TYÖNARKOMAANIEN VIIKONLOPPU

Kuka sitä tiistaina enää viikonloppua muistelee? No minä! Olipahan pitkästä aikaa aivan tajunnanräjäyttävä viikonloppu. Niin tajunnanräjäyttävä, että haluan siitä muiston tänne blogiin, jotta voin joskus eksyä sen luokse ja muistaa taas. Viikonloppu sisälsi nimittäin oivalluksen, jonka oivallan keskimäärin neljästi vuodessa uudelleen. Siis about yhtä usein, kun vierailen kotikonnuillani, tai vuodenaika vaihtuu vuodessa. Se oivallus on se, että hei, viikonloput ovat olemassa.

Jos on koululainen, opiskelija tai käy ns. ”perustyössä”, viikonloput tulevat diilissä kaupan päälle. On helppo relata lauantaina ja sunnuntaina, kun tietää, ettei voisi olla missään muualla sillä hetkellä.

Yrittäjänä homma on kuitenkin vähän toinen. Kun jokainen sekunti läsnä on pieni paine siitä, että voisin juuri nyt olla tekemässä hommia itselleni, voisin juuri nyt olla edesauttamassa menestymistäni ja helpottamassa tulevien päivien työmäärää, on aika vaikeaa tehdä toisenlainen päätös, ja ihan vaan rentoutua.

Ongelmallista se on siinä mielessä, että se rakas mieli ei saa koskaan oikein lepoa. Tämä puolestaan syö tehokkuutta ja ennenkaikkea onnellisuutta. Pitkällä aikavälillä kerryttää itselleen myös aika kivasti stressiä. Vaikka työnteko onkin ”nautinto”, ja on valinnut ”itselleen sopivan ammatin”, jota ”rakastaa”, niin sentään niin kiitollinen tästä etuoikeutetusta asemastaan ei tarvitse olla, että luulee että ei ansaitse viikonloppuja ollenkaan.

Niin, ja elämässä on myös muita nautintoja. Niitä oikeita nautintoja. Ei töitä. Ei, ei urheilua eikä parsakaalia. Vaan niitä oikeita nautintoja.

Kuten vaikkapa Lidlin riisipiirakat ja kaurasydämet tai Mikkelistä asti tuotu paikallinen sanomalehti. (Elämme tietoisesti uutispimennossa, mutta välillä on kiva lukea ihan vanhaa kunnon sanomalehteä sen fiiliksen vuoksi!) Tai karkkipussi leffassa, lasillinen viiniä lounaalla ja jätskiä saunan jälkeen. Sellaisia nautintoja.

Ja nautinnoista päästäänkin siihen viikonloppuun, joka oli todella nautinnollinen. Itseasiassa meidän viikonloppu alkoi jo torstai-iltana, kun olimme aivan kuolleita iltapäivällä ja mietimme, että mikäköhän on vialla. Oli jotenkin alakuloinen olo ja inspiraatio yhtään mihinkään oli kateissa. Sitten tajusimme, ettemme olleet kuuteen kuukauteen oikein viettäneet vapaa-aikaa. Siis kuvitelkaa, puoli vuotta ilman viikonloppuja! Kuulostaa hullulta, mutta se on täysin totta. Pelottavan totta.

”Mennäänkö leffaan ja syömään?” toinen sanoi. En muista kumpi, sillä ajatus siitä, että jotain kivaa täytyy keksiä, taisi olla yhteinen. Ehdotus oli yllättävä, melkein pelottava ja samaan aikaan niin itsestäänselvä. Tottakai me mennään. Ja mehän mentiin.

– Onko nää treffit? kysyin.
– Kai nää on, Samuel vastasi.

Ja siitähän se ajatus sitten lähti ja pidettiin ”viikonloppua” aina sunnuntaihin asti. Täytyy tosin todeta, ettei töiltä kokonaan vältytty, heh. Mutta niitä oli huomattavasti kivempaa tehdä, kun ei ollut arki-mode päällä, vaan selkeästi rentoutuneempi fiilis! Lisäksi niitä tuli tehtyä tuntimäärällisesti paaaljon vähemän. Seuraava tavoite onkin viikonloppu kokonaan ilman töitä.

Meidän weekendi sisälsi:

Ranskalaisesta viinitilasta kertova elokuva, jota katsoessa tuli kamala viinihimo! Viini olikin sitten koko loppuviikonlopun kantava teema, heh. Ja kyllä, meillä oli leffassa karkkipussi mukana.

Ihana dinneri Teatterissa. Vinkkua ja riistahampurilaisia. Toimii!

Uudet, ihanat tuolit saapuivat keittiöömme ja koottiin aamuauringon paisteessa niitä. Kunhan koti tästä valmistuu, niin pääsette näkemään tänne kunnolla!

Äiti toi lisää marjoja pakkaseen, sekä sohvan, joka on ollut mun huoneessa lapsuudenkodissani! Hah, katsotaan miten sen saa naamioitua mahdollisimman moderniksi tänne lukaaliin.

I love me -messut. Itse messut nyt eivät olleet kovin erikoiset ja aika nopeasti koluttu, mutta oli virkistävää tehdä jotain, mikä tapahtuu kerran vuodessa. Siihen kai juhlaperinteidenkin juju perustuu.

Valkkarilasillisilla Kappelissa keskellä kiireettömintä lauantaipäivää. Aurinko paistoi, puut tiputtelivat värikkäitä lehtiään ja käytiin todella inspiroivaa keskustelua tulevaisuudesta, suunnitelmista ja Kaisambusta. Rakastan tuota miestä!

Friends & Brgrs. Ei huono. Maistoin myös pitkästä aikaa Coca Cola Lightiä. Aika makeaa.

Planet Earth -luontodokkarin katselua sängyssä uuniomenapaistosta syöden. Tein ekaa kertaa uuniomenapaistosta käyttäen gheetä ja kookossokeria! Jos ei oteta huomioon sitä, että vuoka lensi heti uunista tultuaan lattialle, ja täten herkku oli maasta sormin riivitty, niin se oli oikein hyvää. Ja se luontodokkari sai mut ilostumaan, surustumaan ja innostumaan. Parasta viihdettä pitkään aikaan!

Pitkä, herkullinen, kiireetön ja auringon valaisema aamiainen, johon kuului normaalista poiketen hurjat kaksi kuppia kahvia. REBEL!

Kiireetöntä loikoilua sängyssä ennen ylös nousemista. Halimista. Tämä on uutta siksi, että ollaan molemmat kunnon aamuvirkkuja, ja ponkaistaan ylös aina lähes heti silmät avattuamme.

Helvetin kylmää virkistävää syysuintia Mustikkamaalla. Olin meressä ainakin minuutin! Avantokausi se vaan on Suomen parasta aikaa.

… jonka jälkeen saunaan viileiden kookosvesien kanssa!

Valkkaria lounaalla, valkkaria illallisella. Kokkailtiin kotona uunilohta ja currykanaa ja syötiin rauhassa kynttilät palaen.

Neljä koneellista pyykkiä, imurointia, järjestyksen vaihtamista.

Valokarnevaaleilla Lintsillä siskon ja sen poikaystävän kanssa katselemassa ilotulitusta. Skumppapullon salakuljetus alueelle onnistui myös hyvin, eli ei tullut kylmäkään. Oli ihanaa, kiitos A&D!

– Mieti, joillain ihmisillä on tällaista viiden päivän välein!
– Mitä ihmettä…
– Aletaanko mekin pitää viikonloppuja? Tää on aika kivaa.
– Aletaan… Ja muutenkin relaamaan. Ei enää töitä viiden jälkeen?
– No mitä jos tulee kirjoitusinspis kymmeneltä? Kyllä pitää olla oikeus tehdä töitä iltaisin ja öisinkin. Vietetään mielummin viikonloppuja?
– No kun me ollaan aiemminkin jo yritetty, ja sitten kun toinen alkaa tekemään töitä, niin toisenkin on helppo lipsua.
– No saa tehdä töitä, jos se tuntuu tosi tosi hyvältä, muuten ei.
– Okei. Miten me muistetaan viettää niitä?
– Laitetaan kalenteriin viiden päivän välein muistutus: Pidä viikonloppu.

Ja koska kyseessä oli työtön viikonloppu, kuvasato on puhelimella otettua. Järkkärin mukana raahaaminen lasketaan työksi. En malta odottaa ensi viikonloppua!

Edellinen postaus: Miten treenaan nykyään?

&

Instagram: kaisaminni
Snapchat: kaisaminni
Facebook: The Good Morning
Youtube: KAISAMBU

Kommentit (25)
  1. Miksi uutispimennossa? :O

    1. Koska suurinosa ”uutisista” on sellasia, joita meidän ei välttämättä tarvitse arjessamme tietää. Monilla dramaattisilla uutisilla pyritään saamaan meidän huomio (turhaan) ja kontrolloida meitä vetoamalla meidän pelkovaistoon. Me luodaan itse meidän oma totuus. Mediat valitsee, mitä uutisia ne meille kirjoittaa. On meidän valinta lukea niitä tai olla lukematta. Lisäksi olen huomannut, että kun elää ”uutispimennossa”, eli että ei katso tai lue uutisia lehdistä tai netistä, ei vaikuta kyllä juurikaan siihen, miten perillä on asioista. Kaikista tärkeimmät uutiset, eli se, ”mitä maailmassa ja maassamme tapahtuu” kantautuu kyllä korviin herkästi ilman että uutisia on koko ajan lukemassa. 🙂

  2. Mäkin vähän ärsyynnyin tästä postauksesta heti sen luettuani, mutta pysähdyin hetkeksi miettimään että miksi ihmeessä – ja luulen keksineeni syyn.

    Mediassa yrittäjät on käytännössä aina niitä hahmoja, jotka haastatteluissa kertovat tekevänsä töitä lähes 24/7 ja korostavat lomien pitämättä jättämistä ja vapaa-ajan puutetta. Työssäkäyvistä opiskelijoista, jollainen itsekin tällä hetkellä olen, puhutaan sen sijaan jonkinlaisina vastuun välttelijöinä, kun eivät malta elää opintorahalla ja -lainalla ja valmistua äkkiä, vaan hamuavat lisätienestejä jo opiskeluaikana (ja tässä vaiheessa joku superihminen kirjoittaa Hesarin kommenttipalstalla että ehei, hän kyllä suoritti nuorena 100 opintopistettä vuodessa samalla kun oli kokopäivätöissä ja hyvin ehti silti lomailla.)

    Molemmat diskurssit on mun mielestä aika haitallisia, koska meitä ihmisiä, sekä yrittäjiä että opiskelijoita, on tunnetusti moneen junaan. Blogiyrittäjänä – ja vieläpä hyvinvointiblogiyrittäjänä – sun elämä vaikuttaa ruudun takaa yhdeltä pitkältä viikonlopulta aamulenkkeineen ja banaanipannarikuvineen, vaikka tiedostan kyllä, että todellisuudessa siihen sisältyy varmasti myös niitä vähän tylsempiä yrittäjyyteen liittyviä elementtejä ja rutiineja, jotka eivät kuitenkaan päädy kuvitukseksi blogiin.

    Tämän johdosta haastankin sut kirjoittamaan sellaisen päivä Kaisan kanssa -postauksen, joka sisältää myös näitä jälkimmäiseksi mainittuja hommia! Are you up for the challenge?

    1. Haha, hauskaa että tästä vielä puhutaan 😀 Ei mulla oo mitään tarvetta ”todistaa” että teen niin kamalasti töitä ja että kukaan ei tajua miten paljon töitä teen. 😀 Sehän on juuri sitä, mistä puhuinkin, huvittavaa, turhaa, ja suomalaisten outoa käyttäytymistä. Teen juuri sen verran töitä kun haluan tehdä – niin kuin me kaikki! Sinällään kyllä ihan hyvä postausidea 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *