Yksi hymy voi pelastaa jonkun päivän

Opettelin joskus teininä, ehkä 15 vuoden iässä, hymyilemään tuntemattomille. Minusta tuntui luontevalta ja kivalta vaihtaa hymyt vastaantulevan kanssa. Tämä kerran opeteltu tapa on kovassa käytössä vieläkin.

Jotta kaikki eivät nyt luule, että olen jokin sammumaton ilopilleri, niin sanottakoon että en kyllä kulje aina smaili naamalla. Minullakin on pahat päiväni, jolloin en halua katsoa ketään edes silmiin, mutta aina kun onnistun löytämään jotain pientäkin ilon aihetta, näytän sen hymyllä vastaantulevalle, iloisena moikkauksena kassalle tai hellittelevällä katseella lapselle. Haluan tartuttaa hyväntuulisuuteni muihinkin.

IMG_7205

Tämä tapani hämmentää myös joitain ihmisiä. Tosi monesti ihminen, kelle hymyilen, luulee että olen joku hänen tuttunsa, ja moikkaa minulle hämmentyneenä. Mutta ei siinä mitään, minä moikkaan takaisin ja jatkan matkaani ilosena. Tottakai tulee myös vastaan pokerinaamoja, joita turhanpäiväinen hymyni ei hetkauta, mutta se ei haittaa minua. Ne hetket ovat päiväni parhaita, jolloin saan hymyn takaisin. Sen jälkeen hymyilen entistä leveämmin ja typerämmin.

Kaiken kaikkiaan mielestäni meidän ihmisten kuuluisi olla ystävällisempiä tuntemattomille ihmisille. Yksi syy (satojen muiden joukossa), miksi rakastan Lontoota, on siellä asuvat ihmiset! Hymyynvastaamisprosentti lähenee sataa, ja londoneri toistaa lukuisia kertoja päivässä sanaa ”sorry”. Jos törmäät tungoksessa lontoolaiseen, on ihan varmaa että vaikka olisit juossut häntä päin, hän sanoo ”sorry”, ennen kuin ehdit sanoa mitään. Ihana ele. Niin pieni, mutta merkittävä. Koko kaupungin ilmapiiri on mielestäni uskomattoman lämmin ja välittävä johtuen pelkästään ihmisten kyvystä ottaa muut huomioon. Tätä toivoisi välillä meillä Suomessakin vaalittavan vähän enemmän.

IMG_7206

Olin viime sunnuntaina kaupungilla äidin ja siskoni kanssa, kun tuntematon mies tuli luokseni ja sanoi: ”Hei, tuli sellainen hullu idea päähän, että haluan piristää päivääsi ruusulla. Ole hyvä!”

Ihana sunnuntai.

IMG_7207

Haastan jokaisen tämän postauksen lukeneen hymyilemään tänään kymmenelle tuntemattomalle ihmiselle.

Piristävää päivänjatkoa!

Kommentit (35)
  1. Juuri ehdin pari päivää sitten lukemaan tämän postauksesi ja tänään minutkin yllätettiin keskustassa ruusulla !:D niiiiin ihana fiilis<3

    Blogisi on muutenkin aina ihanan pirteä ja tuun niin iloseksi näitä postauksii lukiessa(:! Kiitos<3

    1. Oho! Vaau, eikö tunnukin tosi ihmeelliseltä?? ”Miksi juuri minä?” 🙂 Ja kiitos tuhannesti!

  2. Pakko yhtyä tuohon Lontoo-osioon, Lontoo ei olisi Lontoo ilman jengin asennetta – sanoin kuvailematonta se niiden vilpittömyys ”sorry”n ja muiden kohteliaisuuksien kanssa, se saa hurjan hymyn huulille ja sitten kun palaa Suomeen, tuntuu siltä, että kaikki vain murisee vastaan tullessa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *