Vain vesillä olo puuttuu

Ai että tekee mieli vesille! Tajusin tässä juuri että meikäläisen tämän kesän vesiharrastelut ovat jääneet juhannuksen veneajeluun, kerran uimapatjalla hyisessä Saimaassa makoiluun ja Suomenlinnan edestakaiseen turistilaivaan. Kamalaa! Voinko enää kohta sanoa olevani järvi-suomalainen? (toim. huom. uusi kansallisuus lanseerattu!)

eikumyö2

Ei siis supin suppia, ei romanttisia keskiyön soutuvenereissuja, ei purjehtimista. Edes sitä perhanan kumivenettä ei ole puhallettu, joka vartavasten hankittiin serkun kanssa, että pääsee vesille sitten täällä Helsingissäkin, heh. Nyt se on rytyssä hänen komerossaan ja kesän kello tikittää kovaa vauhtia…

photos

Onneksi sen matkan, minkä vesillä menettää, moottoritiellä voittaa. Olen nimittäin korvannut vesikilometrejä aika ansiokkaasti istumalla bussissa. Pöndelle ja takas. Haluaisikohan onnibus.com lähteä kanssani yhteistyöhön? Promoaisin kyseisen lafkan edullisia bussimatkoja mielelläni! Onni on uusi VR. Paitsi että ensimmäiseksi mainittua ei tarvitse ”venailla rauhassa”, vaan se saapuu paikalle aina just eikä melkein minuutilleen. Puhumattakaan symppiksistä ”kesäsen jaskoista” eli kuskeista, jotka vääntävät murteella informaatiota matkasta ja ajaavat rauhallisesti hytkyävän bussin takuuvarmasti perille.

auto2

Alussa mainituista romanttisista yösouteluistakin on olemassa myös maantieversio. Peltojen keskellä soutelut toteutetaan ajamalla autolla valaisemattomia teitä pitkin läheiselle hevostilalle, pysäytetään aivan aitauksen viereen, avataan ikkuna, sammutetaan moottori ja annetaan luonnon hiljaisuuden tulvia sisään. Mitään ei ole valaistu ja silmä tottuu pikkuhiljaa hämärään. Parin metrin päässä olevat hevoset ja niiden varsat ovat keskellä yötä ehkä meditatiivisinta seurattavaa. Jokin ison eläimen läsnäolossa rauhoittaa. Siinä ne seisoskelevat vieri vieren hipihiljaa välittämättä maailman menoista tuon taivaallista. Niiden viattomuus ja tietoisuuden taso liikuttaa ja koko tilanne saattaa yhtäkkiä saada silmät kosteiksi. Itkupilli mikä itkupilli, minkäs teet. Paluumatkalla radiossa hiljaa soiva Johanna Kurkela heittää vielä bensaa liekkeihin. Johanna Kurkela on kuulemma aina vaarallinen musiikkivalinta, enkä ihmettele miksi.

auto3

 Viikonloppuna lähden miehen kanssa itään esittelemään puolestaan meitsin kotihoodeja. Katsotaan kerkiääkö sitä jopa vesille asti!

 

Kommentit (4)
  1. Pakko sanoa, että on kyllä ihan mahtava tämä sinun blogi 🙂 tulee aina hyvä mieli.
    http://matildaselin.blogspot.fi/?m=1

  2. Ai vitsi että tulee aina hyvä mieli näistä sun postauksista! 🙂 en osaa nyt ees ilmaista itteeni kunnolla tähän, mutta jotenkin osaat kuvailla ja kirjottaa tosi mielenkiintoisesti ja kuvat on kans kauniita. Ihanaa kesää! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *