Ei vielä

Mä haluaisin lapsen nyt heti. (Ei varmasti ole jäänyt epäselväksi.)

Mun puoliso sen sijaan vastaa aina kysyttäessä jo vakioksi muodostuneen ei vielän. Ei nyt ihan vielä.

Mä ymmärrän, arvostan ja kunnioitan häntä. Mun mielestä on myös hienoa ja kaikin puolin reilua, että hän sanoo oman mielipiteensä niin kuin se on. Ei myötäile, ei pyri miellyttämään. Se on erinomaisen tärkeää näin ison asian kohdalla.

Mut on se piru vie myös vaikeaa. Mä olen aika jääräpäinen, ja kun jotain haluan, haluan sen heti. Kun jotain päätän, se tapahtuu (yleensä heti, viimeistään hyvin pian).

Nyt, kun olenkin joutunut (”joutunut”) odottelemaan, olen aika uuden edessä. Se tekee hyvää, tietysti, mut samaan aikaan se tekee ihan tosi pahaa. Mun koko kroppa on sitä mieltä, että hei nainen! Nyt mennään! Raskaus! Vauva! Se ilmoittelee ja muistuttelee itsestään ihan jatkuvasti.

Ajatuksissa on se kiva, että niitä on mahdollista käsitellä, niihin on mahdollista vaikuttaa – tätä kehoa sen sijaan ei hiljennä mikään.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *