Tulkut, tiaiset ja Tinderit

Nyt on pari asiaa mainittavana ja ihmeteltävänä ja ne on pakko päästää ulos.

Tiedättekö kun saa päähän sellaisia fiksaatioita, joista ei pääse eroon ennen kuin niille antaa periksi. Esimerkiksi joku biisi soi niin kauan päässä ennen kuin sen kuuntelee. Tai että yhtäkkiä täytyy päästä keskustaan hakemaan kahvi juuri Arnoldsista, koska tekee juuri Arnoldsin kahvia mieli, eikä mikään muu kahvi tyydytä sitä halua. Tai niin kuin minä eilen huomasin että haluan verenpunaiset kynnet vaikka en koskaan käytä kynsilakkaa ja sitten lopulta menin ostamaan verenpunaisen kynsilakan. Tai niin ainakin luulin! Saanko ihmetellä, miksi ostaessani kynsilakan, joka on aivan selvästi verenpunainen, onkin kynnellä fuksianpunainen, vaikka sitä sutii kaksi kerrosta. MIKSI? (EDIT: Sudin kolmannen, ja homma korjaantui. Ei siis hätää, mutta melko työlästä tämä lakkaaminen nykypäivinä.)

Tärkeimpänä kuitenkin seuraava asia eli Ben & Jerry’sin uudet maut. Holy mother of icecream. Sain meiliin lehdistötiedotteen (joita en ikinä lue), joka alkoi sanoilla Ben &… Riuhtaisin meilin auki, luin ensimmäisen lauseen ”Ben & Jerry’s hemmottelee suklaan, kanelin ja maapähkinävoin ystäviä uutuuksillaan” ja juoksin heti kauppaan. Ihan oikeasti. Siellä ei ollut uusia makuja, joten etsin benkkujenkun Instagramin, josta sain selville että ärrältä saa ainakin sitä Cinnamon Bunsia. Ei muuta kun sinne ja jätskilaarin viimeinen pullabenkku messiin. Vielä on niistä uusista suklaakeksi ja maapähkinävoi maistamatta, mutta korvapuusti sai minulta arvosanan 5/5. Mikä ylipäätään voisi olla parempaa kuin pullan ja jätskin risteytys? Ehkä Sushin ja suklaan. Sekin voisi toimia.

a00a3070782a9705_800x800ar

Kolmanteen: Kävin tänään pitkästä aikaa urheiluhierojalla ja selkeästi oli aika kullannut muistot niistä käynneistä. Kävelin nimittäin paikalle mairea hymy kasvoillani: ”ahh ihana päästä pitkästä aikaan hemmotteluun”, mutta siinä sitä kuitenkin lihatiskillä maatessa tihrustettiin kyyneltä kun pohkeita teurastettiin elävältä. En muistanut että se mielihyvä tuli vasta hieronnan jälkeen. Lähinnä johtuen siitä, että se oli ohi. Mutta onpahan nyt lihaskalvot revitty auki ja jumit alkaa taas pikkuhiljaa sulaa.

Neljänteen asiaan: En ole viime aikoina lukenut blogiin tulleita kommentteja ollenkaan, sillä aavistelen, että siellä on jonkin sortin kolmas maailmansota menossa. Please, rakkaat, rauhoitutaan, jooko? Kukaan ei ole satuttanut ketään eikä ole mitään syytä nostaa tunteita pintaan tällä saralla. Eikö niin?

Sitten asiaan nimeltä kevät! Otin eilen kevättakin käyttöön ja ostin oranssinpunaisen paidan. Siis oranssinpunaisen, kyllä vain. Aurinko saa ihmiset sekaisin. Jopa tällaiset ikuiset hautajaisiinpukeutujat.

Ainiin ja kevätlinnut ovat taas täällä visertämässä keväisen auringon kanssa kilpaa. Tulkut, tiaiset ja Tinderit. Tsirp!

Kysymys: Oletteko maistaneet uusia benkkumakuja?

Kommentit (35)
  1. Kyllä mun mielestä olisi ihan inhimillistä, että pahoittelisi edes asiaa.. Ei tauon syystä tai siitä että kirjoittelee nykyään harvemmin niin tarvi ruveta selittämään mitään, pelkkä pahoittelu riittäisi koska kyllähän me kaikki tajuamme, että bloggareillakin on yksityiselämä. Ja kyllä se vaan niin on että blogi syntyy siitä lukioiden ja bloggaajan vuorovaikutuksesta; ilman lukijoitaan Kaisa ei olisi Indiedaysillekkään päässyt. En toki tiedä millaiset vaatimukset Indiedaysille pääsemiseen on, mutta olettaisin lukijamäärän ja suosion olevan yksi kriteeri. Blogin kirjoittaminen on Kaisan työtä nyt kun portaalilla kirjoittelee. Jos joku ei saavu työpaikalleen tai tulee silloin tällöin kun huvittaa, niin kyllä silloin aletaan jo kyselemään perään, näin esimerkkinä. Olen kuitenkin iloinen kun olet palannut 🙂 Blogisi on edelleen yksi lemppareistani.

  2. Eihän siinä ole kyse mistään lukijoiden suppeakatseisuudesta tai bloggaajan tilivelvollisuudesta yksityiselämästään, jos pyytää bloggaajalta sen verran ihmisyyttä, että yksinkertaisesti kirjoittaisi vaikka sen ”anteeksi, nyt on ollut elämässä paljon muuta, enkä ole pystynyt panostamaan juuri tähän, mutta mennään näillä eteenpäin” tms. sen sijaan, että toteaa vaan että rauhoittukaa ja jatketaan eteenpäin pusipusi kevät tuli. Tuosta jälkimmäisestä tulee jotenkin ylimielinen/välinpitämätön olo, kun taas ensimmäisestä inhimillisempi ja vastavuoroisempi.

    1. Niin, mitäpä jos rauhoittuisit vähän, sensijaan että laitat sanoja toisen suuhun.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *