Tapahtui tänään

Kävelin pitkin Aleksanterinkatua ja etsin jotain kivaa kahvilaa, jossa olisi terassi, mihin istahtaa kirjoittamaan. Königin mustanpuhuvat sohvat houkuttelivat minut luokseen, vaikkei paikka varsinainen kahvila ollutkaan. Tilasin kahvin ja kaivoin läppärin syliin. Mistähän sitä tänään kirjoittaisi? Mikään vanhoista luonnoksista ei oikein tuntunut ajankohtaiselta ja koitin ideoida jotain uutta. Mitä olen viime aikoina miettinyt? Mitä mielen päällä on juuri nyt?

Kesken ajatusteni minua lähestyi ulkomaalainen nainen ruusukimpun kanssa. Hän tarjosi minulle ruusua. ”No, thanks”, vastasin hymyillen. Jouduin sanomaan saman vielä pari kertaa, ennen kuin hän siirtyi tarjoamaan sitä viereisellä sohvalla istuvalle miehelle, jolla oli juuri sopivan pituinen sänki ja päällään skarppi puku. Tilanne oli mielenkiintoinen.

”Give it to her. I’ll pay for it. How much is it? Give it to her, just to remind her that she is female and she’s beautiful”

Ehdin läväyttää leveän hymyn, kiittää, vastaanottaa ruusun naiselta ja tuoksuttaa sitä. Mies kaivoi rahat naiselle ja ryntäsi puhelimeen muualle. Pian hän tuli takaisin, hyppäsi kahvilan eteen parkkeeratun maasturin rattiin ja ajoi pois. Hänen teensä jäi höyryämään pöytään. Ja kas näin, minulle tupsahti aihe, josta kirjoittaa. Kiitos, komistus.

IMG_9296

Olen viime aikoina miettinyt paljon tapahtumia ja sattumia, jotka tupsahtelevat elämiimme ”kuin tilauksesta”. Monet ihmettelevät: ”Miten sulle aina tapahtuu kaikkea?”. Olen myös miettinyt, kuinka muotoilen tämän ilman, että kuulostan hörhöltä, mutta uskon, ettei ole olemassa ”sattumia” eikä ole välttämättä olemassa tuuria. Liian monet elämäntapahtumani ovat todistaneet hämmästyttävän pätevästi kaikella olevan tarkoituksensa.

Sen sijaan uskon, että jokaiselle meille on järjestetty kasapäin erilaisia tilanteita ja mahdollisuuksia, kun osaamme vain pyytää ne luoksemme ja sitten huomata ne. En usko, että mitään hienoa ja pysyvää tulee etsiä, pakottaa ja koittaa pitää yllä väkisin, vaan uskon, että kun lakkaamme yrittämästä, asiat järjestyvät haluamallamme tavalla. Se nimittäin toimii myös silloin, kun emme välttämättä edes tiedä tarkkaan, mitä haluamme, mutta jokin nykyisessä tilanteessa tuntuu tökkivän. Kun rauhotumme ja ajattelemme asioista mielekkäällä tavalla, luomme myönteisen kuplan ympärillemme, ja jotain ihmeellistä alkaa tapahtua. Aina ei tarvitse tapahtua suurta, sillä jokaikinen pieni tapahtuma johdattelee meitä kohti suurempaa.

IMG_9314

Tarinan opetus:

Königissä käy potentiaalista porukkaa.
Herrasmiehiä on yhä olemassa.
Kun ylimääräistä rahaa löytyy, sen pystyy muuntamaan pienellä vaivalla iloksi.
Ruusunkaupittelijat ja muut kerjäläisyrittäjät: iskekää naisten lähellä oleviin miehiin!
Sain uuden tarinan ”miehet ovat ihania” -kokoelmaani.
Tilannetaju on erittäin seksikäs ominaisuus.

Ps. Samaan teemaan liittyen: Muistin juuri, että melkein tasan vuosi sitten, viime syksynä, kävellessäni kadulla siskoni ja äitini kanssa, joku mies tuli antamaan minulle ruusun. Kirjoitan harvoin sattumuksistani blogiin, mutta juuri siitä satuin kirjoittamaan. Tarina löytyy täältä.

Maagista viikonloppua!

Kommentit (13)
  1. Niitä hyviä asioita alkaa tapahtumaan kun pitää mielen positiivisena, sillä silloin uudet tarjoukset ja mahdollisuudet näyttäytyvät positiivisessa valossa ja kun niistä ajattelee positiivisesti, sanoo niille ”kyllä” jolloin tuntuu kuin hyviä asioita vain tulvisi elämään. Kun on negatiivinen mieli, nämä sattumukset tuntuvat raskailta ja välillä ihan jopa vastoinkäymisiltä.

  2. Ehkä joskus puoli vuotta sitten kerroin ystävälleni, miten haluisin piristää jonkun tuntemattoman ihmisen päivää antamalla hänelle ruusun. Noh kuinkas kävikään, muutama viikko sitten Kööpenhaminassa kadulla seisoessani tuntematon mies ojensi minulle punaisen ruusun ja käveli pois. Jäin hämmentyneenä tuijottamaan häntä suu auki, en ikinä ollut tullut ajatelleeksi, että joku tuntematon voisi samalla tavalla piristää omaa iltaani 😀 Toisella puolella katua mies kääntyi katsomaan sinne missä itse seisoin ja vilkutin hänelle kiitokseksi. Vielä vähän kauemmaksi käveltyään mies kääntyi uudestaan ja vuorostaan vilkutti minulle. Päätin laittaa hyvän kiertämään ja annoin ruusun vähän myöhemmin jollekkin nuorelle miehelle, en olisi saanut sitä kuitenkaam ehjänä Suomeen tuotua 🙂

    Kieltämättä usko ihmisten ystävällisyyteen ja hyvyyteen palasi! Ja mitä kirjoitit tekstissäsi, samaistun siihen ihan täysin 🙂 Kiitos ihanan syvällisistä postauksista! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *