Uusi kämppis

Kun hyvät uutiset eivät lopu, niin ne saavat jatkua.

Kuva otettu 14.7.2013 klo 17.44

Mulla on eräs todella hyvä ystävä nimeltä Essi. Mun ja Essin viime keväinen ystävystyminen on yksi surkuhupaisimmista sattumista elämässäni. Mikkelistä kotoisin ollessamme olimme kyllä aina tienneet toisemme, mutta kunnolla alettiin hengaamaan (kunhan ensin oltiin istuttu kokonainen englannin kurssi hipi hiljaa toistemme vieressä ja totuteltu toistemme hajuun), kun kävi ilmi että meillä on samantyylinen elämänkriisi meneillään. Suru yhdistää. Ja sama huumorintaju.

Ystävyytemme alkuajoista johtuen meillä on paljon inside-juttuja, jotka liittyy kurjuuteen ja reppanaelämään. Nyt kun molemmilla menee (ainakin pitäisi mennä) suht hyvin, läpät ovat silti jääneet kovaan käyttöön. Esim. ”punkin kuuntelukshan se meni” viitaten siihen että ollaan vajottu niin alas kun voi vain vajota, ja ”ei v*ttu sit” viitaten siihen että kaikkemme yritämme mutta se ei liikuta ketään.

Kuva otettu 20.7.2013 klo 17.54 #2

En tiedä onko kovin monen ystävyyden ensimmäiset tapaamiset menneet siihen kaavaan, että toinen vuodattaa ja vollottaa, ja toinen kuuntelee ja tukee. Sitten vaihdetaan roolit. Emme tekstailleet toisillemme ”Mitä tänään, mis bileet?” -tyyppisiä viestejä, vaan lähinnä ”Onko yhtään parempi fiilis, saitko nukuttua? Mä pyörryin eilen”, vaikka hädin tuskin tunsimme toisiamme! Vietimmekin viime kesän aika tiiviisti yhdessä, ja Essi otti minut aveciksi milloin minne mummon syntymäpäiväjuhlille ja vietimme yömme käytännössä aina yhdessä. Oli meillä yhteinen autokin. Papan Nissani jolla ajelimme Mikkelissä akselia Essin koti – minun koti – ruokakauppa. Tai siis minä ajoin ja Essi pelkäsi. Harkitsimme vakavasti jo suhteemme virallistamista, sillä kaikki nyt vaan olisi ollut helpompaa niin. Ei olisi tarvinnut selitellä kenellekään sitä, miksi me haluamme olla koko ajan toistemme kanssa.

Tulihan sitä kesällä juhlittuakin aika rankalla kädellä. Meillä kehittyi sitä varten oma toimintamalli, johon kuuluu selkeät rituaalit, kuten proteiinisheikin terästäminen liköörillä (likköörillä, kuten Essi sanoo), hillitön pakastekasvisten mättäminen baarin jälkeen, darra-aamun proteiinipannukakkuaamiainen, ja no, se punkin kuuntelu. Se nyt liittyy vähän kaikkeen. Välillä päätimme että ”nyt riitti” viitaten juhlimiseen ja yleiseen sekoiluun. Istuimme kerran jopa kartan kanssa Essin keittiönpöydän ääressä ja suunnittelimme pyöräilevämme Mikkelistä Lappeenrantaan ja takasin, mutta suunnitelmat taisivat tyssätä johonkin sateeseen tai vastaavaan, ja menimmekin sitten Alkon kautta Vaakunaan (paikalliseen menomestaan).

Kuva otettu 20.7.2013 klo 20.55 #5

No, Essi päräytti eilen uutisen ilmoille: hän muuttaa kämppiksekseni. Minulla on siis kaksi kämppistä, joista toinen muuttaa kuukaudeksi pois ja näin ollen huone vapautuu Essille. Mitähän tästä oikein tulee… Voiko tätä elämää alkaa enää pokalla arjeksi kutsua kun tällainen yhdistelmä asuu saman sähkölaskun piirissä? Onneksi enää ei ainakaan juhlituta niin paljon kuin kesällä, mutta voihan ne aamukahvinkeittelyhetket astetta hauskemmaksi muuttua.

Life is good, friends are better.

Kommentit (24)
  1. Kaisa sulla on ihanat hiukset <3

    1. 😀 kiitos.. !

  2. Princess Rose
    3.4.2014, 06:06

    Voi Kaisa!
    Mulla on ollut ehkä maailmanhistorian surkein aamu. Ja sä pelastit sen tällä postauksella!
    Mwah!

    1. Aaa, ihanaaa kuulla!! 🙂 Pus!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *