosta on jäänyt mieleen tai sillä, mitä edellisten kumppaneiden kanssa rutinoiduttiin tekemään.

2. Seksuaalinen hyväksyntä

Hyväksyntä on sitä, etten taistele sitä vastaan, mitä seksuaalisuuteni minulle elämästä ja minuudesta piirtää. Se on sitä, että hyväksyn fantasiani, kiihokkeeni, fetissini, suuntautumiseni, libidoni ja mieltymykseni sellaisena, kun ne tässä hetkessä itsestäni löydän ja hyväksyn myös sen, että ne voivat muuttua. (Pakkolisäys: Jos seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin, väkivaltaisiin tekoihin tai on muutoin laitonta ja muita satuttavaa, tulee tässä kohtaa hakeutua apuun, ei kolmanteen kohtaan.)

Sen lisäksi, että itse hyväksyy seksuaalisuutensa, tulisi hyväksyntä saada myös ympäristöstä. Tämä on kaikille kuuluva seksuaalioikeus, jota edelleen rikotaan radikaalisti vaikkapa puuttumalla naisten pukeutumiseen tai erilaisiin suhdemuotoihin. Ketään ei siis tuomita, sheimata, leimata, kiusata tai syrjitä seksuaalisuutensa takia, tarkoitti se sitten sitä, että tykkää samasta sukupuolesta tai sitä, pukeutuu sukupuolelleen epätyypillisellä tavalla, tai sitä, että on seksuaalisesti aktiivinen ja näyttää sen tai vaikka sitä, ettei ole ollenkaan aktiivinen. Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikista seksuaalisen identiteetin ja toiminnan alakulttuureista, mutta kaikille tulisi antaa tilaa olla omia itsejään, kunhan he eivät satuta muita.

Haasteet tässä: 

Joskus (usein) omasta seksuaalisuudesta voi löytyä asioita, jotka ovat vastoin omaa rationaalista ajattelua ja järkeä, tai ne tuntuvat epätavallisilta, noloilta ja oudoilta. Moni taistelee omaa seksuaalisuuttaan vastaan, koska pelkää olevansa epänormaali. Mielestäni on hyvä ymmärtää, ettei seksuaalisuudella ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä mieltä olet järkevänä ihmisenä asioista, sillä seksuaalisuus on kehon ja tiedostamattoman mielen yhteinen primitiivinen tanssi, ei poliittinen tai älyllinen kannanotto. Yllä sanottu disclaimer huomioon ottaen kaikki on normaalia. Anna mennä!

3. Seksuaalisuuden toteutuminen arjessa

Kun tietää mistä tykkää ja hyväksyy sen, on tässä kohdassa kyse konkretiasta eli siitä, miten oma seksuaalisuus tulee arjessa kohdatuksi ja toteutetuksi. Jos aiemmat vaiheet oli siemenen istutus sekä sen kastelu, on tämä se kohta, missä taimi puskee ulos mullasta ja puhkeaa kukkaan. Tässä kohdassa kerätään se seksuaalisen hyvinvoinnin hedelmä. Ah – tätä kohtaa on myös ihanin toteuttaa!

Haasteet tässä:

Monille seksuaalisuuden toteutuminen arjessa vaatii kumppanin, jonka kanssa sitä toteuttaa. Toki paljon voi tehdä yksinkin ja masturboiden voi voida seksuaalisesti erinomaisesti, mutta esimerkiksi itsensä sitominen ei välttämättä ole paras mahdollinen sitomiskokemus, jos se on se juttu. Moni myös kaipaa läheisyyttä ja kontaktia toiseen ihmiseen, mitä vaikkapa seksilelut ei tarjoa. Pitää siis ensinnäkin löytää kumppani tai kumppaneita, joiden kanssa seksuaalisuuttaan toteuttaa, mutta myös varmistaa, että se, mitä tehdään, on molemmille/kaikille kivaa ja tyydyttävää. Tässä haasteita saattaa tulla esimerkiksi parisuhteessa, kun libidot tai seksiin liittyvät mieltymykset ei kohtaa.

Tällainen! Miltäs kuulostaa? Onko samaistuttava? Onko lisättävää?

Ja kun tämän seksuaalinen hyvinvointi -pelin on pelannut läpi, niin eipä se matka siihen lopu! Sitä tehdään läpi elämän palaten aina ykköseen ja löytäen uutta, hyväksyen uutta ja kokeillen uutta.

Kuvat: Meri Björn

Kommentit (6)
  1. Olen heterosuhteessa. Mulla on ihana puoliso, joka uskaltaa ja haluaa tutkia omaa seksuaalisuuttaan, ja tahtoo pukeutua kotona ollessaan vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Asia on aina ollut enemmän tai vähemmän tiedossa, mutta muutama päivä sitten tämä tuli selkeämmin ilmi, kun hän otti asian puheeksi. Hän ei epäile seksuaalisuuttaan tai sukupuoli-identiteettiään, ja vaikka haluan kuvitella olevani avoin kaikenlaisille ihmisille, tämä nosti kriisin pintaan. Mua ahdistaa ja harmittaa, koska koen, että mulla ei ole tässä suhteessa tilaa tutkia omaa seksuaalisuuttani kun kaikki aika menee toisen seksuaalisuuden tukemiseen ja hyväksymiseen. Puolisoni kyllä tahtoo tukea minua omassa matkassani, ja vakuuttaa, että hän on avoin minun tarpeilleni, mutta ujona ja seksuaalisuuden kanssa hukassa olevana en useinkaan osaa enkä uskalla sanoittaa toiveitani. Jos niin teen, en uskalla tai osaa toteuttaa haaveitani. En edes aina tiedä, mitä haluan. Usein myös koen, että puolisoni seksuaalisuus vie paljon tilaa suhteessamme, enkä ehdi tutkia omaa seksuaalisuuttani, kun pääfokus on hänen tarpeiden täyttämisessä. Hän on valmis tekemään muitakin kuin omia juttujaan, mutta koska hän usein tietää mitä tahtoo kun minä vasta tuumailen, on ”helppoa” edetä hänen toiveidensa mukaisesti. Miten toimisit tällaisessa tapauksessa?

  2. Olen seurannut blogiasi pitemmän ajan ja tuntuu, että kirjoittelet aika etuoikeutetusta asemasta käsin. Olet nuori ja sovit yleiseen kauneus/haluttavuuskäsitykseen. Nykyään on hirveästi ihmisiä, jotka ovat liian lihavia/rumia/vanhoja tai vääränlaisia muutoin. Vaikkapa jos asuu pikkupaikkakunnalla, voi olla mahdotonta löytää edes satunnaista kumppania. Vammaisista puhumattakaan. En muuten toisi tätä esiin, mutte kun opiskelet seksuaalineuvojaksi tms. Mediassa seksistä puhutaan yksinomaan pariskuntien tai viehättävien kaupunkilaisten näkökulmasta.

    1. Maailmasta löytyy paljon ihmisiä, jotka pitävät rumia/lihavia/vanhoja/ sinun mielestäsi vääränlaisia haluttavina.

      Vielä 20 vuotta sitten seksistä ei puhuttu kenenkään näkökulmasta.
      Kaikki paranee koko ajan ja ahdasmielisyys vähenee.
      Ulkonäölleen ei voi kovin paljon ja iälleen vielä vähemmän.
      Osoitit paljon enemmän ahdasmielisyyttä kuin avoimuutta omalla kommentillasi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *