Seksuaalisesti avoimempi parisuhde

Olen aloittanut projektin, jossa käyn miesten kanssa kahvilla keskustelemassa seksuaalisuudesta. Miehet voivat olla minulle ennestään tuttuja tai tuntemattomia.

Mielenkiinto, joka tätä projektia kohtaan on herännyt aina tuottajien yhteydenotoista Ilta-Sanomiin, on ehkä hieman yllättänyt minut. Tai no, toki tiesin miesten seksuaalisuuden olevan tärkeä ja mielenkiintoinen aihe – enhän muuten olisi siihen itsekään tarttunut – mutta viimeistään nyt olen varmistunut siitä, että ajoitus tällaiselle keskustelulle on täydellinen. Olemme valmiita keskustelemaan miesten tunteista ja haluista – naisten tunteita ja haluja tietenkään unohtamatta.

Mitä projekti on tähän mennessä opettanut? Selkeät linjat hakevat ajatuksissani vielä paikkaansa, mutta eräs teema on noussut esiin, josta haluaisin kirjoittaa vähän. Se on avoin kommunikointi.

the-good-morning-2.jpg

Olen oppinut, että koska itse olen avoin ja avarakatseinen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, minulle on helppoa puhua aroistakin asioista. Se tuntuu upealta. Pikku no-brainer: miehen saa avautumaan ihan samoilla keinoilla kuin kenen tahansa ihmisen; tarjoamalla hänelle lämmin, ymmärtävä, avoin, kepeä mutta tosissaan oleva, läsnäoleva ja tiedostava ilmapiiri.

On helppo puhua vaikkapa omista fantasioistaan, kun tietää, ettei toinen tuomitse tai oudoksu mitään, vaan on aidosti kiinnostunut. Se on saanut minut miettimään; miten tällaisen ilmapiirin voisi luoda parisuhteeseen? Osa miehistä on sanonut, ettei ole kertonut kenellekään asioita, joista puhuivat minulle – edes puolisolleen.

Parisuhde on totta kai paljon henkilökohtaisempi tila ja kehys kertoa vaikkapa fantasioista, kuin kahvitteluhetki jonkun vähän tuntemattomamman henkilön kanssa. Kun parisuhteen toinen osapuoli kertoo omista syvistä haluistaan, kuulija on tekemisissä omien toiveiden, halujen, pelkojen ja epävarmuuksien kanssa melko intiimillä tasolla. Ei ihme, että tuntemattomalle saattaa olla helpompi puhua seksuaalisuudesta kuin rakkaallensa.

the-good-morning-4.jpg

Joskus nuorempana ollessani parisuhteessa muistan osittain myös pelänneeni poikaystävieni tuntematonta, voimakasta ja hallitsematonta seksuaalisuutta. Hallitsemattomalla tarkoitan sillä, että emme juuri voi päättää vaikkapa seksuaalista suuntautumistamme, tai sitä, mikä meitä vetää puoleensa. Vaikka hän kuinka päättäisi niin, en tule olemaan ainoa, jota hän himoitsee. Saatoin myös pelätä, mitä fantasioita poikaystävälläni mahdollisesti oli; pystyisinkö minä tarjoamaan hänelle kuitenkaan todellista seksuaalisten tarpeiden täyttymystä vai saattaisinko tulla satutetuksi oman riittämättömyyteni vuoksi? 

Entä jos fantasia sisältää useita naisia? Entä jos fantasia sisältää miehen? Entä jos se sisältää tummaihoisen naisen? Entä jos fantasia sisältää ylipäätään jotain, mitä pelkästään minä en pysty tarjoamaan toiselle? 

Tällöin kuvani seksuaalisuudesta oli (no shit) hyvin kapea. Koko yhteiskunta oli toitottanut sitä ja itsekin luulin, että parisuhteessa omistetaan toisen seksuaalisuus ja että seksuaalisuuden kokeminen ja toteuttaminen rajoittuu nimenomaan parisuhteen sisälle, eikä muuta seksuaalisuutta ole. Tästä erinomaisena esimerkkinä tämä ”moi.” ”mä oon naimisissa” -tyyppinen dialogi. Se, että toisen todellinen, pinnan alla kupliva seksuaalisuus saattaaa olla uhka parisuhteelle, eikä siis suinkaan osa toisen minuutta – jotain mikä tuo hänelle iloa ja voimaa ja tekee hänestä juuri hänet – on aika myrkyllinen ajatus. Tämä uhka varmaan osittain aiheuttaa sen, ettei seksuaalisuudesta uskalleta puhua kunnolla, vaan se lakaistaan maton alle ja toivotaan parasta.

Tässä pelossa ollaan mielestäni tietyllä tapaa seksuaalisuuden ytimessä. Seksuaalisuus on niin paljon muutakin, kuin seksiä ja seksuaalista kanssakäymistä. Se on ajatuksia, tunnetiloja, tuntemuksia kehossa, tilanteita, värejä, muotoja, ääniä, kokemuksia, uteliaisuutta, leikkiä, kokeilua, mielitekoja, kiintymystä, nautintoa, voimaa, itsetutkiskelua, yhteyttä, matkantekoa, oppimista, löytämistä, kadottamista, muutosta, räjähdyksiä, iloa, mielikuvia, hiljaista tietoa, herkkyyttä, dynamiikkaa, puhdasta onnea, kehotietoisuutta… Se on iso osa persoonallisuuttamme ja ajatus siitä, että löytyisi yksi ihminen, jolle voisimme ojentaa seksuaalisuutemme ohjekirjan ja yksinoikeudet, on ehkä hieman liikaa vaadittu. Oikeastaan varmaan paras keino kuluttaa toinen ihminen loppuun ja aiheuttaa hänelle riittämättömyyden tunnetta on antaa hänelle vastuu seksuaalisuudestamme ja sen tarpeista.

the-good-morning-5.jpg

Enkä siis väitä, että suhteen välttämättä tarvitsisi olla konkreettisesti avoin seksin suhteen – edelleen, seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksiä ja seksuaalista kanssakäymistä – vaan mielestäni tässä asiassa päästään pitkälle jo puhumalla asioista ja antamalla erilaisille vaihtoehdoille keskustelutilaa. Kokemuksieni mukaan moni parisuhde voi huonosti nimenomaan siksi, ettei uskalleta keskustella aroista aiheista, koska pelätään toisen reaktiota. Keskustelu ei satuta ketään ja se yhteyden taso, mitä sillä voidaan saavuttaa, voi avata täysin uusia ulottuvuuksia niin parisuhteessa kuin kummankin yksilön seksuaalisuuden kokemisessa. 

Pohjimmiltaan toivon, ettei maailmassa olisi yhtäkään ihmistä, joka parisuhteensa takia joutuu rajoittamaan omaa seksuaalisuuden tutkiskelua, vaan että parisuhde voisi tukea tätä matkaa. Seksuaalisuuden kautta löydettävissä oleva minä on niin voimakas, itsevarma sekä vapautunut, että olisi ikävää, jos matka tähän minuuteen olisi estetty rakkaimpamme toimesta.

Haastan sinut puhumaan tänään puolisosi kanssa jostain seksuaalisuuden aihealueesta, joka on pyörinyt päässäsi, mutta jota et ole saanut avatuksi keskusteluun! Omien kokemuksieni mukaan nämä keskustelut ovat kunnon liimaa parisuhteelle.

Kommentit (23)
  1. Olen sitä mieltä, että jokainen toteuttakoon seksuaalisuuttaan niin kuin parhaaksi näkee, mutta itse en aio olla mukana siinä vaiheessa kun halutaan muita osapuolia parisuhteeseen, joko itse ollessa se kolmas osapuoli tai sellaisena joka miettii kotona, että onko oma kumppani taas naimassa jonkun toisen kanssa ja saapuu kotiin vieraiden eritteiden kanssa odottaen minulta sen jälkeen romanttista läheisyyttä tai kenties seksuaalista lisätyydytystä. Valitettavasti vastentahtoisesti olen kuitenkin joutunut kumpaankiin rooliin niin tietoisesti kuin tiedostamattomana petettynä tai pettäjän ”rikoskumppanina”. Eli yritin vastentahtoisesti olla yksipuolisessa avoimessa suhteessa sen jälkeen kun olin petetty ja toinen halusi naiskennella kaikkien muiden kanssa, mutta itseäni ei huvittanut etsiä seksiä vieraiden kanssa, vaikkakin suhteen loppumetreillä niin kävi, mutta ei ollut kivaa. Toisessa suhteessa olin aseksuaalin kanssa, joka paljasti todellisen seksuaalisuutensa tai oikeastaan sen puutteen vasta sitten kun suhde oli jo jatkunut pidemmän aikaa, jonka jälkeen ”jouduin” luvan kanssa menemään vieraisiin. Se ei ollut hohdokasta eikä edes intohimoista, koska seksi tuntemattoman kertapanon kanssa ei vaan toimi itselleni. Tuskin edes pidempiaikaisenkaan tuttavuuden kanssa, koska siinä vaiheessa on parempi, että etsii ihan uuden parisuhteen seksisuhteen sijaan. Jos saisin sitä vieraan lihan kiihotusta mitä jotkut saa niin olisi varmaan eri asia.

    Muissa tilanteissa kyse on ollut siitä, että minulta on pimitetty toisen parisuhdestatus, jotta en kieltäytyisi tutustumisesta ja seksistä, koska olin tuonut aiemmin esille, että monogaamisuus on itselleni se ainoa vaihtoehto enkä suostuisi olemaan toisten avoimen suhteen kolmas osapuoli myöskään. En tiedä miten yleistä naisilla on sellainen toimintatapa, mutta tuntuu olevan enemmänkin miesten taktiikka valehdella omasta elämästään, ettei seksin saaminen vaaraannu esim. toisen osapuolen moraalisen arvopohjan tai periaattellisten seikkojen vuoksi. Tai siksi, että ei halua paljastua pettäjäksi. Toisaalta on näitäkin, jotka rehellisesti kertoo, että vaimo/tyttöystävä löytyy jo kotoa.

    Monilla varmaan se ongelma, että seksuaalisuus löytyy / herää vasta sitten kun on jo pitkäaikainen parisuhde tai liitto ja mahdollisesti muutama muksu väännettynä. Nuo tilanteet jos räjähtää niin siinä on muitakin sijaiskärsijöitä. Siinä mielessä tämä, että erilaisista tavoista toteuttaa seksuaalisuutta parisuhteissa puhutaan mahdollisimman avoimesti julkisessakin keskustelussa, jotta kukaan ei päätyisi lähtökohtaisesti sellaiseen parisuhteeseen, joka ei palvele omaa seksuaalisuuttaan. Mielestäni kumpikin tilanne on aivan yhtä surullinen; joko vankina sellaisessa parisuhteessa ilman mahdollisuutta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan täysillä tai vastentahtoisesti monogaamisena suhteessa kumppanin kanssa, joka harrastaa seksiä toisten kanssa. Jos jokainen vain tietäisi mitä haluaa tai kertoisi juurikin rehellisesti niistä epävarmuuksista sen sijaan, että antaa toisen ymmärtää jotain muuta kuin mistä todellisuudessa on kyse.

    Se mitä kuitenkin olen huomannut polyamoristen ihmisten keskustelussa, että helposti lähdetään epäsuorasti tai suorasti syyttämään monogaamisia ihmisiä heidän monogaamisuudestaan. Esim. eräs mieshenkilö joka toi polyamorisuutensa esille vasta 7kk suhteen alkamisen jälkeen, syytti naista asenneongelmista ja ties mistä henkisistä lukoista, koska nainen ei halunnut enää jatkaa suhdetta. Se ei ole oikein, että viljellään monogaamisten ihmisten olevan jotenkin puutteellisia tai asenneongelmaisia, joiden tulee aukoa ”lukkojaan”, jotta hekin haluaisivat naiskennella useiden kanssa tai hyväksyä kumppaninsa monet muut suhteet. Yhtä hyvin voisi lähteä psykologisoimaan sitä, miksi joku on polyamorinen. Onko lapsuudessa ollut paljon riittämättömyyden ja hyväksymättömyyden tunteita, koska aikuisiällä täytyy saada useampia kumppaneita? Ihan yhtä validia kuin se, että pohditaan onko monogaamisen psyykessa vikaa, koska ei halua useita kumppaneita. Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta ilman sitä, että täytyy omaa kasvualustaa pitää ylivertaisena ja kritisoida muiden kukat siksi, etteivät he pidä samasta mullasta.

  2. Mielenkiintoinen postaus ja ymmärrän kyllä avoimen kommunikaation tärkeyden noin yleensä. Haluaisin kuitenkin tietää mitä se konkreettisesti hyödyttää kuulla toisen seksuaalisista kiinnostuksista, mikäli niitä ei voi hyödyntää (yksiavioisessa) parisuhteessa. Esim. Jos mies on kiinnostunut seksistä tummaihoisen naisen kanssa, mutta seurustelukumppanina on vaaleahipiäinen. Onko tuon asian esiin tuominen silloin millään tavalla relevanttia? Ja toisaalta myös miksi ihmisellä ei saisi olla salaisia fantasioita, jotka pitää ihan vain itsellään?

    1. Se oli esimerkki. 🙂 Mutta siis ideana se, että mielestäni seksuaalisten fantasioiden kautta toista oppii tuntemaan paremmin ja niitä turhaan pelätään/piilotellaan sen pelossa, että toinen loukkaantuu, sillä niissä itsessään harvemmin on mitään loukkaavaa. Itseäni ainakin kiinnostaa toisen seksuaalisuus kokonaisuudessaan, ei vain ne osat, jotka koskettavat minua. Kyse on muutenkin ihmisseksuaalisuudesta oppimisesta. Toki kaikkia ei kiinnosta seksuaalisuus yhtä paljon kuin meikäläistä, hehl. Kukin kertoo juuri sen verran fantasioistaan ja haluistaan kuin tahtoo ja hyvältä tuntuu! Täytyy vielä lisätä, että moni ”mahdoton” fantasia on toteutettavissa jossain muodossa (esimerkiksi naisilla ei ole yleensä penistä, mutta strap-on on keksitty), jolloin omien fantasioiden julkituomien ei ole täysin epärelevanttia. Kiitos kommentista!

      1. Jes, kiitos sinullekin vastauksesta!

        On ihan totta että nykypäivänä moniin fantasioihin löytyy joku toteutuskeino, mutta on niitäkin jotka ovat oikeasti mahdottomia. Yhtenä esimerkkinä tästä vaikkapa naisten rintoihin liittyvät fantasiat. Omalla miehelläni on obsessio suuriin rintoihin (eikä hän pidä pieniä rintoja tai edes silikoneja oikein minään) ja omassa varustuksessani ei yllätys yllätys ole juuri fyllinkiä. Asian kuuleminen ei varsinaisesti nostata mielialaa tai lähennä meitä kahta seksuaalisessa mielessä.

        Uskon että ihmisillä on aika paljon fyysisiin ominaisuuksiin liittyviä fantasioita, jotka eivät kohtaa nykyisen kumppanin kanssa. Jotkut niistä asioista voivat olla todella arkojakin paikkoja kuulijalle, joten en näe täydellistä avoimuutta ihan ideaalina ratkaisuna. Ainakin hen. koht. voisin huomattavasti paremmin ilman nykyistä tietämystäni

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *