Valloitan maailman -ruokavalio

Minua pyydettiin kirjoittamaan siitä, minkälainen ruokavalioni sitten tänä päivänä on, kun en noita vanhoja reseptejäni aivan sellaisinaan pysty enää allekirjoittamaan.

No, ruokavalio on ehkä maailman kuivin ja tylsin aihe kirjoittaa, mutta se on tärkeää. Minusta liika ruokavalion vatvominen vie aina iloa syömisestä. Parasta on se, kun ei tarvitse ajatella ollenkaan sitä, ruoka vain soljuu mukana. Muutenkin ärsyttää ruokavalion mukana kulkeva oletus siitä, että olisi joitain kiellettyjä ja joitain sallittuja ainesosia. Really? Sitäkö varten me täällä eletään, että me rajoitetaan itseämme? Ei! Me tarvitsemme nimenomaan enemmän vapautta, enemmän aitoa halua antaa itsellemme hyvää, emme mitään rajoittavia sääntöjä, jotka ovat pilaamassa meidän iloa ja katkomassa hyvää flowta. Ja ilo ja flow on kaiken hyvän alku. Siksi niihin pitää suhtautua vakavasti.
”Vegaaniruokavalio”, ”paleo-ruokavalio”… Entä ihan vain fiilisruokavalio? Voin hyvin -ruokavalio? Valloitan maailman -ruokavalio? Ruokavalioissa ei ole mistään muusta kyse, kuin omasta tutkimusmatkasta omaan kroppaan. Siinä ei ole paljon ravintosuosituksilla tai uusimmilla trendeillä painoarvoa, kun tunnet olosi yksinkertaisesti helvetin hyväksi, kykeneväksi, keskittyneeksi, inspiroituneeksi, terveeksi. Tähän tilaan täytyy kuitenkin jokaisen käydä se oma matka.

Minun ruokavalioni… Hmm.. sanotaanko näin että ei minulla oikein ole. Syön kaikkea sitä, mitä minun tekee mieli. Tällainen ruokavalio on alkanut omalla kohdallani toimia vasta silloin, kun taustalle on kertynyt tarpeeksi a. tietoa ja b. onnistumisia ja c. epäonnistumisia ravinnon kanssa. Lähtökohtaisesti syön vain sellaisia ruokia, jotka rakentavat minua, jotka antavat minulle aidosti hyvää, jotka poistavat kehon tulehdustilaa ja tasapainottavat pH:ta, ruokkivat lihaksia ja antavat minulle inspiraatiota, iloa ja nautintoa. Näihin ruokiin ei kuulu ravinneköyhät, huonolaatuiset isoilla mainosbudjeteilla varustetut ruuat. En näe minua rappeuttavan ruuan laittamisessa kehooni mitään pointtia. Se ei palvele tavoitteitani.

Tapasin joitain päiviä sitten lääkärin, jonka kanssa ajauduimme keskustelemaan ravinnosta. Keskustelu eteni tietenkin sitä normaalia kaavaa; minä olin kokemusasiantuntija-hörhö ja hän tieteellisten tutkimusten takana seisova oikea asiantuntija. Tällainenhan se asettelu näissä keskusteluissa aina on.

Siinä on muuten hörhöllä hommaa. Hörhön paikka tässä keskustelussa on siinä mielessä ikävä, että kaikki mitä sanot kuulostaa lähtökohtaisesti hulluudelta, joten asioiden muotoiluun pitää kiinnittää huomiota. Ei riitä, että pauhaa siitä kuinka hyvä fiilis yksinkertaisesti vain on ja kuinka on helppoa hymyillä joka päivä, vaikka nekin pitävät erittäin hyvin paikkansa. Kyllähän sen huomaa myös se keskustelun toinen osapuoli, mutta jostain syystä tähän ei ikinä kiinnitetä huomiota näissä keskusteluissa.

Hän kysyi, että no mitä konkreettisia muutoksia hyvinvointiini on sitten muka tullut. Kerroin, kuinka maitotuotteiden poisjättäminen on nostanut elämänlaatua mm. vähentämällä sairastelua, turvotusta, tukkoisuutta, yskää, parantaen ihon kuntoa, kaventaen kasvojani, normalisoiden suoliston toimintaa ja poistaen vatsakivut mahalaukun seinämiltä. Kerroin kuinka jatkuva, tarpeeton leivän ym. ”täyttöhiilarin” syömisen lopettaminen on nostanut vireystilaa, kun kroppa ei ole enää riippuvainen 3 tunnin välein saatavasta hiilariannoksesta ja täten jatkuva nälkä (ja nälkäkiukku) on poistunut elämästä. Kerroin miten runsas laadukkaan rasvan saanti on vaikuttanut ajatustoimintaani.. huh, se se vasta on mind blow -kamaa! Loppukaneettina sanoin, etten myöskään enää kärsi sellaisista ihmeellisistä selittämättömistä kivuista, kuten hedarista, oudoista lihassäryistä tai nivelkolotuksista. Siis näistä ”””perusvaivoista”””, jotka meitä ihmisiä NYT VAIN silloin tällöin vaivaa (lähtökohtaisesti järjetön ajatus).

Siihen hän vastasi: ”Mutta pienet kivut kuuluu elämään. Niitä varten on lääkkeet.”

Minä: ”Eikö ruoka voi olla se lääke?”

Hän naurahti. ”Se, että se toimii sinulla, ei tarkoita että se toimisi kaikilla.”

Minä: ”Eikö kaikkien kannattaisi kokeilla? Mitä siinä häviää?”

Hän: ”En suosittelisi ketään ilman syytä jättämään maitoa tai leipää pois ruokavaliosta.”

Minä: ”Mitä välttämätöntä keho niistä saa, mitä ei muista ruuista saisi?”

Hän: ”Kalsium, kuidut.”

Minä: ”Niitähän saa vaikka mistä! Siemenistä, vihreistä…”

Hän: ”Miksi tehdä elämästä vaikeampaa rajoittamalla ruokavaliota ja jättämällä jotain pois, mistä ei potilaan itsensä mukaan tule oireita?”

Minä: ”Vaikeampaa? Elämästähän tulee paljon helpompaa! Jos ihminen ei ole koskaan kokenut sitä olotilaa, mikä tulee aidosta ruuasta, ei hän voi tietää edes kärsivänsä oireista.”

Tarkoitukseni ei ole vähätellä hänen ammattitaitoaan tai tarkoitusperiään. Kyllähän minä tiedän tasan tarkkaan, mistä nuo hänen tietonsa on peräisin, ja että hän tarkoittaa pelkkää hyvää ihmisille. Saattaisin itsekin ajatella samoin, ellen olisi kokenut elämässäni jotain niin järisyttävää ravintokokeilujeni ansiosta.

Tarkoitukseni ei ole myöskään dissata leipää ja maitoa. Itsekin syön silloin tällöin leipää ja maitotuotteita! Siis jos tekee mieli ja jos tilanne on sille otollinen, niin miksei! Mutta siinä on se ero, että minä tiedän mitä niiden runsas kulutus tekee kehossani. Syödessäni niitä vähän runsaammin, olen valmis ottamaan vastaan niiden tuomat mahdolliset negatiiviset vaikutukset olotilassani. Siksi en näe tarvetta sisällyttää niitä jokapäiväiseen ruokavaliooni tai varsinkaan ”suositella” niiden käyttöä. Tai että ne olisi jokin ruokavalion perusta, standardi, kuten ne ovat suomalaisissa ravintosuosituksissa.

Joka kerta noissa keskusteluissa ihmettelen kuitenkin sitä, että kun minä olen kerran kokeillut ”heidän suosittelemaansa” ruokavaliota, ja todennut sairastuvani siitä ja huomannut omani toimivan paljon paremmin, niin mikseivät he viitsisi kokeilla vastavuoroisesti ”meidän suosittelemaa ruokavaliota”? Hirveä vastarinta, mutta ei aitoa halua tutustua vastapuolen esittämään dataan. Kokeilisivat vaikka vaan siksi, jotta pääsevät sitten sanomaan että hah, eipäs toiminut!

Se olisi mahtavaa!

Kommentit (23)
  1. Olen sun kanssa täysin samaa mieltä aiheesta. Oma kroppani ei kestä viljoja ja sen lisäksi olen huomannut olossa merkittäviä muutoksia kun jätin maitotuotteet pois ja suosin lähinnä pelkkää kasvisruokaa. Lähipiirissänikin tämä herättää paljon kysymyksiä kuten ”Mitä sä sitten syöt kun et voi mitään syödä?” ja kahvipöydässä kuulee aina ”Voi sua mahtaa harmittaa kun et saa näitä herkkuja syödä!” Ei kyllä harmita! Miksi söisin jotain mistä mulle tulee vaan huono olo ja miksi mua harmittais syödä ”rajoittuneesti” jos se on mun oma vapaaehtoinen valinta jonka olen tehnyt. 😀

  2. Hei! En lähde nyt sivuamaan tekstiin aihetta (vaikka pidin herättelevästä postauksestasi!) mutta mitä tuossa smoothiebowlin näköisessä, violetista välipalassa on? Ei ilmeisesti maitorahkaa ainakaan Olisi mielenkiintoinen kuulla millaisia maidottomia välipaloja syöt. Ruokapäiväkirja voisi olla tosi kiinnostava! Ihanaa, että olet herännyt taas blogin kanssa, kommentoin nyt ensimmäistä kertaa, mutta olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden

    1. Moikka! Hei mahtavaa kuulla 🙂 Pistetään toive korvan taakse. Siinä taitaa olla aika mun vakkariaamupala: mustikoita, avocadoa, chiageeliä, heraa ja ehkä vähän banaania tai sitten taateli! Ja tietty mausteita: cayanne, cardemumma, ruususuola.. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *