Tampereen lääkis: Kysymyksiä ja vastauksia, osa 3

Toinen vastauspostaus tälle päivää! Lue myös aiemmin tänään julkaistu vastaupostaus. 🙂 Kuvitusta luvassa tähän postaukseen vielä tänään illalla. Muistutuksena vielä, kysymyksiin vastailee blogin kirjoittajista toinen, tällä hetkellä neljännen vuoden lääkisopiskelija, joka on aloittanut klinikkavaiheen ns. pienistä klinikoista (gyne + lastentaudit + aikuispsykiatria 6 vkon jaksoissa). Kaikkea en siis tiedä, ja vastaan kysymyksiin oman, subjektiivisen näkemykseni varassa. Kysykää lisää jos kysyttävää tulee! 🙂

Näin kysyttiin:

Moi! Oon päättänyt, että haluan Tampereelle, ja pääsykokeet koittaa tänä keväänä (ääk). Sain just kirjotukset loppuun ja jostain pitäis vielä löytää voimia noihin pääsykokeisiin lukemiseen, en siis oo menossa valmennuskurssille enkä (ainakaan vielä) omista pääsykoekirjoja. Osaatteko sanoa, kuinka yleistä on, että sisään päästään suoraan lukiosta tai ilman valmennuskursseja? Kiinnostais myös se, millanen yhteishenki teillä on omien kurssilaisten/yleisesti lääkisläisten kanssa, onko siellä helppoa saada kavereita? Näillä näkymin jos tänä vuonna pääsen sisään, niin muuttaisin yksin Tampereelle ja alkoi toi kaveripuoli vähän jännittämään, etenkin kun omat ystävät todennäkösesti jäis melkein toiselle puolelle Suomea. Haluisin vielä teitää teidän tiloista, opiskeletteko luokkahuoneissa vai (semmosissa auditorion näkösissä) luentosaleissa? Oon yrittäny ettiä kuvia, että minkä näköstä siellä on, mutta en löydä mitään. Sais vähän tuntumaa, että mihin sitten (toivottavasti) ”joutuu” 🙂 Oon myös ymmärtänyt, että te lääkisläiset ette opiskele Tampereen yliopiston ”päärakennuksessa”. Opiskeletteko te siis vaan keskenänne muualla, vai onko siellä teidän kanssa myös muiden alojen opiskelijoita? Eli että tuleeko teillä kommunikoitua muiden alojen opiskelijoiden kanssa ollenkaan (edes bileissä tai vastaavissa)? Preklinikasta haluisin vielä tietää sen, että onko teillä ollenkaan luentoja tai vastaavia, vai onko teillä pelkästään PBL:ää? Jos ette oo aiemmin kertoneet, niin voisitteko sanoa, millanen oli teidän tyypillinen koulupäivä esimerkiks lääkiksen ekana vuonna. Kiitos paljon jos vastaatte! 🙂

 

Osaatteko sanoa, kuinka yleistä on, että sisään päästään suoraan lukiosta tai ilman valmennuskursseja?

Mulla ei ole nyt mitään prosentteja antaa, mutta nykyisin n. 60 % lääkiksen sisäänottomääristä on varattu ns. ensikertalaisille. Suoraan lukiosta tulleita siis on ja on aina ollutkin. Osa pääsee valmennuskurssin kanssa sisään, toiset ei — kokeessa vaadittavat taidot on saavutettavissa aivan varmasti ilman valmennuskurssiakin! Valmennuskurssissa suht hyvin lukionsa käynyttä helpottaa ehkä eniten se, että saa uusia tehtäviä ja vertaistukea lukemiseen. Itse veikkaan, että olisin päässyt lukiosta suoraan sisään, jos olisin kirjoittanut fysiikan ja kemian abikeväänä — vaan en kirjoitusputkeani aloitellessa tiennyt lääkikseen hakevani. Välivuosi muualla teki kuitenkin hyvää, ja en vaihtaisi kurssiani toiseen. <3

 

Kiinnostais myös se, millanen yhteishenki teillä on omien kurssilaisten/yleisesti lääkisläisten kanssa, onko siellä helppoa saada kavereita?

Yhteishenki on hyvä! Joillain vuosikursseilla vielä hyvääkin parempi. 🙂 Useimmilla on ennestään lääkiksestä korkeintaan pari kolme hyvää tuttua jos yhtäkään, joten kaikki joutuvat väkisinkin tekemisiin uusien kasvojen kanssa — ja koska pakollisia opintoja tehdään paljon pienryhmissä, sosiaalisen kanssakäymisen myötä myös ystävystytään. Syksyllä aloitetaan varsin tiiviisti lääkiselämä monien tapahtumien merkeissä (joista osasta fuksit ovat yhdessä vastuussa), lisäksi hupitutorit luotsaavat lääkiselämän saloihin. Lisäksi kandiseura tarjoaa paljon toimintaa vapaa-ajalle. Kavereita saa siis varmasti, jos vain on itse aktiivinen ja avarakatseinen! Mun neuvo onkin kenelle vain opintoja aloittelevalle: ekana vuonna kannattaa osallistua ja lähteä kaikkeen, mikä vähänkin innostaa. Seuraavana vuonna voi valita parhaat tapahtumat päältä.

 

Haluisin vielä teitää teidän tiloista, opiskeletteko luokkahuoneissa vai (semmosissa auditorion näkösissä) luentosaleissa? — Oon myös ymmärtänyt, että te lääkisläiset ette opiskele Tampereen yliopiston ”päärakennuksessa”. Opiskeletteko te siis vaan keskenänne muualla, vai onko siellä teidän kanssa myös muiden alojen opiskelijoita? Eli että tuleeko teillä kommunikoitua muiden alojen opiskelijoiden kanssa ollenkaan (edes bileissä tai vastaavissa)?

Käyn ottamassa muutaman kuvan koululta ja lisään ne tähän postaukseen myöhemmin! Mutta: lääkisopiskelijat tosiaan opiskelevat eri kampuksella yhdessä bioteknologian ja terveystieteiden opiskelijoiden kanssa kuin muut opiskelijat. Nykyisin arki sujuu preklinikassa pääasiassa yhdessä rakennuksessa: Arvolla Kaupin maastossa välittömästi Taysin vieressä. Jonkin verran ryhmätöitä käydään tekemässä sairaalalla (jolta löytyvät luonnollisesti myös potilaat) ja lisäksi M-rakennuksella on joidenkin opetushenkilöiden toimistot ja luentosali, jossa luentoja on kuitenkin harvoin. Periaatteessa päärakennuksella on pakko käydä vain opintojen alussa ilmoittautumassa opiskelijaksi, ruotsin kurssilla ja valmistuessa (joista viimeinen on jopa vähän huvittavaa – vala olisi paljon, paljon kivempi antaa Arvolla, sillä siellähän me ollaan opiskeltukin :D).

Nykyisin Arvolla on kolme perinteisen mallista luentosalia, pari isoa ryhmätyötyöskentelyynkin sopivaa peruskoululuokan kaltaista luentosalia, monta perinteisen luokan kaltaista tilaa ja kokoussalityyppistä ratkaisua, tietokoneluokkia ja Taitokeskus, jossa voi eri tiloissa harjoitella kliinisiä taitoja. Suurin osa ajasta opiskellaan itsenäisesti (tai vaihtoehtoisesti yhdessä kaverin kanssa), jolloin useimmat suuntaavat hiljaisiin lukusaleihin, tietokoneluokkiin tai kirjastolle, joissa on pöytiä ja tuoleja sekä nojatuoleja. Monet pänttäävät myös pääkampuksella Linna-rakennuksen lukusalissa, jos ei tarvitse tulla Arvolle. Lisäksi ainejärjestöllä on oma rakas ainejärjestötila Kandis, jolta löytyy sohvia, pingispöytä, kahvia ja kollegoita juttuseuraksi tauoille. Minusta erilaisia tiloja löytyy varsin hyvin erilaisiin tarpeisiin.

Lääkiksessä opiskellaan siis pitkälti lääkisopiskelijoiden kesken, ja onkin varsin helppo pulahtaa ja unohtua omaan kuplaansa kollegoiden kanssa. Uuden rakennuksen myötä myös bioteknologian ja terveystieteiden alan opiskelijat saattavat tulla tutuksi, jos vain uskaltaa kurkata Kandiksen toiselle puolelle ja jutella uusien naamojen kanssa. Kandiseuralla on myös yhteisiä sitsejä ja bileitä muiden ainejärjestöjen kanssa (esim. sairaanhoitajaopiskelijat, kauppatieteilijät ym.). Haalaribileet, kolmiot ja monet muut tapahtumat ovat kaikille tamperelaisille opiskelijoille, joten aivojaan pääsee varmasti myös tuulettamaan lääkiksen ulkopuolelle niin halutessaan. Lääkiskuplassa on puolensa. Lääkiksen ulkopuolisten suhteiden eteen joutuu tekemään ehkä vähän enemmän töitä, jotta ne pysyvät yllä, mutta samaa tapahtuu kaikilla aloilla — oman alan opiskelijat tulevat helpoimmin tutuiksi.

 

Preklinikasta haluisin vielä tietää sen, että onko teillä ollenkaan luentoja tai vastaavia, vai onko teillä pelkästään PBL:ää? Jos ette oo aiemmin kertoneet, niin voisitteko sanoa, millanen oli teidän tyypillinen koulupäivä esimerkiks lääkiksen ekana vuonna.

Kannattaa silmäillä aiempia kysymyspostauksia, vastaan niissä osittain tähän kysymykseen. Aiemmassa tämänpäiväisessä postauksessa kuvailinkin vähän yhtä jaksoa!

Tutoristunnot eli PBL ei ole ainut tapa oppia (onneksi!). On luentoja, ryhmätöitä ja seminaareja. Luentoja on varsin vähän eikä ne ole pakollisia muun opetuksen vuoksi, mutta toisaalta luennoijat ovat yleensä motivoituneita kertomaan luennoimastaan aiheesta (koska sama tyyppi ei vedä kaikkia saman jakson luentoja, vaan jokaisen luennon vetää alansa asiantuntija).

Keskimääräinen koulupäivä lääkiksessä arkena on varsin laaja käsite. 😀 Preklinikassa (Tampereen lääkiksessä ekat 3,5 vuotta): joinain päivinä ei ole ollenkaan opetusta, joinain päivinä on pari luentoa ja toisina taas pakollista opetusta. Ehkä keskimääräinen päivä olisi tälläinen: pari luentoa, lounas, tutoristunto ja mahdollisesti ryhmätyö ja loppupäivä itsenäistä opiskelua tai vapaa-ajan härväämistä. Joskus samana päivänä voi olla tutor ja pari ryhmätyötä, toisina päivinä taas yksi 45 minuutin luento (jonka jälkeen ihmettelee, kannattiko tämän takia herätä ;D), joskus taas neljä tuntia luentoja putkeen.

Klinikassa taas päivä alkaa yleensä viimeistään kasilta sairaalalla, siellä vietetään aamupäivä ja lounaan jälkeen päivä jatkuu sairaalalla tai iltapäivällä on jokin ryhmätyö tai lähdetään kotiin/koululle lukemaan.

Arki Tampereen lääkiksessä ei ole minusta kovin säännöllistä, ja toisaalta ainakin itse nautin vaihtelevuudsta — toisaalta se taas pännii, koska tiettyjä menoja (esim. omat lääkärikäynnit sun muut) on välillä hankala sopia etukäteen, koska lukujärjestykset tulevat joskus kovin myöhään ja aikatauluissa tapahtuu muutoksia. Mutta kaikesta selviää kyllä. 🙂

 

Kas näin, nyt on vastattu! Toivottavasti sait haluamiasi vastauksia. Tsemppiä hakuun tänä keväänä, toivottavasti pääset sisään! … ja vaikket pääsisikään, ei se suuresta pettymyksestä huolimatta ole missään nimessä maailmanloppu. Välivuodella on paljon annettavaa, jos käyttää saamansa tilaisuuden hyödyksi.

Kysymykset ovat edelleen, aina ja ikuisesti tervetulleita! 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *